Lomaa odotellessa

Sunnuntaina oltiin Iituskan kanssa katselemassaTuurin näyttelyä. lilli piti viedä hoitoon, kun sillä on juoksut ja tärppipäivät. En viitsinyt ottaa sitä mukaan sinne tungokseen poikia kiusaamaan. Ainut, mikä Iitua reissulla jänskätti, oli näyttelyalueelle mennyt puusilta. Iitu löi ensin jarrut pohjaan, mutta namilla houkuttelemalla kyllä astui sillalle, eikä takaisin päin tullessa ollut ongelmia. Muuten neiti oli kyllä niin pätevää. Meikäläisellä meinasi vaan käydä ohraisesti, kun kotiin lähtiessä en löytänyt autoa. Parkkipaikka oli aamulla niin tyhjä, etten osannut hahmottaa auton olevan niin lähellä Keskisen ruokapuotia kuin mitä se oli. Hyvä, etten jo soittanut poliisille autovarkaudesta…

Taasen on yksi koulutunti takanapäin… Ilmajoelle mennessä Iitu oli taas kuolannut suupielet märiksi. Ja Tuuriin mennessä se oli oksentanut oikein kunnolla. Takaisin tullessa ei kummallakaan kertaa ollut ongelmia. Koira nukkui koko matkan. Tänään treenattiin kontaktin ottoa erilaisissa häiriöissä, ohitusta ja luoksetuloa. Iitulla on ehdottomasti koko porukan vauhdikkain luoksetulo. Siis se on ohjus, kerrassaan ihana.

Eilen oltiin Simpsiön pururadalla koirien kanssa. Iitu on hauskan näköinen, kun se juoksee vapaana. Se näyttää aivan hyeenalta pitkine jalkoineen, ihan juoksutyyliä myöten…

Olen tässä suunnitellut takapihan aitaamista uudelleen. Mulla on postimerkin kokoinen takapiha, mutta päätyasunto ja pääty on ihan käyttämättä. Ajattelin ottaa nyt päädynkin käyttöön ja saan sinne koirille lisätilaa. Ja mikä tärkeintä: sinne mahtuis kepit ja ehkä yksi hyppyestekin. Saisi edes noita keppejä treenata kotona, se olis jo kova sana edes se.

Neljä aamuherätystä kesälomaan. Sitä siis odotellessa…

Tässä kuvat kummastakin neitokaisesta neljän kuukauden iässä. Kumpi on kumpi...