Vihdoinkin...

Pari pientä agilityyn liittyvää juttua piti tulla kirjoittamaan. Ja pelkkää hyvää tällä kertaa...:) Lillin kanssa ollaan tosissaan tehty töitä koko kesä keinu-projektin kanssa omalla takapihalla. Lilli onkin reipastunut paljon. Keinu on jo menty ilman hihnaa ja vapaaehtoisesti. Toissa päivänä tapahtui läpimurto….!!! Mulla on keinu yleensä kumolleen käännettynä, ettei koirat (tai lähinnä Iitu) mene sille itsekseen ja loukkaa itseään. Toissa iltana nostin keinua ylös, kun aattelin koirien kanssa hieman treenata. Lilli ilmestyi yhtäkkiä viereen häntä tötteröllä innokkaana ja odotti vieressä, koska pääsisi keinulle. Siis se todella HALUSI mennä keinun ilman minkäänlaista pyyntöä minulta ja näytti jopa olevan innoissaan. Nyt alan ensimmäisen kerran itsekin uskoa siihen, että keinu vielä selätetään. Tosin, Lillin pitää vielä selättää seuran kovaa ääntä pitävä kiikku, mutta tämä oli siltikin iso iso harppaus eteenpäin. Jippiii!!! Enpä olisi tätä päivää todeksi uskonut… Kunpa nyt kova työ palkittaisiin... Seuraava urakka on medi-korkeat rimat. Sen asian kimppuun käydään toden teolla sitten kun mun loma alkaa.

Eilen oltiin Iitun kanssa hallittavuustestissä, koska mölliryhmässä olisi tarkoitus aloittaa agilitytreenit viikon päästä. Iitu on kuuliainen koira, joka pitää hyvin kontaktia. Ihan luottavaisin mielin siis testiin menin, varmuuden vuoksi jauhemaksapihvin voimalla. Ainut mitä hieman pelkäsin, on paikalla olo. Sitä ei olla kovin pitkällä matkalla koskaan treenattu. Ja se hieman tuottikin ongelmia. Kun käänsin Iitulle selän ja lähdin kävelemään pois päin, se pinkoi perääni. Lopuksi päätin poistua peruuttamalla ja kun katsekontakti pysyi, pysyi koirakin paikoillaan. Kokeen jälkeen rupesin miettimään, pitäisikö Iitun kanssa ruveta aikuisten oikeasti treenaamaan tokoa. Se nimittäin seurasi tosi hienosti L-kirjaimen muotoisen pätkän, johon sisältyi juoksupätkä ja pysähtyminen. Se pysyi oikealla kohdalla ja piti hienosti katsekontaktia, vaikkei me kevät-talvella olleen ykkös-kurssin jälkeen olla juurikaan edes treenattu seuraamista. Iitu on myös lenkillä ruvennut tarjoamaan seuraamista ihan oma-aloitteisesti. Hauska pieni, kun se yhtäkkiä ilmestyy jalan viereen kävelemään meikäläistä tapittaen… Itse asiassa se seuraa paremmin kuin Lilli ja Lillin kanssa on sentään tokoa jonkin verran harjoiteltukin. Iitua ei hallissa muutenkaan muut koirat kiinnostaneet. Se näki vain mut (tai mun jauhemaksapihvit, vaikka mä haluaisinkin uskoa, että vain mut, heh…).

Picasaan muuten päivittelin uusia kesäkuvia. Linkki tuolla sivussa...