Iitu 5 kuukautta

Iitulla tulee mittariin viisi kuukautta. Sen, ja edessä häämöttävän näytelmän kunniaksi poistettiin liimat korvista. Oli aika paska hommaa, sekä mun että Iitun mielestä. Toivottavasti korvat eivät nyt pökkää lopullisesti pystyyn tämän kuukauden aikana.

Iitu 5 kk (maantiellä meni rullaluistelija, siitä hännän "terävä" asento)

Meille on myös tullut uusi asukki nimeltään Murkku. Tää vieras ilmestyy aina silloin, kun Iitun pitäisi totella sanaa "Tänne" ja kipittää iloisesti luokse. Kipittäähän se metrin päähän ja sitten lällättelee, että etpäs saa mua kiinni. On nuo koirat vaan viisaita. Hyvin harvoin luoksetulosta on joutunut kiinni ja silti näytetään muistavan just se asia. Arrrgggh, raivostuttavaa.... mutta onneksi (toivottavasti) ohi menevää. Luoksetuloharkat on lenkilläkin vähän jääneet, kun en käärmeiden pelossa uskalla pitää tuota irti niin kuin haluaisin. Pitäisi löytää joku kiva ei-metsäinen paikka lenkkeilyyn ja tapaharjoitteluun.

Näyttelyreeniä

Huh, ei saisi valittaa, kun kerrankin aurinko paistaa, mutta on tämä liian lämmintä. Asunnon sisälämpötila huitelee kolmessakympissä, vaikka yömyöhälle pitää takapihan ovea auki. Lilli-parankin on turkissaan tukala olla. Kuinka onkaan talviturkin itselleen kesähelteiksi kasvatellut. Käytiin sen kanssa äsken lyhyellä lenkillä ja potkittiin palloa pihassa päälle. Poikki on sekä emäntä että koira, huh. Huomenna täytynee raahautua koirarannalle noiden kanssa. Vaikka meidän tuurilla rannalla on isoja koiria irti, eikä meidän uimatouhuista tahdo tulla mitään.

Sheltit-lehti kolahti postiluukusta viime viikolla ja siinä oli Lillin ykkösruusukekuva. Meikäläiseltä oli vaan kuvankäsittelyssä unohtunut kuvan oikaisu ja Lilli näyttää siltä kuin olisi luistamassa kuvasta takavasemmalle, vai katselenko kuvaa liian kriittisillä silmillä. Näin taitaa olla.... No, kuitenkin, oikaistu ykkösruusukekuva on tässä:

Näyttelystä tuli mieleen, että olen ilmoittanut Lillin Porin KV:n, erkkariin ja Kauhajoen ryhmänäyttelyyn. Iitu ilmoitettiin erkkariin. Ja Iitun kanssa aloitettiin sitten eilen säännölliset näyttelyreenit. Seisomista ollaan jonkun aikaa jo harjoiteltukin ja se sujuu hienosti. Kävely se onkin sitten iiihan eri asia. Tuo kakara pomppii hihnassaan kuin kenguru. Se ei ole vielä kertaakaan kävellyt nätisti eteenpäin. Meno on lähinnä laukan ja hyppelemisen sekä haukkumisen sekamelskaa. Kun ottaisi edes pari kävelyaskelta, että pääsisi palkkaamaan ja neiti saisi kiinni jutun juonesta, mutta meno on yhtä päätöntä kohkaamista. Mahtaa naapurit parvekkeillaan kadun toisella puolella ihmetellä menoamme aitauksessa. Ihmetelkööt vaan, tätä laatua jatkuu tästä eteenpäinkin: Paavonkadun kesäteatterissa esitetään koko heinäkuunkin tragikoomista komediaa "Epätoivoa hihnan päässä"...

Mökkifiiliksiä

Mökkiviikko on takana päin. Ihanaa, kun kerrankin sää suosi. Sateesta ei ollut tietoakaan ja lämpötila yli 20 melkein koko viikon. Yleensä mökkilomalla on satanut useampana päivänä ja olosuhteet on olleet melkein arktiset.

Oltiin Konnevedellä, Keski-Suomen ja Savon rajamailla. Tykkäsin mökistä kovasti, koska sieltä löytyi kaikki nykyajan mukavuudet. Voin tunnustaa, että olen niin kaupunkilainen, etten nauti puuhuussi- ja sähköttömyys-meiningistä. Tontti oli tosi suuri ja nurmetettu. Eli koirilla oli tilaa leikkiä ja juosta. Mökin sijainti oli ihanteellinen koiria ajatellen. Pienen mökkitien varressa ei ollut kuin toinen mökki eli liikennettä ei ollut ja se tiekin oli kauempana mökin takana. Jos jollekulle herää kiinnostus mökin vuokraamiseen, linkki löytyy täältä.

Näkymä tieltä mökille päin

Koirat pääsivät myös uimaan. Kahlasin niin syvälle, ettei koirien tassut pohjanneet ja sitten päästin ne rantaa kohti. Tuli huomattua, että ei niistä kumpikaan uimisesta hirveästi tykkää, mutta kumpikin osasi uida.

Lilli uimassa

Iitun uintinäyte

Lillille tapahtui pieni onnettomuus ja se joutui myös omatoimiselle uintireissulle. Olin itse uimassa järvelle päin ja kuulin selkäni takaa molskahduksen. Arvasin heti, että Lilli oli liukastunut laiturin päästä järveen. Onneksi se ymmärsi lähteä uimaan rantaan päin eikä minua kohti. Ehdin jo pelästyä, että hukutaan molemmat, jos se lähtee hakemaan musta turvaa. Tuon putoamisen jälkeen Lilli oli kyllä hiljaista tyttöä, eikä laiturille juuri eksynyt. Sitä ennen se olikin laiturilla kaiken aikaa haukkumassa, kun joku oli järvessä tai kalastamassa laiturilla.

Iitu oli kaiken aikaa kiipeilemässä rantakiville. Kummasti sen tasapaino säilyi, vaikka hyppeli kiveltä toiselle märin tassuin. ja meikäläinen katseli sydän syrjällään, koska se liukastuu ja loukkaa itsensä.
Parina iltana sain kaivaa koirista punkkeja. Oikein harmittelin tyhmyyttäni, kun en ollut punkkisuojannut koiria, vaikka Expotia olisi kaapissa. Me kun ei kesäisin lenkkeillä luonnon heinikoissa eikä metsässä, enkä ole tähän mennessä punkkeja löytänyt, niin suojaus on jäänyt. Täytyy ne Expotit kai noiden niskaan nyt laittaa. Mökillä oli rannassa pieni kaistale pitkää heinää, josta koirat kulkivat rantakiville ja sieltä kai ne punkit koiriin tiensä löytivät. Iitusta löytyi kaksi ihan pientä kiinnittyneenä ja kaksi karvoissa kävelemässä. Lillistä löytyi silmän yläpuolelta punkki, mutta ei onneksi muualta. Sillä on nyt niin valtava turkki, että taitaa kiinnityspaikat olla vähissä. Punkkipihdit oli tietysti unohtuneet kotiin ja sain ajella parikymmentä kilsaa lähimpään apteekkiin niitä ostamaan. Olivat kyllä tosi tarpeeseen.

Ajomatkat meni tosi hyvin. Etukäteen pelkäsin, miten melkein kolmen tunnin matka sujuu, kun Iitu kuolaa ja oksentaa autossa. Iitun pahoinvoinnista ei ollut kuitenkaan tietoakaan, kun se oli turvavyövaljaissa takapenkillä. Taitaa olla niin, että kevythäkissä matkustaminen ei ole Iitulle mieluista ja se on osaltaan aiheuttanut kuolaamista ja oksentamista. Eli tänään kevythäkki häipyy lopullisesti meidän autosta.

Lomaa on vielä pari viikkoa jäljellä ja hellettä on luvattu koko ensi viikoksi. No, minä oon käräyttänyt naamani ja olkapääni, joten auringosta täytyy nyt nauttia maltillisesti.

Reissussa tuli otettua valokuvia oikein urakalla. Teen niille Picasaan albumin joskus kun jaksan...

Tytöt poseeraa laiturilla. On tää kuvaaminen joskus haastavaa. Emäntä kameran kanssa järveen ja sitä rataa...

Tämä kuva on mielestäni tosi kaunis. Lillin poseeraus nyt ei ole erityisen tyylikäs, eikä koira kammattukaan. Mutta tuon taustan kanssa tää kuva on ihana. Ja taustalla uiskentelee vielä sorsaperhekin. Se osui kuvaan ihan huomaamatta. Suosittelen klikkaamaan kuvaa suuremmaksi.

Lopuksi täytyy vielä laittaa vahinkoräpsy Iitusta esittelemässä hampaitaan, jotka on niin hienot, että Andy McCoykin olisi kateellinen moisista palikoista =D

Eiks mulla oo upeet palikat....:)

Hyvää Juhannusta

Tämän "kukkaistytön" kuvan myötä toivotan kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta. Blogi lomailee ja vaikenee nyt viikoksi.

Koirien uusi valtakunta

Nyt mä olen tyytyväinen itseeni. Hain eilen K-raudasta 25 metriä 60-senttistä aitaa ja aitatolpat. Tänään sitten väkerrettiin äitin kanssa koirille laajennusosa pihaan. Takapihani on tosiaan postimerkin kokoinen ja lisäksi sen täyttävät aivan turha kukkapenkki ja kannen alla oleva käyttämätön suihkuallas. Koirat sai nyt varmaan 2,5 kertaa lisää pihaa itselleen ja laajennukseen mahtuu hyvin kepit, ainaskin kuus kappaletta ja ehkä yks hyppyestekin.

Koirat oli ihmeissään, kun ne pääsi aitaukseen. Kumpikin haukkui suoraa huutoa ihmetyksestä.

Tässä on laajennusosa etupihalta päin. Ihan koko päätyä en aidannut. Jätin ohuen kaistaleen, että pensaat mahtuvat kasvamaan ja pääsee leikkaamaan ojasta nurmikkoa. Portti on aika kaamea. Se on vanhasta aitauksesta. Tarkoitus olisi laittaa vielä uusi porttikin, kunhan ehdin. Vanha onneksi menettelee vielä.

Tämä näkymä on sitten takapihalta etupihalle päin.

Tässä on sitten se alkuperäinen takapiha. Pensaat jonkin verran estävät näkymää, mutta pieni plättihän se on, aivan kamala.
Kyllä mä sen talon vielä ostan, kun sopiva kohdalle osuu. Mutta ehkä tällä laajennuksella vähän sain helpotettua omakotitaloahdistusta, ainakin hetkeksi. Vielä kun Iitulle menisi kaaliin, ettei tarvitse koko ajan olla kaivuuhommissa...

Kesäkuvia

Oltiin koirien kanssa Provinssirockin mökää paossa mökillä. Onneksi ei satanut koko viikonloppuna, vaikka toista luvattiin. Koirat nauttivat, kun saivat olla vapaana. Ja kyllä ne ottivatkin ilon irti. Tultiin iltapäivällä kotiin, eivätkä ne tuosta Provinssin melusta pahemmin piitanneet. Lillille tämä oli kyllä jo neljäs Provinssi, joten se on kokenut konkari :) Taitaa olla niin, että meikäläisen hermot olisi ensimmäisenä mennyt.

Mökillä tuli koiria taas kuvattua edestä ja takaa. Iitun kuvaaminen on melko haasteellista. Kameran on oltava sillä sekunninsadasosalla valmiina, kun se hetkeksi pysähtyy. Lilli on jo kokenut poseeraaja. Se pysyy paikoillaan, vaikka maailmantappiin, varsinkin jos palkkana on pallo. Lillillä on tällä hetkellä todella muhkea turkki. Sillä ei varmaan ikinä ole ollut näin hyvää turkkia. Taitaapa vain karvanlähtö alkaa pian ja olla pahimmillaan elokuun alussa, jolloin olin suunnitellut osallistuvamme pariin näyttelyyn.

Siirsin kuvia Picasaan ihailtavaksi, mutta laitan muutaman tähänkin näytille.

L-O-M-A

Loma, lomaaa, LOMAAAA. Joo, taisi tulla selväksi, mikä tänään alkoi. Eipä tähän muuta lisäämistä: oleilua, mökkeilyä, shoppailua, kyläilyä, kaikenlaista kesäkivaa. Säästä viis, kun ei tarvitse mennä töihin. Ah...