Keinuhulluutta

Juu, sellaista on ilmassa. Kaksi päivää oon treenannut lähinnä Iitun kanssa ja tuloksena on keinuhullu koira, joka karkais keinulle aina kun selkänsä kääntää. Eikä siihen muuta tarvittu kuin yhdistelmä ahne koira ja nakit. On ihan pakko laittaa esteitä keinun eteen, ettei Iitu pääse sinne, kun en ole pihalla.

Aluksi otin kädellä vastaan ja hidastin keinun liikettä, mutta nyt ei tarvitse enää sitäkään. Iitu menee keinun tosi tosi reippaasti. Ja hienosti se seisoo alastulokontaktilla, kunnes saa vapauttavan käskyn (tai voi olla, että seisoo niin kauan kuin nakit piisaa...). Mutta olen mielissäni siitä, miten reippaasti Iitu keinun menee. Täytyy myöntää, että tällaista menoa siltä odotinkin, en yhtään vähempää.

No Lilli sitten. sitä näyttää vaivaavan koko kapistus takapihalla. Se kurkkii terassilta varovasti, että mikä kamaluus tänne on tuotu. On sekin keinun mennyt, jopa ilman hihnaa, mutta maanittelujen kera. Oikeastaan olen sen kanssa tehnyt vain sitä, että se seisoo keinulla namia syöden ja hiljalleen keinuttelen keinua. Lopuksi potkitaan palloa. Siitä hankalaa tää keinun opetus Lillille, kun se ei ole niin ahne kuin Iitu, jolla parissa päivässä nakin avulla tuli keinusta maailman ihanin juttu :) Mutta toivon, että Lillikin pikku hiljaa pääsisi sinuksi sen kanssa ja voittaisi pelkonsa. Aikoinaan pussi oli sille kauhistus ja nykyään lempiesteitä. Toivotaan siis parasta. Lopuksi kuva Iitun ekasta kerrasta keinulla ilman hihnaa ja kuva koko komeudesta.