Kolmen naisen ja koiran porukalla ajeltiin Sieviin ja hyvin IItu perällä viihtyi australianterrierin kanssa, vaikka ensin piti hampaita väläytellä, kun täysin vieras koira tukkii viereiseen häkkiin. Kun päästiin perille, täytyi heti käydä tsekkaamassa ratapiirros: ei mitään vaikeaa, vaan todella helppo rata. Vasemmalle kääntyviä käännöksiä vain yksi ja mua etukäteen eniten pelottanutta juoksuosuutta ei ollut lainkaan vaan oli käveltävä hitaasti yksi kyltinväli.
Iitusta kun ei koskaan tiedä, niin helposta radasta huolimatta sain silti jännittää kisaa. Ja taitaa pipo kiristää turhan paljon, koska Iitu muuttuu kehänauhan sisäpuolella astetta häiriöherkemmäksi koiraksi kuin mitä normaalisti mun mielestä on. Matkakaveritkin sanoivat, että ääneni ja käskytykseni muuttuu erilaiseksi kuin treeneissä, vaikka en itse sitä huomaa. Kisaradasta kuvatulla videollakaan ääneni ei kuulu, että pystyisi vertaamaan itsekin.
Rata oli yhtä tasitelua maata haistelevan Iitun kanssa. Yhden helpoimman liikeen, puhtaan vasemmalle käännöksen sössin, kun Iitu menikin yhtäkkiä kyltin taakse haistelemaan. Otin vaistomaisesti askeleen eteenpäin, enkä uusinut liikettä. Uusimalla olisin ehkä selviytynyt kolmella virhepinnalla, nyt meni kymmenen. Pohdin siinä kyllä uusiako vai ei, mutta pelkäsin että Iitu muuttuu vielä poissaolevammaksi, jos alan kyltillä takkuamaan. Seuraavan eteentulo-kyltin kyllä jouduin uusimaan. Puolen välin jälkeen kumpikin meistä taisi rentoutua ja loppu oli Itun normaalisuorittamista. Kovasti mua jännitti, saadaanko tulos, mutta siinä laskeskelin ja järkeilin, että pitäisi riittää. Radalla virheet tuntuvat vaan itsestä suuremmalta kuin ne ovat, mutta joku haistelu tms. on kuitenkin vain yhden pisteen virhe.
Tulos saatiin eli 81 pistettä. Tosin en ole siihen täysin tyytyväinen, koska radan alkuosa ei ollut normaalitasoamme. Mutta tulos on aina tulos, ja kuitenkin nousujohteinen, koska edellisen kisan pistemäärä oli vain 75. Jospa seuraavassa päästäisiin jo yli 90 pisteen. Seuraavat kisat onkin sitten kotikisat eli ne pidetään oman seuran Hurtta-hallissa ja ovat tuplakisat. On siis peräti kaksi mahdollisuutta saada se puuttuva tulos RTK2-koularista. Toivottavasti saan pidettyä hermoni kurissa ja en liikaa ajattelisi koularia. Halli on Iitulle yleensäkin "paha" paikka, koska se näkee kaikki ihanat agi-esteet ja kuumentuu helposti juoksuosuuksista, puhumattakaan hyppyesteestä. Tiedossa on muutenkin tiukka päivä, koska myös Lilli aloittaa kisauran alokasluokassa. Mulla on siis ehkä jopa neljä kisastarttia ja neljä kertaa jännitettävää. Toivon totisesti, että saataisiin se tulos Iitun kanssa ekasta, niin pääsisi hiukan vähemmällä. Lillin kanssa ollaan kerran osallistuttu rally-epiksiin ja se yllätti mut hienolla tuloksella, paremmalla kuin Iitu on tehnyt ikinä :) Sen jälkeen tuumasin, että kai tuon eläkeläisen kanssa on pakko ruveta oikein tosissaan kilpailemaan, kun tuollaisia tuloksia tekee.
Tokopuolella on ollut aika hiljaista ja motivaatio on ollut monta kuukautta nollassa, pääasiassa tuon paikallamakuun takia. Kummasti MM-tokokisojen seuraaminen auttoi omaankin motivaatioon ja ollaan taas treenattu. Viimeksi saatiin treeneissä onnistunut paikallamakuu. Pikku hiljaa alkaa tuntumaan siltä, että ehkä siitäkin joskus kokeessa selvitään. Tänään olin katsomassa tokokoetta, kun kaveri kisasi ja kummasti vaan tuli sellainen kutina, että olisi niin kivaa itsekin kisata. Ja pakko nyt on vähän treenatakin, koska olen ilmoittanut Iitun tokokokeeseen 14.9. Saas nähdä kuinka meidän käy, kun koe osui rally-tokon kanssa samalle viikonlopulle. Epäilen lähinnä omaa turnauskestävyyttäni ja jaksamista. Iitulta ei varmaankaan virta lopu.
Myös näyttelyreissua on tiedossa, kun tuli ilmoitettua IItu Äänekosken ryhmänäyttelyyn, jossa tuomarina on Markku Kipinä. Täytyyhän sitä kerran vuodessa kehässä käydä, kun kerrankin on tytöllä turkkia.
Hyppyesteellä, kuva: Maarit Halmetoja
Olen siirtynyt valokuvauksessa askeleen eteenpäin, kun ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Olen nyt yrittänyt opetella säätöjä ja ilmoittauduin kansalaisopiston valokuvauskurssillekin. Tässä on muutama otos uudella kameralla.
2 kommenttia:
Tulin kiittämään vinkistä; väsymystä uhmaten olin valmiina vuorokauden vaihtuessa ja sain kuin sainkin paikan Seinäjoen B kisasta! Kiitos vinkistä! :)
Oli siinä tuuriakin matkassa, sillä kaverini laittoi myös säpöä menee 00:00, mutta jäi seitsemännelle varasijalle. Kyllä on tunkoa ollut!
Joo, aika mahdotonta tällainen :) Mutta eiköhän tää tilanne normalisoidu kun kisoja alkaa olla enemmän. Ilmeisesti aika monella on juoksuvaara, joten hyvät mahdollisuudet on päästä varasijoiltakin mukaan.
Lähetä kommentti