Iitu 10 viikkoa

Mun pitäisi siivota, vaan ei yhtään huvita. Paljon kivempaa on istahtaa tähän koneelle ja blogata vähän. Iitulla tuli 10 viikkoa mittariin. Nopsaa on aika mennyt. Kasvun merkkejä näkyy: jalkoihin on tullut jo korkeutta. Kauaa ei mene, kun se on yhtä jalkaa ja alkaa pentumainen pyöreys häviämään. Eli ystävät ja tuttavat, jotka haluatte nähdä livenä pennunpyöreän Iitun, alkaa olla kiire...

Yritin ottaa poseerauskuvaa makkaran ja viivelaukaisimen avulla. Noo, tulos ei ollut kaksinen. Täytyy yrittää paremmalla onnella avustajan kera. Yksi kuva kuitenkin onnistui aika hyvin ja se on tässä:


Projekti sisäsiisteys tarpoo paikallaan ja sitä vaikeuttaa hupeneva lumi. Iitu etsii viimeisiä lumikasoja, johon se voi lirauttaa. Sillä on selvästi hätä, mutta kun sen päästää takapihalle, siellä on selvästi paljon mukavampia juttuja kun tarpeiden teko. Eilenkin toistui sama kuvio kertaa monta monituista. Iitu piippasi ja suunnisti kohti lehteä. Päästin ulos: vekara juoksee ympäri takapihaa, haistelee, järsii aronian oksia jne., muttei pissaa. Päästän sisälle ja taas suunta kohti lehteä. Eikun takaisin ulos ja taas juoksennellaan jne. Tää toistui eilen varmaan viis tai kuus kertaa peräkkäin. Lopuksi laitoin pimatsun hihnaan ja vein hihnassa takapihalle ja sitten pissat tuli. Ja sama kuvio tais toistua isommankin asian kanssa. Aikaa meni yhteensä toista tuntia. Kuulostaa hölmöläisen puuhalta, mutta päätin että periksi ei anneta :). Tuo piha on niin rasittava, kun se aivan lilluu vedestä. Kuivais nyt äkkiä, että pääsis haravoimaan, eikä se olisi niin kuin upottava suo, kun sinne koirien kanssa menee. Muutenkin on niin rapaista joka paikassa, paitsi tuossa järven penkalla. Mutta sen on äkänneet moni muukin eli trafiikki on melkoinen.

Eilen oltiin koirien kanssa siinä järven penkalla, molemmat irti. Iitulla oli perässään viiden metrin liina. Yhtäkkiä huomaan mönkijän lähestyvän hurjaa vauhtia. Saan Iitun kaapattua syliin, mutta Lilli ei meinannut tulla luo. Se huomas varmaan hätääntyneen käytökseni, eikä siksi tullut. Sain siepattua sitä pannasta kiinni, mutta panta luiskahtikin kaulasta pois ja Lilli oli edelleen vapaana. Mönkijä ei näyttänyt yhtään siltä, että hidastais vauhtia ja oli jo parin-kolmenkymmenen metrin päässä. Karjaisin Lillille tänne, jota se sitten uskoi ja sain sen kaapattua syliin. Eipä tuo mönkijä muuten olisi tykytyksiä aiheuttanut, mutta Lilli olisi todennäköisesti paimentanut sitä ja hypännyt sen eteen, jos olisi irti ollut. Tuolla penkalla sais pää pyöriä koko ajan kuin pöllöllä, että näkisi ajoissa lähestyvät pyöräilijät, mopot ym. Eli pitäisi siis löytää rauhallisempi lenkkeilypaikka...

Edit. Piti vielä käydä lisäämässä unohtamani Iitun kriittiset mitat tänään eli:
korkeus noin 22-23 senttiä ja paino 2,6 kiloa eli aika lailla korkeuden kanssa menee samassa kuin Lilli pentuna.

Odottelen tässä sitä luvattua aurinkoa, jotta pääsisi koirien kanssa lenkille. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille!