Näyttelyreeniä

Huh, ei saisi valittaa, kun kerrankin aurinko paistaa, mutta on tämä liian lämmintä. Asunnon sisälämpötila huitelee kolmessakympissä, vaikka yömyöhälle pitää takapihan ovea auki. Lilli-parankin on turkissaan tukala olla. Kuinka onkaan talviturkin itselleen kesähelteiksi kasvatellut. Käytiin sen kanssa äsken lyhyellä lenkillä ja potkittiin palloa pihassa päälle. Poikki on sekä emäntä että koira, huh. Huomenna täytynee raahautua koirarannalle noiden kanssa. Vaikka meidän tuurilla rannalla on isoja koiria irti, eikä meidän uimatouhuista tahdo tulla mitään.

Sheltit-lehti kolahti postiluukusta viime viikolla ja siinä oli Lillin ykkösruusukekuva. Meikäläiseltä oli vaan kuvankäsittelyssä unohtunut kuvan oikaisu ja Lilli näyttää siltä kuin olisi luistamassa kuvasta takavasemmalle, vai katselenko kuvaa liian kriittisillä silmillä. Näin taitaa olla.... No, kuitenkin, oikaistu ykkösruusukekuva on tässä:

Näyttelystä tuli mieleen, että olen ilmoittanut Lillin Porin KV:n, erkkariin ja Kauhajoen ryhmänäyttelyyn. Iitu ilmoitettiin erkkariin. Ja Iitun kanssa aloitettiin sitten eilen säännölliset näyttelyreenit. Seisomista ollaan jonkun aikaa jo harjoiteltukin ja se sujuu hienosti. Kävely se onkin sitten iiihan eri asia. Tuo kakara pomppii hihnassaan kuin kenguru. Se ei ole vielä kertaakaan kävellyt nätisti eteenpäin. Meno on lähinnä laukan ja hyppelemisen sekä haukkumisen sekamelskaa. Kun ottaisi edes pari kävelyaskelta, että pääsisi palkkaamaan ja neiti saisi kiinni jutun juonesta, mutta meno on yhtä päätöntä kohkaamista. Mahtaa naapurit parvekkeillaan kadun toisella puolella ihmetellä menoamme aitauksessa. Ihmetelkööt vaan, tätä laatua jatkuu tästä eteenpäinkin: Paavonkadun kesäteatterissa esitetään koko heinäkuunkin tragikoomista komediaa "Epätoivoa hihnan päässä"...