Takana on viime lauantaina alkanut seitsemän päivän työputki. Iltaisin olen ollut ihan poikki ja hermostunut koiriin pienestäkin. Tänä aamuna tuntui, ettei kerta kaikkiaan jaksaisi nousta ylös. Mutta nyt elämä alkaa voittamaan. Ja edessä on vapaa viikonloppu. Tosin luulen, että Iitu herättää huomennakin klo 5.30 aamupissalle. Se siitä nukkumisesta siis, mutta onneksi ei sentään tarvitse mennä töihin.
Lilli on merkkaillut kohta neljä viikkoa, mutta vieläkään juoksut eivät ole alkaneet. Saisi kohta jo alkaa, ettei mökkiloma mene Lillin kannalta pipariksi. Tylsää, jos toinen joutuu olemaan koko ajan kiinni, kun kerrankin saisi kirmailla vapaasti. Pääsimme siis eilisiin agiharkkoihin, vaikka oon ollut monta kertaa ihan varma, että seuraavalla kerralla ei päästä. Harkat meni sekä hyvin että huonosti. Sen kummemmin ratoja erittelemättä, koira oli innoissaan siihen saakka, kunnes kakkospätkällä oli puomi. Viime kerralla Lillillä oli jo epävarmuutta puomin kanssa, mutta meni lopuksi sen pallon avulla reippaasti. Nyt ei auttaneet mitkään maanittelut, herkut eikä se pallokaan. Lilli oli päättänyt, että puomille ei kiivetä. No, päädyttiin siihen, että nostin sen alasmenon yläosaan ja se teki pelkästään puomin lopun pariin kertaan. Ei pakotettu enempään. Täytyy varmaan käydä omatoimisesti kentällä viikonlopun aikana tutustumassa uudelleen puomiin. Keinua me ei olla menty moneen kuukauteen, joten hiukan ihmetyttää tämä äkillinen puomipelko. Mutta Lillillä tulee aina silloin tällöin tällaisia äkillisiä pelkojuttuja lähinnä puomia ja pussia kohtaan, vaikka aikaisemmalla kerralla ei olisi ollut mitään erikoista kyseisen esteen kanssa. Eli mitään uutta tää ei ole. Keinu nyt on ihan oma lukunsa. Voi olla, että Lilli ei koskaan pääse keinupelon yli ja en ole enää varma, haluanko sitä edes pakottaa siihen. Jospa tyydymme harrastamaan omaksi huviksemme, tyydymme ehkä vain hyppyratoihin. Aika näyttää.
Tänään sain sen verran irti itsestäni, että kävin koirien kanssa erikseen lenkillä. Lilli sai kirmata itsekseen järven penkalla. Onneksi ei muita kulkijoita juuri näkynyt ja se sai olla vapaana koko lenkin. Iitun kanssa lähdettiin kaupungille. Käytiin Mustissa ja Mirrissä, käveltiin kaupungilla ja käväistiin rautatieasemalla ihmettelemässä menoa. Tällä reissulla Iitu tapasi aika monta ihailijaa, jotka jopa tunnistivat rodun ja ihmettelivät Iitun reippautta.
Maanantaina alkaakin sitten pikkupentujen leikkikoulu teoriatunnilla. Jännityksellä odotan Iitun koulutien alkamista :)
1 kommentti:
Elä masennu tuosta agihommasta! Se on ylä- ja alamäkiä. Ja vähänkö taas tuntuu kivalle päästä alamäkifiilikseen!! :) Voitais joskus mennä porukalla: sä ja mä ja Anu sinne kentälle ja yhes kattoa niitä teidän kontakteja? Päästettäs Iituki vaiks pikkuputkeen! ;) Mukavaa ja rentouttavaa weekendiä!
T:Naapurit
Lähetä kommentti