Mökkifiiliksiä

Mökkiviikko on takana päin. Ihanaa, kun kerrankin sää suosi. Sateesta ei ollut tietoakaan ja lämpötila yli 20 melkein koko viikon. Yleensä mökkilomalla on satanut useampana päivänä ja olosuhteet on olleet melkein arktiset.

Oltiin Konnevedellä, Keski-Suomen ja Savon rajamailla. Tykkäsin mökistä kovasti, koska sieltä löytyi kaikki nykyajan mukavuudet. Voin tunnustaa, että olen niin kaupunkilainen, etten nauti puuhuussi- ja sähköttömyys-meiningistä. Tontti oli tosi suuri ja nurmetettu. Eli koirilla oli tilaa leikkiä ja juosta. Mökin sijainti oli ihanteellinen koiria ajatellen. Pienen mökkitien varressa ei ollut kuin toinen mökki eli liikennettä ei ollut ja se tiekin oli kauempana mökin takana. Jos jollekulle herää kiinnostus mökin vuokraamiseen, linkki löytyy täältä.

Näkymä tieltä mökille päin

Koirat pääsivät myös uimaan. Kahlasin niin syvälle, ettei koirien tassut pohjanneet ja sitten päästin ne rantaa kohti. Tuli huomattua, että ei niistä kumpikaan uimisesta hirveästi tykkää, mutta kumpikin osasi uida.

Lilli uimassa

Iitun uintinäyte

Lillille tapahtui pieni onnettomuus ja se joutui myös omatoimiselle uintireissulle. Olin itse uimassa järvelle päin ja kuulin selkäni takaa molskahduksen. Arvasin heti, että Lilli oli liukastunut laiturin päästä järveen. Onneksi se ymmärsi lähteä uimaan rantaan päin eikä minua kohti. Ehdin jo pelästyä, että hukutaan molemmat, jos se lähtee hakemaan musta turvaa. Tuon putoamisen jälkeen Lilli oli kyllä hiljaista tyttöä, eikä laiturille juuri eksynyt. Sitä ennen se olikin laiturilla kaiken aikaa haukkumassa, kun joku oli järvessä tai kalastamassa laiturilla.

Iitu oli kaiken aikaa kiipeilemässä rantakiville. Kummasti sen tasapaino säilyi, vaikka hyppeli kiveltä toiselle märin tassuin. ja meikäläinen katseli sydän syrjällään, koska se liukastuu ja loukkaa itsensä.
Parina iltana sain kaivaa koirista punkkeja. Oikein harmittelin tyhmyyttäni, kun en ollut punkkisuojannut koiria, vaikka Expotia olisi kaapissa. Me kun ei kesäisin lenkkeillä luonnon heinikoissa eikä metsässä, enkä ole tähän mennessä punkkeja löytänyt, niin suojaus on jäänyt. Täytyy ne Expotit kai noiden niskaan nyt laittaa. Mökillä oli rannassa pieni kaistale pitkää heinää, josta koirat kulkivat rantakiville ja sieltä kai ne punkit koiriin tiensä löytivät. Iitusta löytyi kaksi ihan pientä kiinnittyneenä ja kaksi karvoissa kävelemässä. Lillistä löytyi silmän yläpuolelta punkki, mutta ei onneksi muualta. Sillä on nyt niin valtava turkki, että taitaa kiinnityspaikat olla vähissä. Punkkipihdit oli tietysti unohtuneet kotiin ja sain ajella parikymmentä kilsaa lähimpään apteekkiin niitä ostamaan. Olivat kyllä tosi tarpeeseen.

Ajomatkat meni tosi hyvin. Etukäteen pelkäsin, miten melkein kolmen tunnin matka sujuu, kun Iitu kuolaa ja oksentaa autossa. Iitun pahoinvoinnista ei ollut kuitenkaan tietoakaan, kun se oli turvavyövaljaissa takapenkillä. Taitaa olla niin, että kevythäkissä matkustaminen ei ole Iitulle mieluista ja se on osaltaan aiheuttanut kuolaamista ja oksentamista. Eli tänään kevythäkki häipyy lopullisesti meidän autosta.

Lomaa on vielä pari viikkoa jäljellä ja hellettä on luvattu koko ensi viikoksi. No, minä oon käräyttänyt naamani ja olkapääni, joten auringosta täytyy nyt nauttia maltillisesti.

Reissussa tuli otettua valokuvia oikein urakalla. Teen niille Picasaan albumin joskus kun jaksan...

Tytöt poseeraa laiturilla. On tää kuvaaminen joskus haastavaa. Emäntä kameran kanssa järveen ja sitä rataa...

Tämä kuva on mielestäni tosi kaunis. Lillin poseeraus nyt ei ole erityisen tyylikäs, eikä koira kammattukaan. Mutta tuon taustan kanssa tää kuva on ihana. Ja taustalla uiskentelee vielä sorsaperhekin. Se osui kuvaan ihan huomaamatta. Suosittelen klikkaamaan kuvaa suuremmaksi.

Lopuksi täytyy vielä laittaa vahinkoräpsy Iitusta esittelemässä hampaitaan, jotka on niin hienot, että Andy McCoykin olisi kateellinen moisista palikoista =D

Eiks mulla oo upeet palikat....:)