Kevättää

Aurinkoinen sää ja räystäät tippuu vettä. Ihanaa, heti tulee kevätmieli. Heti kun pääsin töistä, lähdettiin järvelle lenkille. Otin kamerankin mukaan, koska olen kahtena edellisenä päivänä nähnyt siellä joutsenpariskunnan, joka tulee ihan lähelle. Ja olihan ne joutsenet tänäänkin siellä missä ennenkin. Ne olivat aivan kesyyntyneet, hakivat ihmisiltä syötävää ja ottivat kädestä nätisti ruuan. Ilmankos ne eilenkin tulivat niin määrätietoisesti meitä kohti. Melkein jo pelotti, kun linnut tulivat niin lähelle ja koira räksytti niille. Töissä mielikuvitus lensi ja naurettiinkin, että mitäs kättä pidempää olisin keksinyt, jos linnut olisivat koiran kimppuun hyökänneet. Olisinkohan päässyt lööppeihin: Hurjistunut nainen pahoinpiteli kahta joutsenta kameralaukulla... :)

Tuo lentoonlähtökuva on ehkä hienoin, mitä tällä kameralla olen saanut otettua. Kuva on terävä, vaikka tilanne tuli eteen tosi äkkiä.

Ensi viikonloppuna lähden Lahteen kyläilemään. Paluumatkalla käyn sitten katsomassa pentuja. On vaan jännää nähdä ne livenä. Syötävän suloisiahan ne on, mitä muutakaan voi pieni sheltinpentu olla... Enää reilu kolme viikkoa H-hetkeen. Jokohan uskaltais nuolaista... Nimikin on vihdoin keksittynä. Tai saas nähdä, se on muuttunut jo muutaman kerran ja voi vielä muuttua, kun pennut näen...

Kuvahaaste

Kaisalta oli näemmä tullut seuraavanlainen kuvahaaste:
Avaa neljäs kuvakansio ja valitse sieltä neljäs kuva ja julkaise se blogissasi, kerro kuvasta jotain. Laita haaste neljälle bloggaajalle eteenpäin.

Tällä uudella tietsikalla on vielä aika vähän kuvia eli koneelta ei taida löytyä kuin luontokuvia ja kuvia Lillistä. Tässä on kuitenkin neljännen kansion neljäs kuva, mikä sopii aika hyvin tämän hetken pennunodotustunnelmiin.
Kuvassa on nimittäin Lilli noin neliviikkoisena puurolautasen ääressä kera velipoikansa. On muuten jännä, että tuo takaraivolla oleva valkoinen tupsu on aikuisiällä kadonnut lähes näkymättömiin.

Sama kuvahaaste on näkynyt jo monessa seuraamassani blogissa, joten jatkan kuvahaastetta vain yhdelle eli Carinalle.

Motivaatio kateissa

Oli aikomus mennä kuuntelemaan Janita Leinosen kurssia Lagun hallille. Motivaatio agilityyn on tällä hetkellä vaan niin kateissa, etten sitten jaksanutkaan. Meillä on viime ajat menneet vain alaspäin. Koiraa huvittaa yhä vähemmän ja siinä on mennyt omakin motivaatio, ja kun mulla ei oo hajuakaan mistä kaikki johtuu. Vielä vuoden vaihteessa koira paineli epiksissä kisaradan häntä tötteröllä.
Viime kertaisissa harkoissa oli tosin valonpilkahdustakin, kun vuoroa odotellessamme treenattiin keppejä muutaman kerran. Joka kerta Lilli tuli perässäni intoa puhkuen keppien alkuun, eikä yrittänytkään ovelle päin. Olen päättänyt, että nyt on pakko ehtiä hallille itsekseen treenaamaan ainakin kerran viikossa, koska tuo koira on hallissa aivan erilainen, kun siellä ei ole muita. Mietin jo sitäkin, että jättäydyn seuraavasta ryhmästä pois ja harjoittelemme itseksemme. Mutta silloin minä en ohjaajana opi mitään ja opin tarpeessa kuitenkin olen. Sain ohjaajaltamme hyviä vinkkejä, joita voisin kokeilla koiran agi-ilon uudelleen löytämiseksi.

Jotain positiivistakin sentään: Lillin maha on dieettiruuilla täysin rauhoittunut. Se erikoisruoka on niin hyvää, että tänään laittaessani ruokaa kuppiin, Lilli haukkui ja komensi, että ruokaa tänne ja sassiin. Tarkkana sen sapuskan kanssa kyllä saa olla, koska se on niin energiapitoista. Lillin ei tarvitsisi yhtään lihoa.

Lopuksi loppukevennys kymppiuutisten tapaan : video siitä, mitä tapahtui kun Lilli kohtasi pellolla oudon kaivon...

Ei pahempaa kuin matti kukkarossa

Käytiin Lillin kanssa sitten eläinlääkärillä tänään, eikä mitään vakavaa onneksi näyttänyt löytyvän. Mitä nyt meikäläisellä on matti kukkarossa. Otettiin verikokeita, jotka olivat normaalit. Haiman vajaatoimintakokeen vastaus tulee vasta maanantaina, mutta ell arveli, ettei sielläkään todennäköisesti ole vikaa. Diagnoosiksi tuli suolistotulehduksen aiheuttama ärsytystila ja tulehduksen pitkittyminen. Lilli sai antibioottikuurin suolistoa rauhoittamaan ja ruoka vaihdetaan kokeeksi herkkävatsaisen erikoisruokaan ja katsellaan mitä tapahtuu. Käynnin hinnaksi tuli reilut 180 euroa, minkä kuultuani meinasin kupsahtaa niille tiloilleni. Taivas, olis vaan pitänyt lukea läksyt koulussa paremmin ja ruveta eläinlääkäriksi, niin ei tarvitsis kituuttaa pienellä palkalla. Onneksi Lillillä on eläinlääkärikuluvakuutus, joten ison osan hinnasta saa takaisin myöhemmin, kunhan saan hakemukset vakuutusyhtiölle tehtyä. Mielessä jo kävi, että oliskohan ensin kannattanut kokeilla sitä erikoisruokaa ihan itsekseen ja sitten mennä eläinlääkärille, jos oireet aina vaan jatkuu. Mutta tehty mikä tehty ja onpahan nyt ainakin tullut tarkistettua, ettei ole vakavammasta asiasta kyse.

Kuutamolla

Sitä me oltiin molemmat agiharkoissa perjantaina. Lilli oli sillä päällä, ettei olis voinut vähempää kiinnostaa koko touhu. Pisteenä iin päälle oli pussi, jonka jälkeen Lilli kyllästyi touhuun lopullisesti. Viime kesänä pussi meni hyvin ilman apuja, mutta kun ei koko syksyn aikana ole treenattu sitä, se on unohtunut Lillin mielestä. Tuo koira on kyllä niin on/off -tyyppi, välillä kiitää radalla häntä tötteröllä ja sitten ollaan taas niin yöks, en ala. Olin kyllä itsekin totaalisen pihalla. Tein aivan alokasmaisia virheitä, joita ei enää pitäisi tehdä tässä vaiheessa. Ehkäpä Lilli aatteli, että noin pöntön ihmisen kanssa ei voi agilitya harrastaa. Ei me sitten epiksiinkään osallistuttu. Käväisin kyllä kisoja katsomassa. Radalla näytti olevan mikäpä muu kuin pussi. Sen kun näin, ei sitten harmittanut kisan väliinjättäminenkään.

Tilasin Lillille ajan eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo torstaille. Sen vatsa on ollut joulusta asti löysällä; housukarvoja saa olla suihkuttelemassa harva se päivä ja selvää ripulia on useita kertoja viikossa. Tänään sitten heräsin, että pitäisköhän tuolle asialle jotakin tehdä, koska sen suolen toiminta on kuitenkin olennaisesti muuttunut. Samaa Royal Caninin ruokaa se on syönyt koko aikuisikänsä höystettynä purkkiruuilla, riisillä, raejuustolla ym. Periaatteessa ravinnossa ei ole tapahtunut muutosta viime kuukausien aikana. Kävin jo netissäkin lukemassa toistuvan ripulin syistä ja niitähän näytti riittävän allergiasta kasvaimeen. Toivottavasti ei mistään vakavasta jutusta ole kyse kuitenkaan. Juuri ehdin ostaa uuden säkin ruokaakin. Täytyy myydä se sitten eteenpäin, jos allergiaa epäillään. Mutta katsellaan nyt ensin, mitä eläinlääkäri sanoo.

Parin viikon päästä menen katsomaan pentuja. Teen samalla kyläreissun Lahteen ja isken siten kaksi kärpästä yhdellä kertaa. Ei tarvitse ajella ees taas. Ihana nähdä pikkupupsit livenä...

Hyvää Ystävänpäivää

Eipä tässä muuta tällä kertaa kuin hyvää ystävänpäivää kaikille!

"Onnistuneita" otoksia

Eilispäivän aurinkoinen sää innosti ottamaan kameran mukaan lenkille. Kuvaamisesta ei vaan meinannut tulla mitään, kun kauniin sään olivat huomanneet muutkin. Koko ajan sai olla laittamassa koiraa kiinni, kun vastaan tuli lenkkeilijöitä ja hiihtäjiä. Lillikään ei ollut oikein poseeraustuulella. Me ei olla aikoihin oltu lenkillä tuolla järven penkalla. Lilli riemastui lumisista penkoista ja haukkui tauotta. Se hyppäsi metrin verran rinteeseen, jäi seisomaan hankeen ja haukkui. Sitten se loikki rinnettä alas asti ja haukkui siellä pohjalla. Tai kulki mun perässä ja haukkui. Kun yritin ottaa valokuvia ja pyysin sitä oleman paikoillaan se seisoi - ja haukkui. Mutta kun laitoin sen hihnaan, niin se oli hiljaa, ihme juttu. Tässä pari very "onnistunutta" kuvaa eiliseltä.

Hau, hau, hau...

... ja tästä lähtee: hau, hau...

"En kerkiä poseeraamaan, kun lumipaakku pitää kaivaa tassun pohjasta"

Oon pikku hiljaa ruvennut miettimään tulevalle pennulle nimeä. Kyllä voi olla vaikiaa. Omasta mielestä kivat nimet on jo tutuilla koirilla käytössä, eikä viitsisi kovin samojakaan nimiä laittaa. Koirien nimipäiväkalenteri on selattu alusta loppuun. Löysin netistä nimilistan, jossa on ihmisnimiä tuhansittain. Ei vain oikein mikään nimi iske. Lenkilläkin tulee nimiä väänneltyä mielessä. Todennäköisesti nimi lopuksi vain yhtäkkiä putkahtaa mieleen, kun pennun näen. Lilli-nimen väännin sen virallisesta nimestä "Ofelia". Nimi ei ensin sykähdyttänyt millään lailla, mutta sitten kun näin Lillin, niin se oli ilmetty Lilli eikä mikään muu.

Ensi sunnuntaina olis taas agilitykisaa Talavi-kupin muodossa. Täytyy katsoa, miten perjantain treenit menee. Jos menee persiilleen, taidetaan jättää kisat väliin. Mutta sen näkee sitten...