Treenitauolla

Räyhä-Reetta aka Iitu oli taas ryhmätreeneissä omimmillaan: edennyt ei yhtään, ei kuunnellut vaan räksytti vain mulle ja vuoroa odotellessa kävi kuumana kuin mikä. Iitun keskittyminen menee kerta kerralta alas päin treeneissä samaa tahtia kun meikäläisen ketutus lisääntyy. Asiaa hetkosen tuumattuani päätin ottaa Iitun pois seuraavasta ryhmästä ja palataan back to basics ihan kahdestaan. Iitu on ihan eri koira, kun sen kanssa treenaa ilman ryhmää. Se on kuulolla ja tekee tarmolla, ei uskoisi samaksi Räyhä-Reetaksi kuin ryhmätreeneissä.

Ohjaajaltamme sain vinkin kissanruuasta rasiapalkkana ja sitä ollaan nyt sitten käytetty kotipihaharkoissa ja hallilla pariin kertaan. Viimeksi Iitu irtosi aika hienosti. Mentiin putken - neljän hypyn - putken - kolmen hypyn sarja. Ja Iitu ei kääntänytkään päätä mua kohti vaan eteni nätisti. Näitä pieniä etenemisharkkoja nyt tehdään ja haetaan onnistumisia. Tuon kuumumisen suhteen mulla on suunnitelmia, joista sitten myöhemmin, jos homma menee putkeen.

Tarkoitus oli, että nyt kun mulla alkaa loma ens viikolla, käydään hallilla usein tekemässä irtoamistreeniä. No ei tartte mennä, Iitu kun päätti aloittaa myös juoksun. Mulla on nyt sitten molemmat koirat juoksussa ja Lilli muutenkin treenikiellossa. Lilli tosin tuntuu paremmalta: se on alkanut venyttelemään jo itsekin takapäätään. Ensi viikolla meillä on kontrolli fysioterapeutille ja elättelen toivoa, että voitais hiljalleen aloittaa treenaaminen sen kanssa. Keinutreeniä me on tehty omalla pihalla ja se menee hyvin. Lilli tarjoaa itse keinua ja saattaa mennä sen monta kertaa peräkanaa ihan omasta halusta. 

Kun ei Iitunkaan kanssa nyt päästä hallille, tilasin Petnetstoresta pari tällaista hyppyestettä. Mun takapiha on niin pieni, ettei sinne sitten juuri muuta mahdukaan noiden hyppyjen ja keinun lisäksi, mutta eiköhän me jotain saada noillakin tehtyä.

Iitun juoksuväliksi on näyttänyt muodostuvan viisi kuukautta, joka on aivan liian lyhyt harrastusten kannsalta. Lillin kerran vuodessa on paljon sopivampi väli. Päätinkin, että elo-syyskuun vaihteessa, kun mulla on viikon loma, leikkautan Iitun, niin päästään siitäkin riesasta. Muuten voi sitä tunteen paloa, mikä täällä myrskyää kahden juoksuisen nartun kesken. Ei jaksais koko aikaa katella sitä touhua. Huoh... :)