Käväistiin taas hallilla heittelemässä palloa ja harjoiteltiinkin välissä. Lilli kyllä tykkäs joka solullaan, kun vuoroin heiteltiin palloa ja sitten mentiin vähän esteitä. Kertaakaan se ei edes katsellut ovelle päin. Pallo vaan kuumensi niin, että töitä tehdessä ei aina malttanut oikein kuunnella mitä emäntä käskee. Taitaa olla niin, että loppujen lopuksi Lilliä ei niinkän paljoa jurpi itse halli, vaan ne haukkuvat kaverit siellä. Joo, ja itse on maailman hiljaisin, joopa joo.
On tuo Lilli vaan hauska otus. Nyt kun illat on pimenneet, niin joka ilta se katselee ulkona taivaalle ja jos on kirkas tähtitaivas, se haukkuu tähdille. Ja varsinkin jos on täysikuu, niin sitten vasta haukutaankin. En ole vielä törmännyt koiraan, joka taivaan tähtiä haukkuisi. Lisäksi meidän talon yli menee lentokoneita vielä nousukiidossaan aika matalalla ja tuo yrittää sitten niitä kiinni. Onneksi ei sentään asuta missään Helsinki-Vantaan kentän lähistöllä. Meidän alkeiskurssin ohjaaja sanoi, että Lilli taitaa olla blondi. Niinpä tuo taitaa olla, alan uskoa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti