Vöyrin tokokokeesta toinen ykköstulos

Me ollaan Iitun kanssa urakoitu tokokokeissa tämän loppukesän aikana. Tähtäimessä on saada TK1 ennen mahdollista sairaslomaa, jos Iitun steriloin syyskuussa. Nyt alkaa vähän tuntua siltä, että menee väkisin yrittämisen puolelle. Alan jo itsekin miettimään, että olisiko koetauko paikallaan.

No kuitenkin, perjantaina oli vuorossa Vöyri, jossa tuomarina Allan Aula. Koe oli iltakoe, joka loppujen lopuksi meni yökokeeksi. Viimeisten koirien ollessa vuorossa, oli niin pimeä, että tuskin koirien liikkeitä näki katsomosta. Mulla ja Iitulla oli kunnia aloittaa alokasluokka ja Iitu sai taas maata reunimmaisena. Makuu sujui mainiosti, vaikka mua pelotti takanani olleet pensaat, joista lähti ennen makuun alkamista lintuparvi lentoon. Iitu tykkää jahdata "böördejä" eli olin aivan varma, että makuu tulee keskeytymään armottomaan lintujahtiin. Onneksi ne lintuset tyytyivät sirkuttamaan siellä pensaassa :) Numerollisesti koe meni hyvin: saatiin 1-tulos pistein 166, mutta Iitun vireeseen ja suorittamiseen en ollut tyytyväinen. Se on kuumentunut koe kokeelta, ja perjantaina teki ensimmäistä kertaa sen, että alkoi seuraamisessa possuilemaan eli haukkui kuumana, pysähdyksissä ei malttanut istua ja juoksuosuudessa hyppi, haukkui ja yritti leikkipurra mun kättä.Vähältä piti, etten ottanut koiraa niskaperseotteella ja vienyt autoon, mutta kun tuomari oli kiltin miehen maineessa, ulottuvilla oleva 1-tulos houkutti sen verran, etten keskeyttänyt. Toisaalta jatkoa ajatellen olisi ehkä ollut parempi, jos olisin keskeyttänyt. Mutta ykköstulos on kuitenkin ykköstulos ja yhtä uupuu enää TK1:een.

Tässä tulokset liikkeistä:
Luoksepäästävys 10, vähän Iitu nousi vastaanottamaan tuomaria
Paikallamakuu 9, tuplakäskystä lähti pinna
Seuraaminen kytkettynä 7, aika karmeeta menoa
Seuraaminen vapaana 7, on ollut Iitun vahvuus, nyt kuumuusaste pudotti tulosta, tuomari oli todella lempeä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7, voimakas vartaloapu, lisäksi olin katsovinani että Iitu seisoi, joten annoin vielä tuplakäskyn
Luoksetulo 8, vauhtia oli mutta kuumakalle ei malttanut tulla suoran perusasentoon vaan kävi tekemässä takana parin metrin päässä käännöksen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10, yhtäkkiä Iitu rauhoittui, tää oli täydellinen liike
Hyppy 10, tuomari ei nähnyt parin sormen heilautusta, muuten hyppy täydellinen
Kokonaisvaikutelma 9, ihmettelen että oli näinkin hyvä kaikesta kuumumisesta huolimatta.
Kokonaispisteet siis 166 ja 1-tulos, sijoitus 6./11

Yhden ykköstuloksen päässä on siis TK1-koulutustunnus. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Loppuun vielä muutama Tuomisen Satun ottama kuva tokoleiriltä. Näissä kuvissa on ihan mallikasta seuraamista ja kontaktia. Kiitos Satulle kuvista. Iitusta ei tainnutkaan olla seuraamiskuvia ennestään :)

Shelttien tokoleirillä

Vietettiin Iitun kanssa kiva tokoaiheinen viikonloppu 27.-28.7. Osallistuttiin nimittäin shelttien tokoleirille, jossa ohjaajana oli Lentsu Välimäki. En oo koskaan ollut missään tokokoulutuksessa, jossa olisi niin kokenut ope kuin mitä Lentsu oli. Todella mielenkiintoista ja paljon opittavaa siis, ja paljon paljon hyviä neuvoja... Paikka oli kaunis Tuorlan majatalo, joka antoi loistavat puitteet itse kurssille ja lenkkeilylle. Sää oli todella helteinen, mutta hyvin Iitu jaksoi. Taisi itseä verottaa helle enemmän. Palanutta otsaa lukuunottamatta ei nahkakaan päässyt onneksi käryämään.

Ensimmäisenä päivänä tehtiin ensin pientä kontaktitreeniä lämmittelyksi porukalla. Sen jälkeen jatkettiin yksilöopetuksella. Iitun kanssa otettiin ensin noutoa, joka on aika lailla alkutekijöissään. Iitun nouto on sillä tasolla, että se pitää noutokapulaa suussaan, kun sen sinne laittaa ja irrottaa käskystä. Kapulaa hakemaan en ole sitä saanut. No, otettiin noutoa tunnarikapulalla ja ohjatun noudon kapulalla. Kyllä Iitu alkoi pikku hiljaa osoittamaan kiinnostusta kapulan hakua kohtaan ja toikin 1-2 metrin matkalta. Lentsu sanoi, että Iitulla on niin pieni suu, että sillä ei kannata käyttää edes pienintä normikapulaa vaan kisoissakin Iitulle on heitettävä ohjatun noudon kapula. Lentsu nauroi, että se on sitten ohjaajan ongelma, miten sen kapulan saa heitettyä vastatuulessa tarpeeksi kauas...

Open kanssa noutotreenausta

Seuraavalla kierroksella treenattiin liikkeestä seisomista, joka Iitulla on aika huono. Se ottaa muutaman askeleen seis-komennon jälkeen. Ensin halusin itse kokeilla treenaamista hankkimallani "agimunalla", mutta se ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, joten siirryttiin takapalkkaan, jolla tulikin nopeasti onnistuneita suorituksia. Iitulle tuntui asia menevän kerralla jakeluun, koska kokeessa perjantaina se seisahti nätisti.

Liikkeestä seisomista, takapalkalle tulossa

Lauantaipäivän lopuksi tehtiin porukalla häiriötreeniä luoksetulossa, kaukokäskyissä ja seuraamisessa. Iitulla oli luoksetulossa vauhti kohdillaan, mutta vilkuili kyllä sivussa olevia koiria. Seuraamisessa kontakti pysyi yllättävän hyvin ja vasta lopussa Iitu vilkuili lelua, jota nenän edessä heiluteltiin. Tehtiin myös yksi paikkamakuutreeni, joka sujui mainiosti. Ei ongelmia siinä :)

Luoksetulossa vauhtia riittää

Illalla ehdittiin tekemään koirien kanssa kunnon lenkki Tuorlan kauniissa peltomaisemissa. Kämppiksenä meillä oli Heidi ja Jiri. Samassa solussa oli myös muuta leirin väkeä. Yllättävän hyvin koirat tuli toimeen keskenään, ja koirat reagoivat ulkoa kuuluviin ääniin vähemmän kuin pelkäsin. Tosin ulko-oven avaus sai aina haukku-puhkun aikaan ja meidän huoneen oven ääni oli selkäpiitä riipivä kuin jostain kauhuelokuvasta.

 Iltalenkillä Iitu, Jiri ja Mette Kuva: Heidi Mattila

Kuva: Heidi Mattila

Sunnuntaina aloitettiin aamuvarhain. Ehdittiin tehdä koirien kanssa pieni lenkki ensin. Iitun kanssa aloitettiin seuraamisella. Lentsu sanoi, että seuraaminen oli muuten ok, mutta oikealle käännöksessä seuraaminen on huonoa. Mulla itsellä on vikana se, että seuraan koiraa, kun pitäisi olla niin, että koira seuraa mua. Kieltämättä on pientä epävarmuutta, varsinkin kun koira on niin pieni, että sitä ei suorana seistessä näe. Pitäisi vain luottaa siihen, että koira tulee niinkuin pitää. Kun katson syrjäsilmällä Iituun, asentoni on samalla vino ja Iitu ottaa minuun etäisyyttä, kun pelkää mun kaatuvan sen päälle. Ihan loogista kyllä... Treenattiin niin, että seuratessa pidän ryhdin suorana, katson eteenpäin enkä koiraa ja avustaja naksauttaa naksutinta aina kun koira on hyvin. Näin tiedän palkata koiraa oikeasta seuraamisesta, vaikka en itse sitä näekään. Myös käännöksessä pitää muistaa katsoa käännöksen suuntaan eikä koiraa. Seuraaminen sujuikin paremmin. Tosin olen joutunut Lentsun määräyksestä lipsumaan, kun Lentsu sanoi etten saa treenata seuraamista ilman naksuttelevaa apuohjaajaa...

Seuraava treenattiin hyppyä. Iitu on kokeissa tehnyt sitä, ettei ole hypännytkään vaan on jäänyt haistelemaan vierasta estettä. Hypyn jälkeen se myös seuraa mun liikettä ja kääntyy esteen takana. Lemtsu pyysi mua näyttämään ja kas kummaa, Iitu hyppäsi esteen yli ongelmitta.. Tepastelun se sentään opelle näytti :) Treenattiin hyppyä ensin niin, että laitettiin namialusta hypyn taakse vähän kauemmas, että saadaan Iitu hypyn jälkeen vähän kauemmas ja sitten menin hypyn taa Iitun viereen laitoin mennessäni namialustan hypyn viereen ja luvalla Iitu sai mennä namille, kun oli paikoillaan. Homma muuten toimi, ei tullua askeleita ja toimi kokeessakin perjantaina :)

Tässä ootellaan ohjaajaa ja namialustaa

Viimeisenä saatiin treenata jotain pientä kivaa ja me treenasimme Iitun kanssa ruutua, kun sitä ei ole koskaan oikeastaan treenattu. Eli namikippo ruutuun ja sinne lähetystä. Muutaman kerran treenattiin ja vauhdillahan sinne mentiin, kuinkas muuten, namin perään... :)

Iitu matkalla ruutuun

Olin kaikin puolin tyytyväinen leirin antiin. varmasti menen toistekin, jos vastaavaa järjestetään. Tokoinnostus otti ainakin pienen askeleen ylöspäin leirin jälkeen. Mun oli tarkoitus kirjoittaa parista tokokokeesta, jossa ollaan leirin jälkeen oltu. Mutta ne saa nyt odottaa omaa postaustaan. kaikki tokokuvat on Sirpa Saaren ottamia, kiitos Sirpalle hienoista kuvista :)

Super luoksetulo

En viitsi enää lisätä videota edelliseen postaukseen, vaan laitetaan se tähän omanaan.

Tässä siis videonpätkä viime keskiviikon tokokokeen luoksetulosta, josta saatiin 10. Luoksetulo on Iitun lemppariliike, koska siinä yhdistyy kaksi asiaa, mistä se tykkää yli kaiken: vauhti ja omistaja :) :) Tällä kertaa loppuasentokin napsahti paikalleen. Aina se ei sitä ole, mutta tällä kertaa kaikki osa-alueet onnistuivat...

Lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana

Meillä on nyt koeputki päällä: kolmannet tokokokeet kahden viikon sisällä. Mutta kun vauhti on päällä, niin mitä sitä jarruttelemaan... :)

Keskiviikkona ajeltiin Ilmajoelle, jossa tuomarina oli Juha Kurtti. Kuulemma rento ja mukava tuomari, ja sellainen olikin. Alokasluokassa oli 14 osallistujaa, ja paikallamakuuseen jaettiin kahteen ryhmään. Iitu pääsi jälleen reunaan pötköttämään. Treenattiin ennen koetta ripeää maahanmenoa, mutta siltikin tosi paikan tullen oli annettava kaksi käskyä ennen kuin Iitu mani maihin. Itse makuu jännitti taas ohjaajaa ihan mahdottomasti, enkä uskaltanut katsoa Iitua lainkaan. edellisen kokeen tapaan tuijotin varpaitani ja laskin aikaa hitaasti. Täytyy sanoa, että aika meni nopeasti, kun itse pääsin taas vasta 58 asti, kun liikkuri ilmoitti ajan olevan täynnä. Hieman Iitu ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyäni. Paikallamakuu oli muuten hieno suoritus ja tuomari antoi suorituksesta ysin. Hieno alku siis, lupasi hyvää. Vanha sanonta, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, piti kuitenkin paikkansa. Kun ei makuussa kämmätty, niin muualla sitten... Treenasin ennen koetta jääviä liikkeitä ja ne menivät mainiosti. Niinpä sitten tein tyhmästi, kun maahanmenossa en sen vertaa kääntänyt päätäni, että olisin katsonut, menikä Iitu maahan vai ei. Eihän se nimittäin mennyt, suorille jaloille jäi, sanoi tuomari. Mua harmitti todella paljon, pienellä pään käännöllä olisin nähnyt Iitun ja tuplakäskyllä saanut sen maahan. Kenties olisin jokusen pisteen menettänyt, mutta liike ei olisi mennyt nollille, mitä se nyt teki. Lopputulokseksi tuli siis 154 pistettä ja 2-tulos. Olin niin raivoissani itselleni, koska varma ykköstulos meni sivu suun ihan oman typerän mokan takia. Mutta kai se on tätä kilpailurutiinin puutetta, kun on vähän minkäänlaisia kokeita takana. Tiedänpähän seuraavalla kerralla kääntää sitä hiivatin päätä!!!

Tässä kokeen osa-alueet pisteineen:
Luoksepäästävyys 10, ensimmäisen kerran Iitu nousi tuomaria vastaan, mutta se ei näemmä haitannut.
Paikallamakuu 9, tuomari sanoi että koira olisi saanut mennä nopeammin alas ja hitaammin ylös :)
Seuraaminen hihnassa 7, järkyttävää maan haistelua ja kontaktin puutetta, moni koira haisteli kentällä tosi paljon
Seuraaminen vapaana 9½, välillä vähän sivusuunnassa väljää, mutta hieno kontakti, tuomari totesi että tämä näytti jo seuraamiselta
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0, ei kai tartte sanoa enää enmpää... :(
Luoksetulo 10, tää oli aivan super!!! Älyttömän nopea ja loppuasento napsahti paikoilleen <3
Seisominen seuraamisen yhteydessä 6, Iitu sai hepulin liikkeen alkaessa, innostui ja räksytti, seuraamisesta ei voinut puhuakaan, onneksi rauhoittui seuraamaan ennen käskyn antoa, että saatin edes joku tulos
Estehyppy 8, pienestä käsimerkistä huolimatta, seis-käsky tuomarin mielestä myöhässä
Konaisvaikutelma 7, räksytys pudotti. Iitu kävi melkoisen kuumana alusta saakka. Parkkipaikalla räksytti koira autossa koko ajan ja Iitu tuntui reagoivan siihen voimakkaasti, kun muutenkin oli jo virittyneessä tilassa. Tälle räksyttämiselle täytyy saada tehtyä jotain, koska kokonaisvaikutelmassa se on näkynyt joka kokeessa. Tässä viimeisessä kokeessa käytös oli ruminta ja arvosana sen mukaista.

Seuraava koe on kahden viikon päästä Vöyrillä. Sitä ennen osallistutaan shelttien tokoleirille Turussa. Tosi kiva päästä asiantuntevaan ohjaukseen shelttiseurassa :)

Tulihan se 1-tulos sieltä

Ja me niin ansaittiin se :) !!!

Vöyrin kokeen paikallamakuu harmitti mua todella paljon ja pari päivää meni, etten ajatellut tokoa lainkaan. Sitten sain hyviä vinkkejä paikallamakuun harjoitteluun Tokoshelttien FB-ryhmästä ja kavereilta, ja eikun uudella tarmolla treenaamaan... Aloin käyttämään paikallamakuussa takapalkkaa eli superhyvää herkkua kannelliseen rasiaan pari metriä Iitun taakse. Treenattiin yksin ja porukalla erilaisissa häiriöissä. Kun Iitu pysyi kahdessa treenissä maassa täydet 2 minuuttia 20 metrin etäisyydellä, ja se makasi niin rauhallisen näköisenä, päätin että osallistutaan Vimpelin kokeeseen. Jos makuu ei siellä onnistuisi, pidettäisiin pidempi kisatauko ja treenattaisiin vain.

Oltiin sillä lailla onnekkaita, että meidän treeniporukka osallistui samaan kokeeseen ja suurin osa kokeen koirista oli tuttuja. Ryhmä jaettiin makuussa kolmeen osaan. Iitu sai maata reunassa. Lisäksi ehdittiin ennen koetta ottaa pieni makuutreeni kokeessa vieressä makaavan koiran kanssa. Tiedä häntä vaikuttiko nää, mutta Iitun paikallamakuu oli ihan loistava. Mä en uskaltanut katsoa sitä kertaakaan vaan tuijotin maata mielessäni aikaa laskien. Kaksi minuuttia meni muuten yllättävän nopeasti, kun laskin mielessäni kahden minuutin kulumista, mutta hitaammin kuin oikeasti. Pääsin vasta 60:n kohtaan, kun liikkuri sanoi ajan olevan täyden. Iitu oli maannut kuin tatti samassa paikassa kaula pitkänä ja ylväänä. Näin mulle sanottiin, itse en tosiaan uskaltanut katsoa. Itse asiassa jännitin niin, että taisin hyperventiloida: rintaan pisti ja käsiä pisteli & puudutti ranteita myöten. Voi mitkä tuuletukset, kun päästiin kehänauhan ulkopuolelle. Kova työ toi ansaitun tuloksen, ihana Iitu <3 Toki sanottakoon se, että kovin häiriöaltis Iitu on. uskon, että jos vierestä joku lähtee, Iitu lähtee myös. Nyt on ollut tuuria, että kokeissa muut koirat ei ole lähteneet, eikä Iitukaan ole pilannut muiden koetta.

Vimpelin kokeessa tuomarina oli Veijo Kinnunen, harmaapäinen pappa. Hän oli todella miellyttävä, mutta ei mun mielestä säälipisteitäkään jakanut. Juoksutarkastuksessa ja luoksepäästävyydessäkin höpötti Iitulle kivasti :). Kokeen päätyttyä tuomari sanoi, että onpa siinä mukava pieni koira ja niin hyvin hallinnassa. En teidä, mitkä oli sitten odotukset sheltinrimpulaa kohtaan... :)

Iitun pisteet osa-alueittain:
Muut liikkeet ei niin loistokkaasti menneetkään, kuin esim. Vaasassa, mutta riittävän hyvin kuitenkin. En tiedä, oliko Iitu jo vähän väsynyt, kun meidän vuoro oli vasta ennen kymmentä ja oltiin kuitenkin paikalla jo kuuden jälkeen.
Luoksepäästävyys 10, jälleen kerran istui kuin tatti paikallaan
Paikallamakuu 10!!!!, Iitu makasi niin ylväästi kaula pitkänä hievahtamatta
Seuraaminen hihnassa 8½, ihan hirveetä seuraamista, kontakti olematonta, nuuhki maata, hihna kiristyi. Ihmettelen noinkin hyvää arvosanaa, ehkä tää oli sittenkin se säälipiste :)
Seuraaminen vapaana 8, kontakti tässä parempaa kuten aina, pysähtymisissä perusasennot valui ja toinen täyskäännös oli huono
Liikkeestä maahanmeno 8, tahallinen vartaloapu tipautti arvosanaa, halusin varmistaa, että menee maahan eikä jää seisomaan
Luoksetulo 8, vauhdikas kuten aina, mutta lopussa jäi vinosti eteen seisomaan eikä mennyt perusasentoon
Liikkeestä seisominen 7, todennäköisesti otti askelia käskyn jälkeen, ennakoi myös perusasentoa hieman
Hyppy 7, annoin tarkoituksella käsimerkin, ettei liike jää nollille, muuten suoritus ok, ja apu oli oikee ratkaisu, varmisti 1-tuloksen :)
Kokonaisvaikutelma 9, piste lähti räksyttämisestä, kuten tuomari sanoi. Itse asiassa Iitu haukkui vähemmän kuin kahdessa edellisessä kokeessa, nyt vain ennen hyppyä.

Kokonaispisteet siis 166 ja ALO1-tulos!!! Tästä on hyvä jatkaa kohti seuraava koetta, joka on ensi  keskiviikkona Ilmajoella. Olen ilmoittautunut myös 2.8 kokeeseen Vöyrille. Pitäis kai noita avoimen luokan liikkeitäkin alkaa treenaamaan. Mutta jos me tästä tämän kesän aikana saadaan ansaittua TK1, niin onhan meillä talvi aikaa treenata avoimen liikkeitä.

Ei mennyt niin kuin Strömsössä

Eka tokokoe meni nollaantuneita osioita lukuunottamatta erittäin hyvin. Nyt tultiinkin sitten oikein rytinällä alas  pilvistä pohjamutiin. Osallistuttiin Iitun kanssa toissa päivänä Vöyrillä tokokokeeseen, jossa tuomarina oli mielestäni aika tiukka Tiina Laakko, ja tulos ei ollut lainkaan Vaasan tasoa.

Vaikka oltiin tässä välissä treenattu paikallamakuuta häiriöissä ilman koiraseuraa ja koiraseurassa, makuu nollaantui. Iitu otti hatkat jo 10 sekunnin kohdalla. Myös hyppy nollaantui. Iitu ei hypännyt taaskaan, vaikka oon rakentanut oman hyppyesteen ja on kuljettu pitkin kyliä treenaamassa sen kanssa. Kolmas nollille mennyt liike oli liikkeestä maahan meno, jossa Iitu jäi seisomaan. Arvasin heti käskyn sanottuani, että Iitu ei mennyt maahan, koska käsky lipsahti suustani aivan liian korkealla äänensävyllä, kun olis pitänyt murahtaa matalalla äänellä. Epäonnea ja tason laskua oli vähän joka liikkeessä, joten eipä ihme että pinnat jäivät 99,5:een eikä saatu tulosta.

Pisteet osa-alueittain:
- luoksepäästävyys 10, koira ei värähtänytkään
- paikallamakuu 0, lähti rivistä 10 sekunnin kohdalla
- seuraaminen hihnassa 7, seuraamisasento välillä hieman kaukana ja perusasennot istuessa vinoja
- seuraaminen vapaana 7, harmillisesti Iitu ei mennyt lopussa perusasentoon vaan jäi seisomaan. Tätä tuomarikin harmitteli, sanoi että oli erinomainen kontakti koiralla ja hyvä seuraaminen muuten, olisi saanut 9:n jos loppuasento olisi ollut oikea
- liikkeestä maahanmeno 0, koira jäi siis seisomaan
- luoksetulo 9½, edelleen lemppariliike, puoli pinnaa lähti siitä, kun perusasento jäi vähän eteen
- liikkeestä seisominen 5, Iitu ennakoi reilusti ja seisahtui jo ennen käskyä
- hyppy 0, Iitu ei hypännyt vaan jäi seisomaan esteen eteen
- kokonaisvaikutelma 8, haukkumisesta lähti taas nää pisteet, Iitu haukkui ennen kolmea viimeistä osiota, alkoi vissiin kärttämään palkkaa.

Paikallamakuuta täytyy nyt treenata enemmän, lyhyemmällä ajalla ja matkalla. Tänään päästiin treenaaman koiraporukassa ekaa kertaa kokeen jälkeen. Otettiin kaksi makuuta. Toisessa koirat makasi 30 sekuntia ja toisessa 2 minuuttia. Lyhensin välimatkaa 10 metriin ja Iitu pysyi paikoillaan molemmilla kerroilla. Nyt oli käytössä myös takapalkka, vapautin Iitun superherkulle makuun jälkeen :) Toivottavasti saataisiin tuota paikallamakuun ongelmaa nyt pikku hiljaa pois.

Olin ilmoittanut Iitun kokeeseen , joka on ensi viikon keskiviikkona. Täytyy nyt pohtia, mitä teen. Mennäänkö kokeeseen ollenkaan, mennäänlö ja jätän paikallamakuun kokonaan tekemättä, vai tehdäänkö koko koe. Viikonlopun treenit sen näyttää, mitä tehdään. Tänään oli ainakin toiveita herättävä treeni. Tästä jatketaan... :)

Eka virallinen tokokoe takana

Ollaan treenattu Iitun kanssa talvi ja kevät eri ryhmissä ja välillä itseksemme. Loppukevään jouduimme juoksun takia treenaamaan itseksemme, eikä saatu möllikisaakaan alle. Olin kuitenkin päättänyt, että kaikesta huolimatta tänä kesänä korkataan viralliset kokeet. Ja niinpä me sitten eilen ajeltiin Vaasaan kisaamaan. Emännällä oli hirvee pelko persuksissa, suorastaan kokovartalokipsi varmaan jo kaksi edeltävää päivää. En ole tosiaan koskaan osallistunut möllikokeeseen, saatika viralliseen kokeeseen, eikä Iitu ole koskaan suorittanut liikkeitä täysin kokeenomaisesti ilman palkkaa. Mutta ei auta, jostain se kisaura vaan on aloitettava.

Tuomarina oli Jaana Tala, ihan miellyttävä tuttavuus ja paikkana Vaasan koirakerhon harjoituskenttä, jonka vieressä oli ratsastustallit ja hevosaitaukset. Niistä ei onneksi ollut Iitulle haittaa.

Koe meni ensikertalaisille hyvin. Lähdin matkaan ilman tulostavoitetta: tavoitteensa vain selvitä koe läpi pyörtymättä ja hakea ensikertalaisena kokemusta :) Ykköstulos oli kuitenkin tosi lähellä. Jos paikallamakuu olisi onnistunut, se olisi ollut siinä. Paikallamakuu on vaan Iitulle hankala liike. Se säikähti kerran makuun aikana treeneissä ja sen jälkeen on pienelle ollut aika ahdistavaa maata rivissä muiden koirien kanssa, kun emäntä on kaukana.

Tulos oli siis ALO3 135,5 pistettä ja 3. sija :)
Osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, Iitu istui paikoillaan hievahtamatta, no problem :)
Paikallamakuu 0, tätä pelkäsin eniten. Arvasin, ettei Iitu makaa vaadittua aikaa, kun vieressä makasi sakemanni, joka liikehti ja ääntelehti levottomasti ennen makuun alkua... Minuutin kohdalla tuli äitiä ikävä ja Iitu pinkaisi rivistä.
Seuraaminen kytkettynä 9, oli mielestäni tosi hyvän näköistä ja tais se kontaktikin pysyä pisteistä päätellen.
Seuraaminen vapaana 9, jouduin antamaan lisäkäskyn vasemmalle käännöksen jälkeen, kun Iitu rupesi jätättämään, Se todennäköisesti ennakoi maahanmenoa tai seisomista.
Maahanmeno seuraamisesta 8, tää oli muuten aivan mahtava liike. Iitu meni sukkana maahan. Valitettavasti vaan kumarruin koiraan päin vaistomaisesti antaessani käskyä,  mikä tipautti arvosanaa. Seuraavalla kerralla muistettava ryhti.
Luoksetulo 9,5. En tiedä, mistä puoliska lähti. Iitu hieman törmäsi jalkaani lopun perusasentoon tullessaan, olisko ollut se. Luoksetulo on Iitun paras liike: todella vauhdikas ja loppuasento napsahtaa yleensä hyvin paikalleen.
Seisominen seuraamisesta 9. En tiedä, ottiko Iitu pari askelta seis-käskyn jälkeen, vai mistä pisteen vähennys tuli. Mutta tää on niin työvoitto. Vielä lauantaina Iitu meni maahan seis-käskyllä. On vissiin liikaa treenattu nopeaa maahanmenoa seisomisen kustannuksella. Jännitti kääntyä ja nähdä, missä asennossa se koira siellä on... Onneksi seisoi :)
Hyppy 0. Tää hyppy on niin mystinen juttu. Iitu lähti kyllä hypyn luo, mutta jäi sen eteen seisomaan. Meni vasta kolmannella kerralla käsimerkin avulla. Iitu teki viime viikolla saman jutun, kun oltiin Ilmajoella treenamassa. Ekaan hyppyyn tarvitsi käsimerkin. Sen jälkeen sujui. Harmin paikka, koska Iitu osaa tämän liikkeen kyllä.
Kokonaisvaikutelma 9. Piste lähti siitä, kun Iitu haukkui ennen kahta viimeistä liikettä, ja hypyn nähdessään oikein innostui...

Kokonaisuuteen olen tyytyväinen. Iitu toimi hyvin, vaikka ei palkkaa saanutkaan liikkeiden välissä. Itse asiassa Iitulle taitaa olla paras palkka, että saa tehdä töitä mun kanssa. Kisasuorituksen aikana kykenin hallitsemaan oman jännitykseni, vaikka etukäteen jännitys oli kova. Mulle tultiin jopa sanomaan, että näytti siltä, etten jännittänyt yhtään ja olin hyvinkin rento. Hih... Ne liikkeet, mistä saatiin tulos, meni hyvin. Pientä viilaamista varmaan on, mutta se ensikertalaisille suotakoon. 9-9,5:n luvut on mun mielestä erinomaisia. Ja kun vielä viilataan, alkaa varmaan kymppejäkin tipahtelemaan. Paikallamakuu ja hyppy on nyt treenattava kuntoon, että niihin ykköstuloksiin olisi mahdollisuus. Eli treenaamaan vaan... Kisakärpänen puraisi sitten tässäkin lajissa ja ilmot on jo lähtenyt kolmeen kisaan.