Sitä me oltiin molemmat agiharkoissa perjantaina. Lilli oli sillä päällä, ettei olis voinut vähempää kiinnostaa koko touhu. Pisteenä iin päälle oli pussi, jonka jälkeen Lilli kyllästyi touhuun lopullisesti. Viime kesänä pussi meni hyvin ilman apuja, mutta kun ei koko syksyn aikana ole treenattu sitä, se on unohtunut Lillin mielestä. Tuo koira on kyllä niin on/off -tyyppi, välillä kiitää radalla häntä tötteröllä ja sitten ollaan taas niin yöks, en ala. Olin kyllä itsekin totaalisen pihalla. Tein aivan alokasmaisia virheitä, joita ei enää pitäisi tehdä tässä vaiheessa. Ehkäpä Lilli aatteli, että noin pöntön ihmisen kanssa ei voi agilitya harrastaa. Ei me sitten epiksiinkään osallistuttu. Käväisin kyllä kisoja katsomassa. Radalla näytti olevan mikäpä muu kuin pussi. Sen kun näin, ei sitten harmittanut kisan väliinjättäminenkään.
Tilasin Lillille ajan eläinlääkäriin ja sainkin ajan jo torstaille. Sen vatsa on ollut joulusta asti löysällä; housukarvoja saa olla suihkuttelemassa harva se päivä ja selvää ripulia on useita kertoja viikossa. Tänään sitten heräsin, että pitäisköhän tuolle asialle jotakin tehdä, koska sen suolen toiminta on kuitenkin olennaisesti muuttunut. Samaa Royal Caninin ruokaa se on syönyt koko aikuisikänsä höystettynä purkkiruuilla, riisillä, raejuustolla ym. Periaatteessa ravinnossa ei ole tapahtunut muutosta viime kuukausien aikana. Kävin jo netissäkin lukemassa toistuvan ripulin syistä ja niitähän näytti riittävän allergiasta kasvaimeen. Toivottavasti ei mistään vakavasta jutusta ole kyse kuitenkaan. Juuri ehdin ostaa uuden säkin ruokaakin. Täytyy myydä se sitten eteenpäin, jos allergiaa epäillään. Mutta katsellaan nyt ensin, mitä eläinlääkäri sanoo.
Parin viikon päästä menen katsomaan pentuja. Teen samalla kyläreissun Lahteen ja isken siten kaksi kärpästä yhdellä kertaa. Ei tarvitse ajella ees taas. Ihana nähdä pikkupupsit livenä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti