Lilli täyttää huomenna 4.4 viisi vuotta. Kyllä aika on kiitänyt nopsaan ja joskus tulee mieleen, että ihan liian nopsaan se kiitää. Nämä lemmikit kun viipyvät niin lyhyen aikaa luonamme ihmisikään verrattuna. Mutta sitä ei surra etukäteen, vaan nautitaan yhteisistä hetkistä. Lilli alkaa olla neito parhaassa iässään, koirapersoonallisuus, jota ei toista vastaan tule.
Joskus on pakko nauraa Lillin omille pikku omituisuuksille: miten se tuijottaa taivaalle täysikuuta ja tähtiä. Se komentaa lenkillä vieraita ihmisiä heittelemään itselleen lumipalloa. Muutama viikko sitten pysähdyin lenkillä vaihtamaan pari sanaa vastaantulevan miehen kanssa. Lilli alkoi haukkumaan tälle vieraalle, joka kysyi että pelkääkö sun koiras häntä. "Ei suinkaan, vastasin, se vain komentaa, että heitä mulle lumipallo" :)
Äitini on Lillille erittäin tärkeä ihminen. Joskus tuntuu, että jopa rakkaampi kuin omistaja, mutta vain joskus. Äidin luona Lilli roudaa tietyn pehmolelun tai pikkupallon äidin jalkojen juureen ja menee itse muutaman metrin päähän maata odottamaan, että huomaako, huomaako joko huomaa... Lilli kyttää, että huomataanko lelu ja heitetäänkö se hänelle. Ja jos äiti aikoo heittää, Lilli pomppaa salamana pystyyn, käy hakemassa lelun vieden sen kauemmaksi ja sitten käy hetken päästä pudottamassa sen uudelleen äidin jalkojen juureen. Ja sama tuijotus alkaa taas. Ja tätä voi siis jatkua tuntitolkulla. Jos sitä lelua ei ole huomaavinaankaan, Lilli saattaa maata paikallaan odottaen vaikka kuinka kauan. Kokeiltu on...:) Joskus on pakko laittaa lelut piiloon, ettei koko kyläily mene Lillin osalta vain lelun ja äidin tuijottamiseksi. Joskus se tekee samaa mullekin, mutta ei koskaan täällä kotona. Paitsi illalla, kun menen pesemään hampaita, se käy pudottamassa pinkin possunsa jalkojeni taakse ja komentaa heittämään. Ja tämä tapahtuu aina hammaspesun aikaan, Ihmettelen, minkä vuoksi se jatkaa tuota tapaa, koska en ole koskaan heittänyt sille tuota possua hampaita pestessäni :).
Lilli on niin omalaatuinen koirapersoona, että elämä olisi aika tylsää ilman sen ihmeellisyyksiä. Iitun pään päällä voi joskus nähdä suuren kysymysmerkin, kun se katselee kaverinsa touhuja: mitä ihmettä sä puuhaat???!!! :)) Iitu on luonteeltaan suoraviivaisempi, eikä sille ole kehittynyt samanlaisia outoja tapoja.
Hyvää 5-vuotispäivää Lilli-rakas. Toivottavasti vähintään saman verran yhteisiä vuosia on vielä edessäpäinkin.
Kun Lillistä valitsee synttärikuvaa, siinä on oltava mukana sen lempielementti ja -paikka: Kyrkösjärven luminen rantapenkka, jota saa loikkia ylös alas ja taas ylös ja alas.... Se on puuha, johon Lilli ei koskaan kyllästy. Lumi sulaa ja käärmeet valtaa nuo penkat, joten nyt on viimeiset hetket Lillin lempipuuhille. Mutta syksyllä kun ensilumi sataa: voi sitä Lillin riemua. Vihdoinkin! Tätä on koko kesä odotettu, se varmaan sanoisi, jos osaisi :)
3 kommenttia:
Oikein paljon onnea Lilli! Niin se aika vain menee nopeasti. Lilli on sitten tosi hauska persoona. Toivottavasti tapaillaan taas jossain mätsärissä. Ps. olit kyllä viisas tänään, kun et Iitua kehään ilmoittanut, kesti tosi kauan ja oli kylmä. Riku oli punaisissa ja Tatu sinisissä, mutteivat kumpikaan sijoittuneet.
Onnea Lillille, nainen parhaassa iässä =)
Oikein paljon onnea ihanalle Lillille<3
-Jaana&Iisa&Into-
Lähetä kommentti