Vappukisoissa se tosiaan kierteli hyppyjä ja selvästi näytti, ettei se halua hypätä. Seuraavana keskiviikkona oli treenit ja sama kiertely ja vaikean näköinen hyppääminen jatkui. Jossain vaiheessa Miira huomasi, että Lillillä roikkuu tiukasti iso havu tassukarvoissa. Havun poiston jälkeen hyppääminen sujui paremmin, mutta ei Lilli oma itsensä ollut vieläkään ja lisäksi sitä ahdisti valtavasti, kun toiset koirat meni keinua samaan aikaan. Eli kyllä sitä joku vielä vaivasi muutenkin. Ei se enää nykyään ihan noin herkkä ole keinun suhteen.
Seuraavana päivänä oli Iitun treenit. Neidillä oli tapansa mukaan sata lasissa, eipä se puolella teholla tee yhtään mitään. Katsoin rataantutustumisessa jo A-estettä, että sen alla oleva putki pakottaa ohjaajan ottamaan etäisyyttä. Aattelin kuitenkin, että A:lla ei tuu ongelmia, koska Iitu on mennyt sen monet monet kerrat aikaisemminkin. Iitulla oli A:lle tullessa kova vauhti ja se lähestyi estettä hieman vinosti. Kun jouduin itse ottamaan etäisyyttä esteeseen, Iitu seurasi liikettäni ja ajautui esteen reunalle samalla kun vauhdilla hyppäsi harjan yli. Siitä reunalta se sitten horjahti ja putosi päistikkaa maahan voltin kera ja suoraan niskalleen. Kaikki tapahtui niin nopeasti, etten edes käsittänyt mitä tapahtui. Luulin, että koira on ihan varmasti kuollut, ettei tuollaisesta ilmalennosta voi selvitä niskoja taittamatta. Ilmalento oli niin karmean näköinen. Tempaisin Iitun järkyttyneenä ensin syliin. Kun laitoin sen sitten maahan, se otti ensin pari horjuvaa askelta, sitten se ravisti päätään pari kertaa ja lähti kävelemään. Ihmeellistä kyllä Iitu näytti olevan täysin kunnossa. Laitettiin se menemään A-este vielä kerran, ettei sille jää traumoja. Juu, Iitulle ei jäänyt ilmalennosta mitään traumoja. Ne traumat oli emännällä, joka ei meinannut saada seuraavana yönä nukuttua. Iitulla oli kyllä suojelusenkeli matkassa...
Olin saanut Lillille ajan fysioterapeutille lauantaiksi ja otin sitten Iitunkin mukaan tarkastettavaksi. Fysioterapeutti kehui Iitun lihaskuntoa, että sillä on tosi mahtavat lihakset. Kaularangan liikkuvuus oli ihan normaali eikä Iitu aristanut mitään paikkaa. Iitu kun on niin energinen ja ottaa kaksi askelta siinä missä Lilli, niin en yhtään ihmettele sen lihaskuntoa. Onneksi ainakin vielä näyttää siltä, ettei ilmalennosta jäänyt suurempia seuraamuksia.
Lilli aristi selvästi vasenta reittään eikä antanut käsitellä tai venytellä sitä. Fysioterapeutin mielestä reisi- ja pakaralihaksessa oli revähtymä ja Lilli sai siihen laser-hoitoa. Neljään viikkoon ei saisi hypätä eikä juosta, vain hihnalenkit sallittuja ja koira olisi pidettävä ravissa. Kesäkuun alussa katsotaan tilanne uudelleen. Onneksi Lillillä on se juoksu, että hihnalenkille joutuis muutenkin. Mutta koitapa pitää sitä juoksematta, kun Iitu haastaa leikkiin. Siinäpä sitä tehtävää. Lillillä oli selässäkin selvä kohouma, mistä sitä tirtää vaikka siinä olisi joku nikamalukko tmv. Tilasin sitten osteopaatillekin ajan ja se menee heinäkuulle asti. Sitä käyntiä odotan kyllä suurella mielenkiinnolla... Lillillähän on selässä nikamamuutos eli kaksi nikamaa on yhteen luutunut. Eläinlääkärin mukaan sen ei pitäisi koiraa vaivataa mitenkään. Fysioterapeutin kanssa tuumattiin, että ehkä kotikoiralla näin onkin, mutta mitä se aiheuttaa urheilukoiralle, on sitten ehkä eri asia. En muuta toivo kuin että Lilli ei saisi ihan rauskan tuomiota, että voitais harrastusta jatkaa muodossa tai toisessa.
Tähän loppuun vielä muutama kuva vappukisoista. Kaikki kuvat on ottanut Taija Linna:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti