Pääsiäisen jälkimainingeissa

Ihanaa, kun aurinko on taas vaihteeksi tullut esiin. Heti omakin mieli piristyi potenssiin sata. Pyhät meni osin töissä, osin vapaalla. Eilen en jaksanutkaan lähteä koirien kanssa mätsäriä katsomaan, kun sää oli niin surkea. Harmi, koiria oli kuulemma ollut paikalla paljon.

Pääsiäispäivänä osallistuttiin shelttilenkille. Mukana oli vajaat 20 shelttiä omistajineen. Lenkkipolku oli niin rapainen, että Iitu sai lenkkeillä pääasiassa sylissä. Tuo olis muuten uponnut kaulaansa myöten rapakkoon. Lillikin oli reipas eikä sitä ahistanut koirien paljous. Ei se innostunut kenenkään kanssa leikkimään, mutta oli joukossa oma itsensä kuitenkin ja nautti kun sai juosta metsässä vapaana. Iitukin oli reipas itsensä eikä hämmentynyt koiralaumasta laisinkaan. Makkarat laavulla jäi paistamatta. Kas, kun kellään ei ollut tulentekovärkkejä mukana. Paistettiin makkarat lähtöpaikalla grillissä, että käyhän se näinkin.

Illalla yritettiin ystävän kanssa ottaa Iitusta poseerauskuvaa. Tulos oli vielä huonompi kuin yksinyrittäessäni. Digikameran kortilla oli vajaat sata kuvaa, joissa Iitu istui tai makas vaan ei seissyt¨, siis ainakaan kunnolla =D.

kuvausyritys nro 75 tai jotain...

Noiden koirien luonteella on eroa kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Lilli on hiukan varautunut, varovainen ja tosi älykäs, niin Iitu on rohkea ja reipas, mutta häslääjä. Tulevat kuukaudet näyttävät, mitä tuosta kaahaajasta oikein tulee. Äsken oltiin Iitun kanssa kaupungin keskustassa kävelyllä ja kyllä se ainakin sanan makkara tunnistaa satavarmasti :) Niin, ja nyt se on oppinut haukkumaan. Lillin kanssa touhottaessaan se on löytänyt oman äänensä ja nauttii siitä, eikä oo mikään pieni ääni...

tytöt painin pyörteissä

"on niin hikikin..."

Lilli katsoo tv:stä agilitya ja Iitu tuumaa, että mitä ihmettä...

Iitu 10 viikkoa

Mun pitäisi siivota, vaan ei yhtään huvita. Paljon kivempaa on istahtaa tähän koneelle ja blogata vähän. Iitulla tuli 10 viikkoa mittariin. Nopsaa on aika mennyt. Kasvun merkkejä näkyy: jalkoihin on tullut jo korkeutta. Kauaa ei mene, kun se on yhtä jalkaa ja alkaa pentumainen pyöreys häviämään. Eli ystävät ja tuttavat, jotka haluatte nähdä livenä pennunpyöreän Iitun, alkaa olla kiire...

Yritin ottaa poseerauskuvaa makkaran ja viivelaukaisimen avulla. Noo, tulos ei ollut kaksinen. Täytyy yrittää paremmalla onnella avustajan kera. Yksi kuva kuitenkin onnistui aika hyvin ja se on tässä:


Projekti sisäsiisteys tarpoo paikallaan ja sitä vaikeuttaa hupeneva lumi. Iitu etsii viimeisiä lumikasoja, johon se voi lirauttaa. Sillä on selvästi hätä, mutta kun sen päästää takapihalle, siellä on selvästi paljon mukavampia juttuja kun tarpeiden teko. Eilenkin toistui sama kuvio kertaa monta monituista. Iitu piippasi ja suunnisti kohti lehteä. Päästin ulos: vekara juoksee ympäri takapihaa, haistelee, järsii aronian oksia jne., muttei pissaa. Päästän sisälle ja taas suunta kohti lehteä. Eikun takaisin ulos ja taas juoksennellaan jne. Tää toistui eilen varmaan viis tai kuus kertaa peräkkäin. Lopuksi laitoin pimatsun hihnaan ja vein hihnassa takapihalle ja sitten pissat tuli. Ja sama kuvio tais toistua isommankin asian kanssa. Aikaa meni yhteensä toista tuntia. Kuulostaa hölmöläisen puuhalta, mutta päätin että periksi ei anneta :). Tuo piha on niin rasittava, kun se aivan lilluu vedestä. Kuivais nyt äkkiä, että pääsis haravoimaan, eikä se olisi niin kuin upottava suo, kun sinne koirien kanssa menee. Muutenkin on niin rapaista joka paikassa, paitsi tuossa järven penkalla. Mutta sen on äkänneet moni muukin eli trafiikki on melkoinen.

Eilen oltiin koirien kanssa siinä järven penkalla, molemmat irti. Iitulla oli perässään viiden metrin liina. Yhtäkkiä huomaan mönkijän lähestyvän hurjaa vauhtia. Saan Iitun kaapattua syliin, mutta Lilli ei meinannut tulla luo. Se huomas varmaan hätääntyneen käytökseni, eikä siksi tullut. Sain siepattua sitä pannasta kiinni, mutta panta luiskahtikin kaulasta pois ja Lilli oli edelleen vapaana. Mönkijä ei näyttänyt yhtään siltä, että hidastais vauhtia ja oli jo parin-kolmenkymmenen metrin päässä. Karjaisin Lillille tänne, jota se sitten uskoi ja sain sen kaapattua syliin. Eipä tuo mönkijä muuten olisi tykytyksiä aiheuttanut, mutta Lilli olisi todennäköisesti paimentanut sitä ja hypännyt sen eteen, jos olisi irti ollut. Tuolla penkalla sais pää pyöriä koko ajan kuin pöllöllä, että näkisi ajoissa lähestyvät pyöräilijät, mopot ym. Eli pitäisi siis löytää rauhallisempi lenkkeilypaikka...

Edit. Piti vielä käydä lisäämässä unohtamani Iitun kriittiset mitat tänään eli:
korkeus noin 22-23 senttiä ja paino 2,6 kiloa eli aika lailla korkeuden kanssa menee samassa kuin Lilli pentuna.

Odottelen tässä sitä luvattua aurinkoa, jotta pääsisi koirien kanssa lenkille. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!

Läpimurto on tapahtunut

Jes, vihdoinkin koirat on ruvennut kaveeraamaan. Toissa iltana se tapahtui. Tuntui, että Iitu rupes ymmärtämään Lillin outoja eleitä ja uskalsi vastata tämän leikkikutsuun. Ja nyt ne hilluu melkein koko ajan. Nytkin kuuluu painimisen ääntä tuolta olkkarista. Ensin Iitu vetää rallia kevythäkistä nojatuolin alle Lilli perässään. Sitten Lilli rallaa häkistä nojatuolien taakse Iitu perässään. Päivällä ne oli sulloutuneet molemmat tuonne kevythäkkiin ja paini siellä. Toi on tosi hauskan näköistä puuhaa: Lilli makaa selällään ja Iitu loikkii sen yli. Eipä tuossa mennytkään kuin melkein kolme viikkoa ennen kuin alkoivat kunnolla leikkimään. Ehdin jo ajatella, että sulattaako Lilli koskaan tuota pienempää.

Eilen Iitu sai liimat korviinsa. On liimat edelleen paikoillaan, vaikka meno on tänään ollut aika hurjaa. Iitu tapasi kolme shelttiä, vesikoiran ja bortsun. Eipä tuo tytteli vierastanut ketään eikä ollut millänsäkään. Meno oli ihan yhtä päätöntä kuin kotonakin. Olikin sitten väsynyt koira loppuillan. Kiitos vaan Miira liimausavusta. Piipahdetaan toistekin...

Pääsiäinen menee osin töiden merkeissä, osin vapaalla. Lauantaina voitaisiin mennä koirien kanssa ihmettelemään pääsiäiskokkoa ja sunnuntaina on tiedossa shelttilenkki. Maanantaina näyttää Cittarin pihassa olevan match show. Sinne vois mennä menoa ihmettelemään. Harmi, kun olen töissä, mutta toivottavasti siellä tapahtuu vielä kahden jälkeenkin.

Ensin vähän kitamiekkailua...

... ja sitten pannaan painiksi

Helpotuksen huokaus

Tänään soitin töistä Kennelliittoon kysyäkseni Lillin selkämuutos-maininnasta lonkkalausunnossa. Ensin eläinlääkäriä ei saatu langan päähän, mutta välittivät soittopyynnön ja ystävällinen eläinlääkäri-täti soitti minulle iltapäivällä. Kyseinen selkämuutos on nikaman välimuoto, joka on yleinen, synnynnäinen "valuvika", jossa yksi nikama on liikaa tai liian vähän. Vika voi aiheuttaa ongelmia ja toispuoleista nivelrikkoa, varsinkin jos selkä on vino. Lillin selkä on onneksi suora, joten hänen mukaansa ei ole mitään, mikä aiheuttaisi aihetta jatkotoimenpiteisiin. Lihashuollosta on kuitenkin hyvä huolehtia. Vika voi ilmeisesti iän myötä vetää koiran selkää hieman kieroon, jolloin lihashuollon merkitys kasvaa. Mutta, anyway, oli helpottavaa kuulla, että vika ei ollut vakava. Ehdin taas jo kuvittelemaan vaikka mitä.

Koirat on pärjänneet hyvin työpäivän ajan. Tosin puolilta päivin on käynyt "hoitotäti" eli yksinoloa ei ole tullut kuin nelisen tuntia. Venytteleviä, vastaheränneen näköisiä koiria on vastaan tullut, kun olen tullut töistä kotiin. Iitun sisäsiisteystreenit polkee vähän paikallaan. Ulkona on niin märkää, etten malta odotuttaa sitä pihalla niin kauan kuin olisi tarve. Saa pieni vielä virtsiitin kylmässä, märässä istuessaan. Varsinkin pissaa Iitu panttaa. Äskenkin meillä oli puolentoistatunnin sessio. Koira meinasi päästää lehdelle ja laitoin sen ulos. Tämä toistui monen monta kertaa tuloksetta. Lopuksi luovutin ja Iituhan se paineli suoraa päätä lehdelle. Uskon kuitenkin, että tuo pissa-asiakin mene pikkuhiljaa jakeluun...

Arkiset kuviot

Niin se arki sitten alkoi ja loma loppui. Olishan tuota lomaa vielä viettänyt. Onneksi jo kuukauden kuluttua on pieni loman pätkä ennen varsinaista kesälomaa. Koirat on ottaneet töihin menoni ihan rennosti. Lilli on ollut sen näköinen, että jätätkö todellakin minut tänne kahden TUOn kanssa. Ei se kuitenkaan ole protestoinut lähtöäni. Kotiin tullessani Lilli on iloinnut entiseen tyyliinsä ja Iitu on ollut aika välinpitämätön. Eli ei onneksi mitään suurta dramatiikkaa kummaltakaan.

Kennelliitosta tuli kirjalliset vastaukset Lillin kuvista. Odotin, että niistä olisi lausuttu enemmän kuin pelkät kirjaimet, ei kuitenkaan ollut. Mutta, lisätiedot-sarakkeessaa luki sana: selkämuutos. Siis, mikä hemmetin selkämuutos, onko kyseessä kenties jotakin vakavaa??!! Paperissa ei lukenut mitään muuta, mikä olisi antanut asiasta lisävalaistusta. Yritin soittaa Kennelliittoon, jos saisin yhteyden kuvat lausuneeseen eläinlääkäriin, mutta eihän siellä enää neljän maissa vastattu. Täytyy yrittää huomenna uudelleen, jos saisi selvyyttä asiaan. Pitäisikö tuo selkä kuvata erikseen ja onko siellä kenties sellaista vikaa, mikä estää esim. agilityn. Eipä tuo näytä selkäänsä kyllä mitenkään aristavan. Lenkillä pomppii järvenpenkkaa ylös alas niin kuin ennenkin. Harmituksen harmitus. Täytyy vaan toivoa, että asiaan tulee selvyys, eikä kyseessä olisi mitään vakavampaa.

Onnea Lilli 3 v.

Lilli täyttää tänään kolme vuotta. Aika on mennyt tosi nopeasti. Vastahan se oli pieni pentu ja nyt jo iso neiti. Iltapäivällä on sille synttärikakkua tiedossa. Täytyy antaa herkkua vain varovasti, ettei päivänsankarin maha mene sekaisin.

Kennelliitosta tuli Lillin lonkka- ja kyynärävastaukset. Kyynärät olivat 0/0, mutta lonkat tuli takaisin C/B, kun ne lähtivät B/A:na. Eihän tuo C-tulos automaattisesti sairasta koiraa tarkoita, mutta en voi kieltää, etteikö hiukan harmittaisi. Olen kova murehtimaan asioita etukäteen ja kuvittelemaan huonojakin asioita tapahtuvaksi. Hyvä kuitenkin, kun tuli kuvattua. Nytpä tietää, ettei ainakaan turhan takia päästä Lilliä lihomaan ja pitää hyvää huolta sen lihaskunnosta.

Synttärisankari

Pihasiisti

Se on termi, jolla voisi kuvailla Iitun tämän hetken siisteystasoa. Pihalla ollessaan se oikein panttaa ja sisälle päästyään juoksee salamannopeasti lehdelle. En ole tuosta asiasta ottanut stressiä, kyllä se sisäsiisteys sieltä tulee. Ilmatkin lämpenee koko ajan ja voidaan odotella sitä pissaa ulkona kauemmin. Saan takapihan aitauksenkin nyt pentuvarmaksi, joten voin päästää Iitun sinne rauhassa jaloittelemaan ilman, että pitäisi heti olla vetämässä vaatteita päälle ja vahtia. Pitäisi varmaan mennä haravan kanssa heilumaan ja noukkimaan pois jäniksenpapanat, mädäntyneet aronianmarjat ym. Iitua houkuttelevat roskat. Naapurit varmaan ihmettelevät touhuani, kun painan takapihalle haravan kanssa: keskellä takapihaa on metrin korkuinen lumikasa ja reunoilla 20 senttiä leveä lumeton alue. Sitä oon miettinyt, että miten tuolla aitauksessa voi olla jäniksenpapanoita. Ovatko jänikset tosiaan nähneet vaivaa ja hypänneet aidan yli, ihmettelen ma :)

Ollaan koirien kanssa kyläilty tänään ja ajeltu taas vähän pidemmälle. Iitu piippaili pari minuuttia ja nukkui loppumatkan boxissaan. Sillä on kyllä todella rento ote tuohon autoiluun. Se ei turhia hötkyile. Onneksi näin...

Loma lähenee loppuaan ja sunnuntaina pitää töihin. Olishan tuota lomaa vielä jatkanut, jotenkin surettaa jättää nuo työpäivän ajaksi kahdestaan. Äiti on onneksi luvannut ensi viikolla käydä koiria katsomassa päivällä. Pääsiäisen jälkeen saavatkin sitten pärjätä kahdeksan tuntia. Olen loman aikana jättänyt niitä päivittäin kahdestaan yli kahdenkin tunnin ajaksi ja hyvin ovat onneksi pärjänneet. Nukkumasta ovat tulleet, kun olen kotiin palannut. Onneksi näin, on helpompi jättää koirat kotiin, kun ei ole eroahdistuksesta merkkejä.

Iitu ja "isosisko" Lilli poseeraavat