Lillin kanssa osallistuttiin Tuurin näyttelyyn noin vuoden näyttelytauon jälkeen. Nyt kun Lilli oli hyvässä karvassa, näyttely lähellä ja edullinen veteraaniluokka, niin ajattelin, että eipä tuossa mitään häviä, jos kokeillaan. Lillillähän leikattiin kyynärpää tammikuussa nivelrikon takia ja se on leikkauksen jälkeen edelleen ontunut ajoittain, kuitenkin selvästi vähemmän kuin ennen leikkausta. Toivoin siis hyvää päivää jalan suhteen, mutta valitettavasti se ei sitä sitten ollut.
Seurasin Lillin liikettä matkalla parkkipaikalta näyttelyalueelle, eikä se ontunut. Ennen meidän vuoroa lämmiteltiin kehän laidalla, eikä ontunut. Mutta kun päästiin kehään, se alkoi ontumaan. Meidän vuoro oli ensimmäisenä ja nostaessani Lilliä pöydälle tuomari sanoi, että koira ontuu. Tein yksilöliikkeet normaalia hitaammin toivoen että ontuminen lakkaisi, vaan ei, ontui edelleen. Tuomioksi tuli siis EVA eli ei voi arvostella. Tuomari tuli sanomaan minulle, että häntä harmittaa suuresti, ettei voi ontumisen takia antaa arvostelua näin ihanailmeiselle tytölle. Harmin paikka, ei voi mitään. Otin tietoisen riskin, ja toivoin, että olisi se hyvä hetki kehässä. Lilli kuitenkin tykkäsi olla kehässä ja oli iloisella ilmeellä. Lilli kun yleensä on sellainen, että jos ei huvita niin ei huvita ja se myös näkyy... :)
Tässä Lillin arviointi, tuomarina Tarja Löfman. Mitenkähän taas onnistuinkin saamaan tuosta kirahvista lyhytkaulaisen, huoh... Taitavaa...
Feminiininen oikean kokoinen narttu. Ihastuttavailmeinen pää, jossa oikea pituus ja kauniit linjat. Turhan lyhyt kaula ja kevyt eturinta. Valitettavasti koira ontuu oikeaa eturaajaansa, minkä takia liikkeitä ei voi arvostella.
Katellaan nyt, josko kokeiltais metsästää sitä hyvää hetkeä jossain veteraanikehässä vielä. Tänä kesänä se ei varmaan enää onnistune, koska tuo Lillin upea turkki alkaa varmaan kohta lähtemään, eikä tässä kovin lähellä ole näyttelyitäkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti