Lomalla

Ihanat on lomasäät, ei voi moittia. Äsken tehtiin koirien kanssa puolentoista tunnin lenkki järvelle. Tavattiin sattumalta viiden kuukauden ikäinen merlepoitsu emäntineen. Kakarat viilletti menemään niin, että tanner tömisi. Lilli lähinnä yritti pitää kersoja kuris ja nuhtees. Sen mielestä muilla ei ilmeisesti saisi koskaan olla kivaa…

Eilen ajeltiin Vaasaan. Olin katsonut netistä Raippaluodon vaellusreittejä ja lähdettiin Sommarön linnakkeen ympärille tehdylle luontopolulle. Oli kyllä tosi kaunis sää eilenkin. Oli ihanaa syödä eväitä meren rannalla, eikä ollut kiire minnekään. Meikäläisen tuurilla samalle taukopaikalle osui lauma ala-asteikäisiä opettajineen, mutta eivät onneksi kauaa olleet. Kyllä Suomen luonto vaan on ihana. Siinä rannalla olisi istunut vaikka kuinka kauan... Tietysti mulla oli myös kamera mukana matkassa, kuinkas muuten. Lisää kuvia löytyy täältä.

Tässä yksi räpsäisy tämänpäiväiseltä lenkiltä. Iitu on juuri konhottanut ikätoverin kanssa, siitä moinen läähätys. Iitu on siitä hauska, kun sitä käskee tekemään jotakin, niin kuin tässä "Paikka", se aina antaa vielä varmuuden vuoksi tassua, että varmasti saa sen makupalan :)

Sunnuntaina osallistuttiin Lillin kanssa möllikurssille. Tehtiin kolme lyhyttä rataa, joissa oli mm. takaaleikkauksia, koiran jättämistä parin esteen taakse, jaakotusta. Lilli irtoaa hyvin, vaikka leikkaan sen takana. Itse pitää vain olla tarkkana, ettei ennakoi leikkausta omassa liikkeessä vaan muistaa pitää liikkeen radan suuntaisesti, kunnes koira on lukinnut esteen. Sen kun muistin ja käskytin sekä leikkasin ajoissa, niin pätkä meni tosi hienosti ja olin itseeni oikein tyytyväinen. Toisin kuin jaakotuksessa. Hmmppph… Hypyn jälkeen piti tehdä jaakotuksella U-käännös A-esteelle tyrkyllä olevan pussin edestä. Olin kyllä itsekin toistuvasti myöhässä, ja mun pitäis aina saada rauhassa miettiä tällaiset kuviot missä itse pyörähtelen, koska oman kehon hallinta ja suuntavaisto on huono silloin. Lilli oli pallosta ihan sfääreissä eikä kuunnellut mua ollenkaan. Ja lisäksi näytti siltä, että siitä on tullut pussi-hullu: siis se rakastaa estettä, jota se on tähän asti pelännyt. Mikä oli siis tulos: koira sujahti sinne saamarin pussiin joka ikunen kerta. Kun sen hallin avaimen joskus saan haettua, niin tää on ainakin yks asia mitä PITÄÄ treenata. Meinattiin me kokeilla keinuakin, mutta sen nähdessään Lilli kääntyi takavasemmalle, joten päätin jättää sen toiseen kertaan. Eli niin paljon sfääreissä se ei vielä ole, että keinukin olisi jees-juttu. Mutta kivaa meillä kurssilla oli, vaikka sai juosta niin lujaa kuin kintuista pääsi. Kun tuon keinu-pelon saisi pois, vois pikkuhiljaa ruveta miettimään kisoihin osallistumistakin.