Menneelle viikolle on taas mahtunut monenlaista koiratapahtumaa. Sää on ollut sateinen, joten takapihan keinutreenit on saanut vähäksi aikaa unohtaa. Lillin juoksu loppui vihdoin ja viimein, joten päästiin keskiviikkona taas harkkoihin. Viiden viikon tauko näkyi sekä koiran että emännän otteissa. Hiukan kuutamolla oltiin molemmat, mutta tästä on hyvä jatkaa.
Tämä viikonloppu onkin ollut mun ja Lillin spesiaali-weekend. Ollaan harrastettu kahdestaan ja Iitu on ollut hoidossa tai kotona. Eilen osallistuttiin Lapualla mätsäriin, vähän niin kuin Tuurin kenraaliharjoituksena. Miten ihana oli mennäkään Lillin kanssa kehään. Iitun kanssa ollaan koluttu koko kevät mätsäreitä ja sen kanssa saa aina vähän jännittää, että mitähän se nyt keksii. Lilli oli ehkä hieman perässä vedettävä ja tsempattava juoksuun, mutta muuten se meni niin kuin ajattelin. Ei tarvinnut kiristää hihnaa lainkaan, vaan se ravasi löysässä hihnassa vieressä, eikä yrittänyt kaasutella. Päinvastoin hiukan piti kiskoa, että tuus ny sieltä. Pöydällä olokin sujuu varmasti, tosin eilinen tuomari käänteli korvanlehtiä ja siinä vaiheessa Lilli oli sen näköinen, että nyt riittää. Poseeraus oli taas varmaa Lilliä: se seistä jökötti samassa paikassa. Tosin meidän kohdalle osui rapaisempi alue, joten voi sanoa, ettei se näyttänyt hirveästi siltä, että Lilli olis esiintymisestä nauttinut. Eikä tullut sitten sijoitustakaan, mutta tärkeintä että kenraali meni ihan hyvin ja mulla on tuntuma siihen, miten Lillin kanssa kehässä mennään. Häntä, no se oli tuuliviirinä, huokausten huokaus…. Mutta olkoon, en mä jaksanut yrittää komentaa. Toivotaan, että se olis Tuurissa edes maltillinen. Muuten Lilli on nyt niin hienossa kuosissa ja tykkään itse, että se on nyt vasta kypsynyt sellaiseksi kuin sen olla pitää.
Tänään oli vuorossa oman seuran agility-epikset. Lilli selvästi nautti, kun se sai olla ja tehdä mun kanssa kahdestaan. Se oli ihan polleeta. Tarkoitus oli kisata mölleissä ja ottaa lisästartti ykkösissä, mutta tuo riivatun kantapää kipeytyi niin, etten pystynyt toista kisaa enää juoksemaan. Mölli-rata oli kiva, ei ihan suoraa ja lopussa käännös-tyyliä. Sillä oli myös pöytä ja siitähän se vitonen sitten kopsahti. Vähän ollaan sitä treenattu ja siinä kävi just niin kuin arvelin, että Lilli hyppäs vauhdilla pöydän yli. Toisella käskyllä jäi nätisti. Lopputuloksena siis vitonen pöydältä ja muuten meni hyvin. Tosin kartturi meinas kerran tipahtaa, mutta Lilli meni oikein, vaikka näytin väärin. Hieno Lilli… Silläkin oli kivaa. Radalla ollessahan se ei koskaan hauku. Se korkeintaan urahtaa putkeen mennessään tai pois tullessaan, jos se nauttii. Ja tänään se nauttii, urahti putkesta tullessaan. Näiden hetkien ansiosta jaksaa taas harrastaa, vaikkei niin putkeen aina mene. Ihanaa…
Lopuksi vielä terveystulos. Iitun lonkka- ja kyynäräkuvat lausuttiin vihdoin ja viimein. Kuvannut eläinlääkäri tuumasi, että on A:n lonkat ilman epäilyksenhäivää. No, eipä ne Kennelliiton eläinlääkärin mielestä olleet. Lonkat tuli takaisin B/B:nä ja kyynärät 0/0. Eli hyvät tulokset kuitenkin, vaikkei ihan A-luokkaa ollutkaan. Me like...:)
1 kommentti:
Onnea Iitun terveystuloksista!
t.Sirkku
Lähetä kommentti