Agilityharkat jatkuu

Iitun kanssa ollaan jatkettu agilityesteiden opettelua. Ollaan käyty viikon aikana kaksi kertaa hallilla ja tarkoitus olisi, että ehdittäisi jatkossa ainakin kerran viikossa käymään. Tavoitteemme on jatkaa mölliryhmässä heinäkuussa eli aikaa on.

Täytyy sanoa, että aika nopeaälyinen kaveri mulla on ottaen huomioon, ettei me olla harjoiteltu esteitä ennestään yhtään, mitä nyt vähän olkkarikeppejä ja leikkiputkea takapihalla. Tai sanotaanko vaikka, että paremminkin pohjattoman ahne: se tekee ihan mitä vaan nakin toivossa…:)

Kun Iitu meni putken niin reippaasti, uskalsin jo hiukan kääntää putken päätä, niin ettei Iitu nähnyt läpi sinne mennessään. Iitu ei epäröinyt yhtään vaan juoksi putkeen ja vauhdilla läpi tarkistamaan, että missä on mun nakki :) Sitten ollaan tehty kahden hypyn ja putken sarjaa niin, että nakki on alustalla esteiden jälkeen. Pääasiassa olen palkannutkin namialustalla. Tuolla on ärsyttävä tapa härkkiä mun kättä, vaikka siinä ei namia oliskaan. Jos sen on tehnyt, on silloin jäänyt palkatta. Toivottavasti Iitu tajuaa pian syy-yhteyden… Tänään harjoiteltiin myös paikallejääntiä. Menin itse kahden hypyn taakse vastaanottamaan ja tosi hienosti Iitu odotti paikoillaan lähtölupaa. On se vaan hieno pieni...

Otettiin keppejäkin ja näki, että olkkaritreeneistä on ollut apua. Koiralla on jo vähän hajua, että mitä näitten kepakoitten kanssa kuuluu tehdä. No, toki paino on vielä sanalla vähän…

Iitun kanssa on kyllä tosi kiva treenata, kun se on NIIN reipas ja nakilla helposti motivoitavissa. Välillä oikein naurattaa, kun toinen on niin intoa täynnä. Ja se on myös äänekäs. Lilli kun ei korkeintaan kuin vähän urahtele radalla, niin Iitulla on pää auki kaiken aikaa. Hyvin pystyn kuvittelemaan sen harkoissa odottamassa vuoroaan: pää auki taitaa olla silloinkin... Itsellä pää pursuaa ideoita, että mitä seuraavaksi opettaisi. Mulla on se suunnitelma edelleenkin laittamatta paperille. Kas kummaa… Mutta koitan ottaa joka kerta uuden esteen ohjelmaan ja jatkaa ohjauksen harjoittelua.

Oon tässä pohdiskellut, että ilmoittaisko tuon Iitun Vaasan näyttelyyn vai ei. Pesin sen koemielessä eilen. Ajattelin, että jos pesu irrottaa loputkin karvat, ei tartte miettiä. Noh, siitä lähtikin yllättävän vähän karvaa harjatessa, joten päätöksenteko ei yhtään helpottunut. Housukarvat näyttää kyllä hieman onnettomilta, vaikka sillä muuten on tosi hieno karva. Ans kattoo ny, mulla on iltaan asti aikaa miettiä. Jospa sen päätöksen sais rutistettua ennen sitä…

Me oltiin perjantai-iltana koirien kanssa synttäreillä. Paikalla oli aika paljon väkeä: tuttuja ja vieraita. Iitu se ei yhtään kainostellut, vaan hyppäs ensimmäiseen vastaantulleeseen syliin, vaikka ihminen oli ventovieras. Se on kyllä niin iitumaista: sylikoira mikä sylikoira.