Oli aikomus mennä kuuntelemaan Janita Leinosen kurssia Lagun hallille. Motivaatio agilityyn on tällä hetkellä vaan niin kateissa, etten sitten jaksanutkaan. Meillä on viime ajat menneet vain alaspäin. Koiraa huvittaa yhä vähemmän ja siinä on mennyt omakin motivaatio, ja kun mulla ei oo hajuakaan mistä kaikki johtuu. Vielä vuoden vaihteessa koira paineli epiksissä kisaradan häntä tötteröllä.
Viime kertaisissa harkoissa oli tosin valonpilkahdustakin, kun vuoroa odotellessamme treenattiin keppejä muutaman kerran. Joka kerta Lilli tuli perässäni intoa puhkuen keppien alkuun, eikä yrittänytkään ovelle päin. Olen päättänyt, että nyt on pakko ehtiä hallille itsekseen treenaamaan ainakin kerran viikossa, koska tuo koira on hallissa aivan erilainen, kun siellä ei ole muita. Mietin jo sitäkin, että jättäydyn seuraavasta ryhmästä pois ja harjoittelemme itseksemme. Mutta silloin minä en ohjaajana opi mitään ja opin tarpeessa kuitenkin olen. Sain ohjaajaltamme hyviä vinkkejä, joita voisin kokeilla koiran agi-ilon uudelleen löytämiseksi.
Jotain positiivistakin sentään: Lillin maha on dieettiruuilla täysin rauhoittunut. Se erikoisruoka on niin hyvää, että tänään laittaessani ruokaa kuppiin, Lilli haukkui ja komensi, että ruokaa tänne ja sassiin. Tarkkana sen sapuskan kanssa kyllä saa olla, koska se on niin energiapitoista. Lillin ei tarvitsisi yhtään lihoa.
Lopuksi loppukevennys kymppiuutisten tapaan : video siitä, mitä tapahtui kun Lilli kohtasi pellolla oudon kaivon...
3 kommenttia:
Kyllä se motivaatio sieltä vielä palautuu... Pää pystyyn vaan. :)
Anne: käytä Lilli hierojalla! Jos se on kipeä jostakin eikä siksi halua tehdä? Mulla ainakin on yhteystietoja, jos kiinnostaapi. Samoin Anulla.
Juu, on oon kyllä suunnitellu hierojalle menoa, heti kun Lillin ab-kuuri on loppu. Täytyy kokeilla sitäkin, vaikka vähän epäilen kipua aiheuttajaksi, kun se hyppii kuiteskii intona ojien yli ja hallilla silloin kun ollaan siellä kahdestaan, mut se ei vaan kerta kaikkiaan diggaa siellä muita.
Lähetä kommentti