Aloitetaan kuitenkin siitä, mikä oli hyvää ja toi hyvän mielen. Molemmilla agiradoilla oli keinu ja ekan radan keinu onnistui 100%. Se oli tosi hieno. Lilli meni keinun varmasti ilman mitään epäröintiä. C-radan keinulta Lilli hyppäs ensin pois, mutta toisella yrittämällä sekin meni. A-radalla oli pöytä, jonka yli Lilli on monesti treeneissä luisunut. Nyt sekin onnistui hyvin. Tuomarisedällä oli piippava sekuntilaskuri, jota Lilli pää kenollaan tuijotti. Taisipa laskuri edistää monen koiran pöydällä pysymistä :)
Sitten siihen murheenkryyniin: Lilli alkoi taas ohittelemaan hyppyjä. Ekalla radalla se ohitti kolme. B-radalla se ohitti lähtöhypyn ja muutamana muunkin. C-radalla sama juttu, lisäksi se teki kierroksen kentällä eli kaikin tavoin näytti, ettei haluaisi hypätä. Ne hypyt, mitkä se hyppäsi, se varmisteli eikä edennyt sujuvasti, ja hyppääminen oli ruman näköistä. C-radan jälkeen mua harmitti todella niin, että piti muutama kyynelkin tirauttaa. Harmitti penkin alle menneet odotetut kisat ja murhe, että onko koiralla jotain fyysistä vikaa, miksi se tekee näin. Silmien edessä valui hukkaan kaikki se kova työ, mitä Lillin kanssa ollaan tehty yhdessä ja se kaikki, mitä olen tenyt valaakseni uskoa itseeni ja koiraani. Jotenkin tuohon fyysiseen vaivaan, esim. kipuun, en usko, koska treeneissä ei ole ollut hyppyongelmaa eikä pääsiäisen epiksissä myöskään. Jotenkin tuntuu, että vika on korvien välissä. Ensiksikin ei olla treenattu ulkona eikä kisattu ulkokentillä vuoteen, Lilli tuntui häiriintyvän kaikesta kentän laidalla. Se keskeytti pujottelunkin, kun keppien kohdalla oli paljon yleisöä ja kepit oli ihan radan reunalla. Startattiin toisena, joten jouduin hakemaan sen häkistä ja heti suoraan sieltä radalle.. Lilli kun inhoaa häkissä olemista. Olisiko ihan näinä päivinä alkavalla juoksullakin osuutta... Lili on niin kovin herkkä koira, johon vaikuttaa kaikki ja ihan aikojen alussahan se teki sitä, että kiersi hyppyjä, kun oli epävarma.
Helpointahan se olisi, jos olisi taustalla esim. joku jumi, mutta luulen, että kyse ei ole siitä, ei ainakaan pelkästään. Vaikka kyllä sekin puoli nyt tutkitaan. Toivottavasti juoksu odotuttais vielä muutaman päivän, että päästäisiin keskiviikon treeneihin. Voisi kuvauttaa videolle Lillin hyppäämistä ja pyytää ohjaajaakin tarkkailemaan Lillin hyppytekniikkaa. Jos se ensi viikon treeneissä hyppää ok, niin korvien välistä löytyy syy tuolle ohittelulle ja varmistelulle. Siihen kai auttaa vain kisaaminen erilaisissa ympäristöissä, mutta en enää tiedä kauanko jaksan lyödä päätä seinään, kun olen tehnyt sitä niin kauan. Pitäiskö vaan alkaa panostamaan Iituun. ja jäähdytellä Lillin kanssa. Siinäpä sitä miettimistä kerrakseen...
Helpointahan se olisi, jos olisi taustalla esim. joku jumi, mutta luulen, että kyse ei ole siitä, ei ainakaan pelkästään. Vaikka kyllä sekin puoli nyt tutkitaan. Toivottavasti juoksu odotuttais vielä muutaman päivän, että päästäisiin keskiviikon treeneihin. Voisi kuvauttaa videolle Lillin hyppäämistä ja pyytää ohjaajaakin tarkkailemaan Lillin hyppytekniikkaa. Jos se ensi viikon treeneissä hyppää ok, niin korvien välistä löytyy syy tuolle ohittelulle ja varmistelulle. Siihen kai auttaa vain kisaaminen erilaisissa ympäristöissä, mutta en enää tiedä kauanko jaksan lyödä päätä seinään, kun olen tehnyt sitä niin kauan. Pitäiskö vaan alkaa panostamaan Iituun. ja jäähdytellä Lillin kanssa. Siinäpä sitä miettimistä kerrakseen...
4 kommenttia:
Tiedän niin ton tunteen...odottaa paljon ja sitten ei vaan onnistu... Mutta EI, et saa lopettaa Lillin kanssa. Jossain kohtaa se alkaa luistaa; se ottaa aikansa, mutta kyllä se sieltä lähtee!!!
Minäkin olen niin monta kertaa ollut luovuttamassa, mutta sitten on tullut potku persiille ja hommaa jatketaan ja jatketaan...
Ja agilityn pitää olla hauskaa:-))) Ei muuta kuin hymyä ja etiäpäin!
Hyvää (loppu)vappua!
-Jaana&Iisa&Into-
Kiitos Jaana tsemppauksesta. Sitä vaan toivoo, että koiraan ei ota kipeää hyppääminen. Ja korvien väliin kai auttaa treeni: toistoa toiston perään. Sain Lillille onneksi jo ensi lauantaiksi ajan fysioterapeutille. Onneksi näin pian, että saa jostain asiasta varmuutta...
Hei Anne!
Eksyin tänne sun blogiisi Miiran sivujen kautta ja tekstin luettuani oli pakko tulla kannustamaan!
Et kyllä varmana lopeta Lillin kanssa! Tai mä tuun hakemaan teidät kotoa... ;) Teillä ei ole mitään aikarajaa, jolloin pitäis jotain tiettyä tapahtua. Mun mielestä teillä moni asia on mennyt eteenpäin, ja kisoissakin moni asia onnistui, niin kuin itsekin totesit.
Mä en halua nyt mitenkään hurskastella, mutta ole onnellinen, että sulla on se ihana koira ja saatte harrastaa yhdessä! Mä tuskailin aikoinani Reilun kontaktien kanssa aivan valtavasti, kunnes eräänä päivänä mulla ei koiraa ollutkaan. Olisin ilomielin luopunut kisaamisesta ja antanut piut paut kontakeille ja muille, jos vain olisin saanut Reilun pitää.
Näin karvaasti kohtalo opetti mut nauttimaan koiran kanssa tekemisestä ja iloitsemaan kaikesta, missä onnistumme. Ja kun ei onnistuta, niin jatketaan yrittämistä, kyllä aika tekee tehtävänsä! :)
Hilpi
Kiitos Hilpi tsempistä. Kirjoitus oli sen hetken mielentilassa, pettymyksen kourissa kirjoitettu. Mä tahdon muutenkin olla joko tai-ihminen. Joko menee helvetin hyvin tai huonosti, ja sitä välimaastoa ei ole.
Pitää nyt kattoa, mitä se osteopaatti Lillistä sanoo, ja sitten mietitään millä tasolla harrastusta jatketaan. Mutta kyllä me sitä jatketaan, se on ihan varmaa :)
Lähetä kommentti