Lillin lempparivuodenaika alkoi

Tänään nimittäin satoi ensilumi. Lilli rakastaa yli kaiken lumisadetta ja lumipeitettä maassa. Se juoksee ja yrittää pyydystää alas leijailevia lumihiutaleita. Välillä se työntelee lunta edellään puikulanenällään ja sitten työntää nokkansa silmiä myöden lumihankeen. Voi sitä riemua, kun se hoksasi lumen, kun mentiin päivälenkille. Sisään tuleminen olikin sitten selvästi tympeä juttu. Lilli ei muuten koskaan jää perään haukkumaan, kun se jää yksin kotiin. Mutta talvella kaikki on toisin. Kun olen lähdössä ulos, Lilli jää monesti protestoimaan sitä, että se ei pääse nauttimaan lumen iloista. Sen ilme kertoo, että et voi olla tosissas ja jättää häntä sisälle... Toivottavasti tämä lumi pysyisi edes hiukan kauemmin kuin päivän.

Eilen oli taas agilitytreenit ja ne menivät ihan kivasti. Ensimmäisellä radan pätkällä Lillistä tosin näki, että se aristeli ympäristöä: hallia ja toisten koirien meteliä. Välillä oli jaloissa ja välillä irtosi hyvin. Toisella kertaa se oli jo selvästi reippaampi, eteni hyvin ja uskalsi irrota.Kun se pääsee vauhtiin, se kyllä nauttii tekemisestä. Se on tosi hyvä juttu se, koska välillä jo ajattelin, että tykkääkö koira tästä touhusta ollenkaan. Tärkeintä kuitenkin pitäisi olla se, että koira nauttii. Onneksi sitä agi-iloa on ruvennut näkymään.

Lähdössä karkaaminen, varsinkin jos menen vähän kauemmas, on ollut jonkinasteinen ongelma. Nyt ollaan pari viikkoa treenattua kotioloissa tehostetusti paikalleen jäämistä. Kyllähän Lilli tietää, mitä paikallaolo tarkoittaa ja yleensä totteleekin. Mutta luulen, että Lillistä tuntuu tuolla hallissa pelottavalta jäädä yksin, kun emäntä menee kauemmas, ja sen takia helposti karkaa perään. Eilen harjoiteltiinkin paikalla oloa odotellessamme vuoroamme hallin metelissä. Lähdöt menikin eilen hyvin. Oikein positiivinen mieli jäi eilisistä harjoituksista.

Tämä talvikuva on Lillin ensimmäiseltä talvelta