..Nimittäin bloggaaminen meikäläisen osalta. Kotisivujen Uutiset-osioon on tullut kirjoiteltua jos jonkinlaista joutavaa jorinaa, joka ei oikein uutis-otsikon alle mahdu. Blogin perustaminen on ollut mielessä jo pidempään. Eli eikun bloggaamaan... Kummoinenkaan ainekirjoittaja en ole koskaan ollut, joten haastetta riittää.
Viime yönä tuli taas koettua koiranomistajan arkirealismia kerrakseen. Lilli rapsutteli kolmen aikaan sänkyä. Siitä tietää, että hätä on, sillä se ei yleensä turhia herättele. Katsoin ulos ikkunasta todetakseni, että ulkona oli syysmyrsky: tuuli ja satoi kaatamalla vettä vaakatasossa. Ei siis houkutellut ulosmeno. Kokeilin, josko koira suostuisi menemään takapihalle asioilleen ja avasin takaoven. Noh, se käväisi terassilla ja äkkiä takaisin sisälle. Ajattelin, että kyseessä taisikin olla väärä hälytys ja menin takaisin pehkuihin. Vartin päästä alkoi uusi rapsutus. Tuumasin koiralle, että etkös viittis tämän kerran sinne takapihalle päästää. Koira kävi taas terassilla kääntymässä ja äkkiä takaisin sisälle. Huoh, ajattelin että kerään viisi minuuttia voimia pukeakseni ja raahautuakseni ulos sateeseen. Hetken päästä epämiellyttävät tuoksut alkoivat leijua nenääni. Olohuoneessa odottikin melkoinen ripuliläjä keskellä mattoa. Ei muuta kuin matonpesuun ja koira suihkuun. Lopputulos oli toista tuntia valvomista. Jos olisin heti pukenut ja lähtenyt ulos, olisin selviytynyt vartilla tästäkin puuhasta. No, sainpa opetuksen: on toimittava silloin, kun hätä on suuri :)
Kakkajutuilla näemmä blogiura aloitettiin. Toivoa sopii, että juttujen taso tästä jatkossa nousee... :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti