Kohti avointa luokkaa

Toista viikkoa oli aivot narikassa tokon suhteen. Yhdellä rally-tokokoulutuskerralla tosin käytiin, ja voi pojat kun sekin oli kivaa. Harmi, ettei meillä päin järjestetä säännöllistä rally-tokokoulutusta minkään seuran puitteissa. Täytyy toivoa, että tilanne muuttuu, kun/jos laji keväällä virallistetaan.

Eilen oltiin Iitun kanssa ryhmätreeneissä Ilmajoella ja päätin tälläkertaa treenata avoimen luokan liikkeistä paikallamakuun lisäksi noutoa, luoksetulon stoppia ja kaukokäskyjä.

Avoimen luokan paikallamakuuta ei olla treenattu kuin kotipihalla. Ja siinä on edessä pitkä ja kivinen tie. Huoh.... Etäisyys ei ollut normaali etäisyys ja Iitulla oli etäisyyttä muihin koiriin. Siltikin, aina kun menin näkösuojaan, se pomppasi istumaan. Perääni ei sentään lähtenyt, mutta heti kun poistuin sen näkökentästä, liikkuri huusi, että nousi. Lopuksi laitoin Iitun makaamaan vain muutaman metrin päähän vajasta ja palasin palkkaamaan heti, kun olin käväissyt näkösuojassa ja Iitu pysyi maassa. Treeniä, treeniä vaan...

Kaukokäskyt oli edistynyt. Etäisyyttä oli jo enemmän ja Iitu nousi reippaasti istumaan. Juuri tuo istumaan nousu on tapahtunut tähän asti kuin hidastetussa filmissä. Parempaan suuntaan siis, hyvä hyvä. Luoksetulon stoppi on paikallamakuun ohella varmasti toinen työstettävä liike. Iitu on niin älyttömän nopea, että sen on hankala pysähtyä siitä vauhdista, ja se valuu ja valuu ja valuu.... Pallon heittämisestä ei ole apua, koska Iitu ei pallosta piittaa ja namitkin on niin pieniä, että se ei näe, jos niitä heitän... Takapalkan avulla nyt toistaiseksi treenataan, ja vähän me ollaan sitä vasta treenattu, eli ei nyt voi vielä ihmeitä odottaakaan.

Nouto oli positiivinen ylläri. Mehän ollaan treenattu ohjatun noudon kapulalla, koska pieninkin sorvattu kapula on niin pieni, ettei se tahdo mahtua Iitun suuhun, eikä se siitä syystä ole halunnut ottaa normikapulaa suuhunsa. No, olin onnistunut kadottamaan ohjatun noudon kapulan johonkin. Kaikkea pitäisi näemmä olla enemmän kuin yksi, että aina joku kappale löytyis.... Päätin sitten ottaa normikapulan mukaan treeneihin ja kokeilla sillä. Ja IItu, wau!!!, haki sen kapulan ja palautti sen nätisti. Ja tosi nätisti sitä kantoikin. Siis, me ei millään pilipalikapuloilla enää treenaa, vaan kunnon kapulat kehiin, tuumas Iitu. Ja kun kapula juuri ja juuri mahtuu Iitun suuhun, se ei pääse järsimään sitä, kuten ohjatun noudon kapulaa.

Vaikka työtä on edessä paljon, varsin positiivin mielin siis jatketaan treenejä ja lähdetään haastetta päin, eli kohti avointa luokkaa-tavoite starttasi nyt... :)

TK1 :)

Vihdoinkin se kolmas ykköstulos ja TK1-koulari!!!! Ollaan rämmitty tokokokeesta toiseen keskinkertaisin tuloksin ja epäonnisen esityksen syynä on yleensä ollut Iitun ylivirittyneisyys. Nyt oli kerrankin tähdet kohdallaan, Iitu toimi kuin unelma, mikä tuotti heti tuloksen. Mutta kyllähän mä oon tiennytkin sen, että koira osaa kun vaan malttaa.

Eiliseen kokeeseen mulla oli selvä suunnitelma: väsyttää koira ennen koetta niin, että se ei rieku ja possuile itse kokeessa. Tämähän on ollut siitä hankala ongelma, koska se ei esiinny treeneissä, vaan ainoastaan kokeessa eli ei oikein pääse treenaamaan. Onneksi oli iltakoe ja mulla lomaviikko, niin ehdin panostamaan Iitun väsyttämiseen. Päivällä tehtiin 1,5 tunnin metsälenkki. Ennen koetta koepaikalla ohjelmana oli namietsintää ja tiukkaa kontaktitreeniä. Iitultahan on ollut perusasennotkin vähän hukassa parissa aikaisemmassa kokeessa. Nyt tarjosi perusasentoa ja kontaktia koko ajan treenauksen jälkeen. Itse kokeessa pidin aika tiukkaa linjaa. En kehunut sanallisesti oikeastaan yhtään, ainoastaan silitin pari kertaa pään päältä liikkeiden välissä. Iitu ei ole ainoassakaan kokeessa ollut noin rauhallinen ja haukahti koko kokeen aikana vain kolme kertaa. Aivan upea, toimiva Iitu, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä. Oli mahtava suorittaa liikkeitä sen kanssa. Täydellinen suoritus ei kumminkaan ollut, parannettavaa ja treenattavaa jäi, ja kokeeseen mahtui myös dramatiikkaa paikallamakuussa.

Alokasluokkaan osallistui 13 koirakkoa, joten paikallamakuu tehtiin kolmessa erässä. Meidän starttinumeromme oli yksi eli Iitu makasi ensimmäisessä erässä laitimmaisena, jälleen kerraan :) Rivissä keskimmäisenä maannut sakemanni piippasi heti alusta asti ja 20 sekunnin kohdalla lähti tuulispäänä ohjaajansa luokse. Arvasin, että Iitu ei pysy, vaan lähti vauhdilla mun luokse. Samoin toisesta laidasta lähti koira. Mua otti niin päähän ja manasin mielessäni, että tässäkö se oli. Onneksi tuomari päätti, että makuu uusitaan! Vähän jännitti, että mahtaako Iitun muistissa olla edellinen lähtö, mutta ei... todella ylväs ja rauhallinen makuu jälleen kerran, eikä ennakoinut perusasentoakaan. Täysi kympin suoritus siis.

Lopputuloksena oli viides sija, ALO1-tulos, 184 pistettä ja TK1. Tuomarina Allan Aula, joka ei tarkimmasta päästä tokikaan ole. Mutta laskeskelin, että pisteet olisivat riittäneet 1-tulokseen tarkemmallakin tuomarilla. Sen verran hyvin Iitu suoritti.

Tässä osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, hieman Iitu nousi, mutta siitä ei rokotettu.
Paikallamakuu 10, uusinnassa täydellinen suoritus
Seuraaminen hihnassa 10, paras seuruu ikinä, mahtava kontakti!!!
Seuraaminen vapaana 9, kontakti ei ihan yhtä hyvä kuin edellisessä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, ehkä hieman vartaloapua... :)
Luoksetulo 10, kuten numero kertoo, oli täydellinen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8, joku kentän laidalla kiinnosti, kontakti ei paras ja liikkui käskyn jälkeen vähän eteenpäin
Hyppy 7, edelleen katseli jotain kentän laidalla. Olisi pitänyt varmistaa kontakti ennen kuin sanoin valmis. Jouduin antamaan tuplakäskyn ja Iitu otti pari askelta hypyn takana mua kohti.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin kommentti: iloista tekemistä, yhteistyö sujuu, kevyttä alokasluokan tasoa (mitä ikinä tämä tarkoittaakaan...)

Nyt voidaan Iitun kanssa jatkaa tosissaan avoimen luokan liikkeiden treenaaminen. Ne kaikki on keskeneräisiä, eikä vähiten paikallamakuu. Onneksi ollaan siinä treeniryhmässä ja nyt meillä on selkeä treenitavoite: osallistua avoimen luokan kokeeseen keväällä. Taidetaan ensin pitää viikon parin treenitauko ja olla ajattelematta koko tokoa. Sunnuntaina on rally-tokokoulutusta, taidetaan piipahtaa siellä.

Iitu poseeraa itsevalitsemansa lelun kanssa. Yleensä sitä ei lelut hirveesti innosta, mutta tämä on tapettu jo monta kertaa

Vaihteeksi näytelmäkuulumisia

Jospa taas jotain pientä päivittäis. Tokorintamalla on ollut pientä hiljaiseloa. Ollaan kyllä käyty kerran viikossa treenaamassa ryhmässä, mutta omatoimitreenaus on jäänyt vähemmälle parin viimeisen viikon aikana. No, huomenna tähän tulee muutos, koska meillä on ensi viikolla kaksi koetta tiedossa eli alokasluokan liikkeitä täytyy palautella mieleen. Avoimen luokan liikkeitäkin ollaan alettu treenaamaan enemmän. Nouto on ehkä pisimmällä, mutta kaukana valmiista vielä. Hommaa siis piisaa.... Ollaan päästy IItun kanssa treenaamaan IKKJ:n ryhmään. Ensimmäisen kerran treenaan tokoa itseohjautuvassa ryhmässä. Olen kyllä tykännyt. Ilmajoella on niin hyvät treeniolosuhteet, että säiden kylmetessä päästään vielä halliin treenaamaan.

Eilen oltiin Iitun kanssa näyttelyssä pitkän tauon jälkeen. Ajeltiin lauantaina Lahteen, missä yövyttiin, ettei tarvinnut aamulla lähteä kukonlaulun aikaan liikenteeseen. Näyttely oli siis Vantaalla ja tuomarina Elena Ruskovaara, joka piti Iitusta silloin, kun Iitu oli vuosikkaana hänen arvosteltavanaan. Oli ihanan lämmin päivä, lähes hellelukuja hipova. Mikäpä siis näytelypäivää viettäessä. Hiukan harmitti, kun näyttely oli nurmikentällä. Iitu ei mielestäni liiku nurmella mitenkään hyvin. Liikkeistä tulikin sanomista. Tuomari epäili, että IItu voisi olla takaa jumissa. Ei mahdoton ajatus. Hierojalla käytiin heinäkuussa ja silloin oli jumia nimen omaan takapäässä. Kun olisi ollut oikein visas, olisi tuon elohopean kanssa käynyt hierojalla juuri ennen näyttelyä. No, seuraavalla kerralla sitten.

Tuomari arvioi IItun erittäin hyväksi. Erinomaisia oli sen verran, että kilpailuluokkaan ei päästy. Arviointi kuuluu seuraavasti:
Selvä sukupuolileima, keskivahva runko, kokoon sopiva luusto, kohtuulliset kulmaukset, eturinta voisi olla täyttyneempi, unelmoiva ilme, hyvin asettuneet korvat, ja kaunis tasapaino kallon ja kuonon välillä, liikkuu kapeasti takaa, häntä pyrkii turhan korkealle liikkuessa, saisi ravata rasapainoisemmin takaraajoilla.
Ihan hyvä ja Iitun näköinen arvostelu. Tuo unelmoiva ilme on hauskasti sanottu, mutta Iitun ilme on juuri sitä. Hyvin kuvattu :) Seuraava näyttely meillä on varmaan joskus ensi vuonna. Pesun jälkeen alkoi pohjavilla housuista irtoamaan, että se siitä turkista tälle vuodelle.

Loppuun vielä Riitta Vanha-Perttulan kuva Iitusta kehässä. Uutta päivitystä tiedossa sitten tokokokeiden jälkeen. Toivottavasti ei tarvitsisi osallistua kuin siihen ensimmäiseen :).

Koetta kokeen perään

... eikä vaan saada sitä kolmatta ykköstulosta. Voi olla, että menee jo liikayrittämisen puolelle ja paussi olis paikallaan. Mutta tosiaankin, ollaan Iitun kanssa osallistuttu kolmeen tokokokeeseen viikon sisällä. Täytyy sanoa, että kisarutiinia alkaa varmasti jo olla.

Vöyrin jälkeen käväistiin Kokkolassa. Ei siitä sen enempää, koira oli ylivirittynyt ja koe fiasko. Tuomari Veijo Kinnunen, jolta saatiin eka ykköstulos, ihmetteli että mikäs tälle koiralle on tullut, kun viimeksi se oli niin hyvä. Niinpä, Iitu oli kuuma pikku terrieri, eikä malttanut olla kuulolla tai tehdä juuri mitään, mitä vaadittiin. Ihme kyllä kolmostulos saatiin. Arvostelulomake on kadonnut, joten en saa tähän liikkeiden pisteitä, mutta tasaisen surkea sarja se oli kaikin puolin.

Ei kun tulta päin eli keskiviikkona oli vuorossa taas Vimpeli, jossa tuomarina oli Piritta Pärssinen. Sää oli sateinen ja ukkostakin pelkäsin. Onneksi vain tihuutti pienesti loppuvaiheessa. Iitu kävi aika ajoin kierroksilla, ei malttanut tulla perusasentoihin eikä keskittyä muutenkaan. Tulokseksi saatiin ALO3 131,5 pistettä. Tuomari oli oikein kiva, ja sanoisinko, että osaaottava ja kannustava :) Pärssisen tuomaroimaan kokeeseen voisin mennä toistekin. Vinkiksi saatiin purkaa energia pois pitkällä lenkillä tai leikillä ennen seuraavaa koetta. Joo, totisesti jotain on tehtävä, tämä ei voi enää jatkua. Liika energia on purettava pois, koska tokosta on tullut nyt Iitulle liian kivaa. Toisaalta todella hienoa, että koiralla on virettä, eikä tarvitse yrittää tsempata perässä laahustavaa laamaa.

Tässä liikkeiden pisteet:

Luoksepäästävyys 9,5 Iitu nousi tuomaria vastaan

Paikallamakuu 6 eka koe pitkään aikaan missä Iitu makas keskellä ja vieressämakaaja piippasi koko ajan. Yleensä Iitu tuijottaa makuun ajan mua, mutta nyt pää pyöri koko ajan kaveriin päin ja puolen välin jälkeen se nousi istumaan. Onneksi pysyi kuitenkin paikoillaan.

Seuraaminen kytkettynä 6,5 Aika karseeta, kontakti huono, ei perusasentoja, haukkumista... :(

Seuraaminen vapaana 6,5 Yleensä Iitun vahva liike, tällä kertaa yhtä huono kuin hihnassa

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 0 Jälleen kerran jäi seisomaan tuplakäskystä huolimatta. Jos käsky ei lähde riittävän matalalla ja möreällä äänellä, ei mene maihin.

Luoksetulo 8 Lopun perusasento jäi tekemättä, vauhtia kyllä oli.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 En nähnyt ottiko askelia, perusasennon ainakin ennakoi.

Estehyppy 8 Hyppäsi ilman käsiohjausta, siihen olen tyytyväinen. Hypyn jälkeen otti pari askelta, että pääsi haistelemaan estettä.

Kokonaisvaikutus 9 Kaiken tuon kuumakallen temppuilun jälkeen aivan ihme numero, mutta tuomari tykkäsi pirteästä Iitusta :)

Nyt on onneksi kuukauden koetauko ja TK1:n kimppuun käydään 14.9 Vimpelissä, jossa tuomarina Allan Aula. Sitä ennen treenataan ongelmakohtia ja tuota kuumumista päästään kokeilemaan maanantaina, kun seuralla on kokeenomaiset treenit. Suunnitelmissa on leikittämällä saada virettä alas. Katsotaan, miten siinä onnistun.

Kävin muuten hakemassa Iitulle ohjatun noudon kapulan ja aloitettiin treenaamaan noutoa sillä. Muutaman treenikerran jälkeen aloi jo tulosta syntyä. Iitu tuo kapulan 10 metristä. Tosin kapula putoaa suusta ennen määränpäätä, mutta huikeaa edistymistä on kuitenkin tapahtunut. Eiköhän meidät siis joskus avoimessa luokassakin nähdä, ainakaan noutoon se tuskin kaatuu. Avoimen luokan paikallamakuu on sitten sitäkin suurempi arvoitus...

Kuulumisia ehkä lisää koetreenien jälkeen. Nyt koirien kanssa lenkille, kun aurinko paistaa...

Vöyrin tokokokeesta toinen ykköstulos

Me ollaan Iitun kanssa urakoitu tokokokeissa tämän loppukesän aikana. Tähtäimessä on saada TK1 ennen mahdollista sairaslomaa, jos Iitun steriloin syyskuussa. Nyt alkaa vähän tuntua siltä, että menee väkisin yrittämisen puolelle. Alan jo itsekin miettimään, että olisiko koetauko paikallaan.

No kuitenkin, perjantaina oli vuorossa Vöyri, jossa tuomarina Allan Aula. Koe oli iltakoe, joka loppujen lopuksi meni yökokeeksi. Viimeisten koirien ollessa vuorossa, oli niin pimeä, että tuskin koirien liikkeitä näki katsomosta. Mulla ja Iitulla oli kunnia aloittaa alokasluokka ja Iitu sai taas maata reunimmaisena. Makuu sujui mainiosti, vaikka mua pelotti takanani olleet pensaat, joista lähti ennen makuun alkamista lintuparvi lentoon. Iitu tykkää jahdata "böördejä" eli olin aivan varma, että makuu tulee keskeytymään armottomaan lintujahtiin. Onneksi ne lintuset tyytyivät sirkuttamaan siellä pensaassa :) Numerollisesti koe meni hyvin: saatiin 1-tulos pistein 166, mutta Iitun vireeseen ja suorittamiseen en ollut tyytyväinen. Se on kuumentunut koe kokeelta, ja perjantaina teki ensimmäistä kertaa sen, että alkoi seuraamisessa possuilemaan eli haukkui kuumana, pysähdyksissä ei malttanut istua ja juoksuosuudessa hyppi, haukkui ja yritti leikkipurra mun kättä.Vähältä piti, etten ottanut koiraa niskaperseotteella ja vienyt autoon, mutta kun tuomari oli kiltin miehen maineessa, ulottuvilla oleva 1-tulos houkutti sen verran, etten keskeyttänyt. Toisaalta jatkoa ajatellen olisi ehkä ollut parempi, jos olisin keskeyttänyt. Mutta ykköstulos on kuitenkin ykköstulos ja yhtä uupuu enää TK1:een.

Tässä tulokset liikkeistä:
Luoksepäästävys 10, vähän Iitu nousi vastaanottamaan tuomaria
Paikallamakuu 9, tuplakäskystä lähti pinna
Seuraaminen kytkettynä 7, aika karmeeta menoa
Seuraaminen vapaana 7, on ollut Iitun vahvuus, nyt kuumuusaste pudotti tulosta, tuomari oli todella lempeä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 7, voimakas vartaloapu, lisäksi olin katsovinani että Iitu seisoi, joten annoin vielä tuplakäskyn
Luoksetulo 8, vauhtia oli mutta kuumakalle ei malttanut tulla suoran perusasentoon vaan kävi tekemässä takana parin metrin päässä käännöksen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10, yhtäkkiä Iitu rauhoittui, tää oli täydellinen liike
Hyppy 10, tuomari ei nähnyt parin sormen heilautusta, muuten hyppy täydellinen
Kokonaisvaikutelma 9, ihmettelen että oli näinkin hyvä kaikesta kuumumisesta huolimatta.
Kokonaispisteet siis 166 ja 1-tulos, sijoitus 6./11

Yhden ykköstuloksen päässä on siis TK1-koulutustunnus. Niin lähellä, mutta kuitenkin niin kaukana.

Loppuun vielä muutama Tuomisen Satun ottama kuva tokoleiriltä. Näissä kuvissa on ihan mallikasta seuraamista ja kontaktia. Kiitos Satulle kuvista. Iitusta ei tainnutkaan olla seuraamiskuvia ennestään :)

Shelttien tokoleirillä

Vietettiin Iitun kanssa kiva tokoaiheinen viikonloppu 27.-28.7. Osallistuttiin nimittäin shelttien tokoleirille, jossa ohjaajana oli Lentsu Välimäki. En oo koskaan ollut missään tokokoulutuksessa, jossa olisi niin kokenut ope kuin mitä Lentsu oli. Todella mielenkiintoista ja paljon opittavaa siis, ja paljon paljon hyviä neuvoja... Paikka oli kaunis Tuorlan majatalo, joka antoi loistavat puitteet itse kurssille ja lenkkeilylle. Sää oli todella helteinen, mutta hyvin Iitu jaksoi. Taisi itseä verottaa helle enemmän. Palanutta otsaa lukuunottamatta ei nahkakaan päässyt onneksi käryämään.

Ensimmäisenä päivänä tehtiin ensin pientä kontaktitreeniä lämmittelyksi porukalla. Sen jälkeen jatkettiin yksilöopetuksella. Iitun kanssa otettiin ensin noutoa, joka on aika lailla alkutekijöissään. Iitun nouto on sillä tasolla, että se pitää noutokapulaa suussaan, kun sen sinne laittaa ja irrottaa käskystä. Kapulaa hakemaan en ole sitä saanut. No, otettiin noutoa tunnarikapulalla ja ohjatun noudon kapulalla. Kyllä Iitu alkoi pikku hiljaa osoittamaan kiinnostusta kapulan hakua kohtaan ja toikin 1-2 metrin matkalta. Lentsu sanoi, että Iitulla on niin pieni suu, että sillä ei kannata käyttää edes pienintä normikapulaa vaan kisoissakin Iitulle on heitettävä ohjatun noudon kapula. Lentsu nauroi, että se on sitten ohjaajan ongelma, miten sen kapulan saa heitettyä vastatuulessa tarpeeksi kauas...

Open kanssa noutotreenausta

Seuraavalla kierroksella treenattiin liikkeestä seisomista, joka Iitulla on aika huono. Se ottaa muutaman askeleen seis-komennon jälkeen. Ensin halusin itse kokeilla treenaamista hankkimallani "agimunalla", mutta se ei tuntunut hyvältä ratkaisulta, joten siirryttiin takapalkkaan, jolla tulikin nopeasti onnistuneita suorituksia. Iitulle tuntui asia menevän kerralla jakeluun, koska kokeessa perjantaina se seisahti nätisti.

Liikkeestä seisomista, takapalkalle tulossa

Lauantaipäivän lopuksi tehtiin porukalla häiriötreeniä luoksetulossa, kaukokäskyissä ja seuraamisessa. Iitulla oli luoksetulossa vauhti kohdillaan, mutta vilkuili kyllä sivussa olevia koiria. Seuraamisessa kontakti pysyi yllättävän hyvin ja vasta lopussa Iitu vilkuili lelua, jota nenän edessä heiluteltiin. Tehtiin myös yksi paikkamakuutreeni, joka sujui mainiosti. Ei ongelmia siinä :)

Luoksetulossa vauhtia riittää

Illalla ehdittiin tekemään koirien kanssa kunnon lenkki Tuorlan kauniissa peltomaisemissa. Kämppiksenä meillä oli Heidi ja Jiri. Samassa solussa oli myös muuta leirin väkeä. Yllättävän hyvin koirat tuli toimeen keskenään, ja koirat reagoivat ulkoa kuuluviin ääniin vähemmän kuin pelkäsin. Tosin ulko-oven avaus sai aina haukku-puhkun aikaan ja meidän huoneen oven ääni oli selkäpiitä riipivä kuin jostain kauhuelokuvasta.

 Iltalenkillä Iitu, Jiri ja Mette Kuva: Heidi Mattila

Kuva: Heidi Mattila

Sunnuntaina aloitettiin aamuvarhain. Ehdittiin tehdä koirien kanssa pieni lenkki ensin. Iitun kanssa aloitettiin seuraamisella. Lentsu sanoi, että seuraaminen oli muuten ok, mutta oikealle käännöksessä seuraaminen on huonoa. Mulla itsellä on vikana se, että seuraan koiraa, kun pitäisi olla niin, että koira seuraa mua. Kieltämättä on pientä epävarmuutta, varsinkin kun koira on niin pieni, että sitä ei suorana seistessä näe. Pitäisi vain luottaa siihen, että koira tulee niinkuin pitää. Kun katson syrjäsilmällä Iituun, asentoni on samalla vino ja Iitu ottaa minuun etäisyyttä, kun pelkää mun kaatuvan sen päälle. Ihan loogista kyllä... Treenattiin niin, että seuratessa pidän ryhdin suorana, katson eteenpäin enkä koiraa ja avustaja naksauttaa naksutinta aina kun koira on hyvin. Näin tiedän palkata koiraa oikeasta seuraamisesta, vaikka en itse sitä näekään. Myös käännöksessä pitää muistaa katsoa käännöksen suuntaan eikä koiraa. Seuraaminen sujuikin paremmin. Tosin olen joutunut Lentsun määräyksestä lipsumaan, kun Lentsu sanoi etten saa treenata seuraamista ilman naksuttelevaa apuohjaajaa...

Seuraava treenattiin hyppyä. Iitu on kokeissa tehnyt sitä, ettei ole hypännytkään vaan on jäänyt haistelemaan vierasta estettä. Hypyn jälkeen se myös seuraa mun liikettä ja kääntyy esteen takana. Lemtsu pyysi mua näyttämään ja kas kummaa, Iitu hyppäsi esteen yli ongelmitta.. Tepastelun se sentään opelle näytti :) Treenattiin hyppyä ensin niin, että laitettiin namialusta hypyn taakse vähän kauemmas, että saadaan Iitu hypyn jälkeen vähän kauemmas ja sitten menin hypyn taa Iitun viereen laitoin mennessäni namialustan hypyn viereen ja luvalla Iitu sai mennä namille, kun oli paikoillaan. Homma muuten toimi, ei tullua askeleita ja toimi kokeessakin perjantaina :)

Tässä ootellaan ohjaajaa ja namialustaa

Viimeisenä saatiin treenata jotain pientä kivaa ja me treenasimme Iitun kanssa ruutua, kun sitä ei ole koskaan oikeastaan treenattu. Eli namikippo ruutuun ja sinne lähetystä. Muutaman kerran treenattiin ja vauhdillahan sinne mentiin, kuinkas muuten, namin perään... :)

Iitu matkalla ruutuun

Olin kaikin puolin tyytyväinen leirin antiin. varmasti menen toistekin, jos vastaavaa järjestetään. Tokoinnostus otti ainakin pienen askeleen ylöspäin leirin jälkeen. Mun oli tarkoitus kirjoittaa parista tokokokeesta, jossa ollaan leirin jälkeen oltu. Mutta ne saa nyt odottaa omaa postaustaan. kaikki tokokuvat on Sirpa Saaren ottamia, kiitos Sirpalle hienoista kuvista :)

Super luoksetulo

En viitsi enää lisätä videota edelliseen postaukseen, vaan laitetaan se tähän omanaan.

Tässä siis videonpätkä viime keskiviikon tokokokeen luoksetulosta, josta saatiin 10. Luoksetulo on Iitun lemppariliike, koska siinä yhdistyy kaksi asiaa, mistä se tykkää yli kaiken: vauhti ja omistaja :) :) Tällä kertaa loppuasentokin napsahti paikalleen. Aina se ei sitä ole, mutta tällä kertaa kaikki osa-alueet onnistuivat...