... nimittäin Lillin ja keinun kanssa. Kyllä tuo oman keinun ostaminen oli tosi hyvä asia. Tulee tuota keinuongelmaa treenattua usein, kun ei tarvitse aina lähteä erikseen hallille.
Aluksihan Lilli kurkkii aitauksen toisesta päästä keinua ja houkutellahan se sille piti. Ensin ollaan otettu vaan alastuloa, sitten ollaan vähän keinuteltu vaan ja tällä viikolla oon kokeillut koko estettä. Viikolla se suoritti esteen ihan vapaaehtoisesti, ilman suurempia houkutteluja. Se meni keinun, mutta otin vielä kädellä vastaan. Tänään uusi yritys. Eipä tarvinnut neitiä hirveästi houkutella: se tuli melkein innolla, mikä on sille paljon. Muutaman kerran se meni keinun niin, että otin kädellä vastaan, mutta lopuksi ei tarvinnut enää helpotuksiakaan ja koira meni vielä uudelleenkin. Tehtiin vain muutama toisto ja lopetettiin, kun meni hyvin. Yes, yes, yes!!! Jospa keinukammosta päästäis hiljalleen eroon. Tällä hetkellä näyttää ainakin lupaavalta. Toki paljon vaaditaan treeniä ja tuo rohkeus pitäis saada siirrettyä siihen kisakeinuunkin, joka paukahtaa Lillin mielestä kamalasti. Nyt mennään niin ohuen langan varassa, ettei saisi tulla yhtään takapakkia. Eli pysytään ensin vain tässä omalla keinullamme ja sitten kun näyttää siltä, että se on varma, niin sitten vasta siirrytään kisakeinulle. Mutta joka tapauksessa, tämä on hirveän suuri askel Lillille. Hienoa!!!
Iitunkin kanssa käytiin aamulla hallilla. Tehtiin etenemisharjoitusta, kolmen hypyn suoraa. Iituhan etenee, kun näkee että makkara odottaa. Sitten treenattiin keppejä ja puomia. Puomi on Iitulle ehkä jännittävin este tällä hetkellä. Raivostuttavaa, kun se vain tahtoo karata sinne ja puolessa välissä neidillä alkaa sitten jalkoja tutisuttaa.
Lilli ja Iitu ovat niin erilaisia motivoinnin ja palkkauksen suhteen. Lillille kelpaa kyllä namipalkkakin, mutta siihen tulee aimo annos sähäkkyyttä ja temperamenttia lisää, kun sitä palkkaa pallolla. Iitulle taas makkara on SE juttu. Kokeilin huvikseni palkata sitä tänään pallolla. Se lönkötteli katsomaan, että mikäs toi on, mikä lensi ja tuli sitten mun luokse, että missäs se makkaratarjoilu on...:)
Seuraavat ryhmät alkaa heinäkuussa ja toiveita on, että päästäis Iitun kanssa ryhmään. Toivottavasti päästään. Iitu tarttis ryhmätreeniä. Sen pitäis saada harjoitella sitä, että se voi mennä radalla myös silloin, kun on muita koiria ja ihmisiä paikalla. Ja emäntäkin tarttis vähän peräänkatsojaa...
2 kommenttia:
Tosi hieno juttu toi Lillin keinulla edistyminen!
Kyllä se siitä vielä onnistuu muillakin keinuilla! Sillä välinhän voitte kisailla hyppyradoilla ja hakea kisakokemusta niistä.
No joo, muuten tuli taas takapakkia. Mä oon ajatellut aloittaa kisaamisen nyt kesällä ja treeneissä eilen nostin rimat medikorkeuteen. Koira meni hyvin kaks ekaa radanpätkää. Kolmas oli taas vanhaa Lilliä, joka oli ihan eri planeetalla kuin mä ja epäröi hypyissä. Huokaus... En tiiä pitääkö sinnillä vaan hyppyyttää medikorkeuksia, jos se tottuis, siihen että se on nyt korkeus mistä mennään. Tuli taas mietittävää.
Lähetä kommentti