Hormonihöyryjä...

Mulla on täällä kaksi hormonihirviötä. Ensiksikin Iitulla on juoksu. Lenkkeily on yhtä tuskaa, kun poikien viestejä on pakko lukea ihan joka mättäästä ja Lilliä on yritettävä astua joka välissä. Mulle se teki sen kerran. Sai niin huutia, että toista kertaa ei ole yrittänyt... Toisekseen, en tiedä vaikuttaako Iitun juoksu Lilliinkin häiritsevästi vai onko Lillillä valeraskaus, mutta se oli taas aivan outo eilisissä agiharkoissa kuten oli jo edellisissäkin. Kuten ohjaajamme sanoi: se oli sen näköinen kuin taivas olisi tippumassa sen niskaan, hermostunut eikä sietänyt lainkaan toistoja. Lisäksi se vähät välitti, mitä minä näytin, vaan meni ihan minne itse halusi - jos halusi. Se ei katsonut välillä edes mun päälle, vaan meni omia polkujaan. Ei yhtään Lillin tyyppistä käytöstä. Välillä se jopa haukkui mulle, mikä ei todellakaan ole sille tyypillistä. Katotaan nyt, muuttuuko käytös parempaan kun IItun juoksu loppuu. Ei Lillillä kyllä mitään pesänrakennustouhuja ole esiintynyt, mutta on sillä toisaalta valeraskauskin kerran ollut. Jospa se ilmentyy tällä kertaa näin. Tiedä häntä, mutta toooosi rasittavaa, varsinkin kun olis ollut ihan kivat radat treenattavana. Tänään olis ollut Lapualla epikset, joihin mun piti Lillin kanssa mennä.Mutta nyt jätän kisat suosiolla väliin. Todennäköisesti meno olis samanlaista kuin eilen, mihinkä se siitä olisi muuttunut. Huh huh...

Tässä vielä muutama kuva Tuurin näyttelyssä. Olin siellä katsovinani, ettei Lillin häntä mahdottomasti noussut, mutta kyllä se vaan oli välillä aika ylhäällä. Kuvat paljastavat kaiken... Täytyy edelleen treenata siis sitäkin. 

Kaikissa kuvissa kuvaajana Taija Linna. Kiitos Taijalle kuvista...:)

Liikkeissä hihna on niin tiukalla, että soi. Lilliä piti kiskoa ja tsempata vauhtiin, että tuus jo, ja kuvissa se kyllä näkyy...

Tuuli puhaltaa Lillin korvat pystyyn. Tässä on tuomarit katsomassa sen ilmettä, siksi katse niin ylöspäin...

Porin näyttelyn aikataulut tulivat: kokonaista 89 shelttiä. Siellä menee siis koko päivä. Shelttikehä on sisällä Karhuhallissa, joten sadetta ei tarvitse pelätä. Tosin kauniilla säällä olisi mieluusti ollut kyllä ulkonakin.