Mulla on huono omatunto siitä, että ehdin niin vähän omatoimisesti treenaamaan koirien kanssa. Nyt on onneksi pieni lomanpätkä ja täytyi heti käydä hallilla kummankin koiran kanssa. Meillä olisi keskiviikkona ollut Lillin kanssa ohjatut treenit, mutta mulla oli kurkku kipeä ja työpäivän päälle niin veto pois, että jätin iltatreenit väliin. Seuraavana aamuna olo oli onneksi ihan erilainen ja lähdettiin heti aamutuimaan Lillin kanssa käymään hallilla. Olen ilmoittanut Lillin viikon päästä oleviin omiin kisoihin ja ajatuksena oli treenata esteitä, joissa on viime aikoina ollut ongelmaa. Ekaksi rengas.... meillä oli tässä taannoin rengas treeneissä ja Lilli hyppäsi sivusta. Ohitus oli Lillille ihan uusi juttu, sillä sitä se ei ole koskaan tehnyt, ei edes alkeiskurssilla. Treeneissä meitä ennen meni koira, joka osui renkaaseen ja rengas jäi jotenkin vinosti roikkumaan. No eihän tuo primadonna taida muuta tarvita ja päätti olla menemättä koko estettä. Laitoin Lillin menemään renkaan muutaman kerran, eikä ohitteluongelmaa onneksi ollut. Toiseksi putket... Lilli on aikaisemmin irronnut tosi hyvin putkeen, mutta viime aikoina se on pitänyt saatella putken suulle asti. No, otin avuksi pallon. Koira putkeen ja sen jälkeen pallo lentää. Johan tuli vauhtia ja Lilli ampaisi putkiin ihan eri lailla. Pallohullu on aina pallohullu. Se on Lillin ylivoimaisesti paras palkka.
Perjantaiaamuna oli Iitun vuoro. Iitun kanssa ei olla varmaan kuukauteen käyty treenaamassa. Pitäisi kai Iituun panostaa enemmän, kun kerran löytyy vauhtia ja intoa, ja se on näistä mun koirista potentiaalisempi. Paitsi, meidän vauhti ja liikkuvuus on ihan eri planeetoilta ja jälleen kerran mietin, yrittäisinkö löytää Iitulle ripeäkinttuisen lainaohjaajan...
Olin laiska, enkä jaksanut laittaa keppeihin verkkoja, vaan treenattiin ilman. Kyllä huomaa, että verkkotreeneistä on ollut hyötyä ja Iitu muisti, mitä oli oppinut. Oikealta puolelta ohjatessa se osasi hakea keppien aloituksen oikein eri kulmista ja pujotteli vauhdikkaasti loppuun asti. Vasemmalta puolelta ohjatessa se aloitti oikein, mutta hyppäsi kesken pois. Eli vasemmalta ohjatessa tarvitaan vielä verkot avuksi.
Puomia ei olla treenattu aikoihin, ja se olikin unohtunut ja vähän pelottikin Iitua. Otettiin puomia ensin runsaalla namipalkalla hihnassa ja muutaman toiston jälkeen Iitu meni puomin reippaasti. Ilman namialustaa en alastulokontaktia vielä ota, eli vaiheessa ollaan sen kanssa...
Huomenna on vielä lomapäivä ja suunnistetaan hallille heti aamusta Iitulaisen kanssa. Saas muuten nähdä kuinka tämän treenaamisen kanssa käy ensi vuoden puolella, kun muutetaan naapuripaikkakunnalle. Agilityhallille on tällä hetkellä matkaa 2 kilsaa ja muuton jälkeen 30 eli tällaiset pikkukäväisyt hallilla taitaa loppua :( Toisaalta saadaan isompi piha, johon mahtuu enemmän esteitä kuin nykyisessä ja saadaan ainakin kesäaikaan treenattua jotain kotonakin...
Loppuun vielä näyttelyhumua... Olimme eilen toisen sheltinomistajan, Tanjan, kanssa Helsingissä Voittaja-näyttelyssä. En ole koskaan ollut paikan päällä katsomassa kyseistä näyttelyvuoden päätapahtumaa, joten kun kaveri kysyi lähdenkö, niin ilman muuta läksin, vaikka aika kova reissu ajella Hesaan omalla autolla olikin yhden päivän aikana. Ja tietty oli kiva olla paikan päällä todistamassa, kun Iitun kasvattajalle Kaisalle, myönnettiin Kennelliiton Vuolasvirta-palkinto ansiokkaasta kasvatustyöstä. Kaikin puolin mukava reissu oli. Näki tuttuja, sai ihailla kauniita koiria ja vähän shoppaillakin. Matkakin sujui kuin siivillä jutellessa, mistäpä muusta kuin koirista :) Eli ensi vuonna uudelleen...
Viikon päästä on varmaan luvassa jonkinnäköistä kisaraporttia. Toivottavasti edes mukavaa sellaista... Olen ilmoittanut omiin kisoihin Lillin agilityradalle ja hyppyradalle. Jos agilityradalla on keinu, ohitamme sen tyylikkäästi. Keinu ei mene treeneissäkään, tuskin siis kisoissakaan eli ei edes yritetä. Mutta saadaan ainakin harjoitella kisatilannetta in real life. Toivotaan, että olis niin hyvä säkä, että agiradalla ei sitä keinua ole (mun tuurilla sitä ei tietystikään ole sillä C-radalla, mihin emme ole ilmoittautuneet...) Mutta, pitäkäähän peukkuja... :)
Huomenna on vielä lomapäivä ja suunnistetaan hallille heti aamusta Iitulaisen kanssa. Saas muuten nähdä kuinka tämän treenaamisen kanssa käy ensi vuoden puolella, kun muutetaan naapuripaikkakunnalle. Agilityhallille on tällä hetkellä matkaa 2 kilsaa ja muuton jälkeen 30 eli tällaiset pikkukäväisyt hallilla taitaa loppua :( Toisaalta saadaan isompi piha, johon mahtuu enemmän esteitä kuin nykyisessä ja saadaan ainakin kesäaikaan treenattua jotain kotonakin...
Loppuun vielä näyttelyhumua... Olimme eilen toisen sheltinomistajan, Tanjan, kanssa Helsingissä Voittaja-näyttelyssä. En ole koskaan ollut paikan päällä katsomassa kyseistä näyttelyvuoden päätapahtumaa, joten kun kaveri kysyi lähdenkö, niin ilman muuta läksin, vaikka aika kova reissu ajella Hesaan omalla autolla olikin yhden päivän aikana. Ja tietty oli kiva olla paikan päällä todistamassa, kun Iitun kasvattajalle Kaisalle, myönnettiin Kennelliiton Vuolasvirta-palkinto ansiokkaasta kasvatustyöstä. Kaikin puolin mukava reissu oli. Näki tuttuja, sai ihailla kauniita koiria ja vähän shoppaillakin. Matkakin sujui kuin siivillä jutellessa, mistäpä muusta kuin koirista :) Eli ensi vuonna uudelleen...
Viikon päästä on varmaan luvassa jonkinnäköistä kisaraporttia. Toivottavasti edes mukavaa sellaista... Olen ilmoittanut omiin kisoihin Lillin agilityradalle ja hyppyradalle. Jos agilityradalla on keinu, ohitamme sen tyylikkäästi. Keinu ei mene treeneissäkään, tuskin siis kisoissakaan eli ei edes yritetä. Mutta saadaan ainakin harjoitella kisatilannetta in real life. Toivotaan, että olis niin hyvä säkä, että agiradalla ei sitä keinua ole (mun tuurilla sitä ei tietystikään ole sillä C-radalla, mihin emme ole ilmoittautuneet...) Mutta, pitäkäähän peukkuja... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti