tiistai 7. huhtikuuta 2009

Helpotuksen huokaus

Tänään soitin töistä Kennelliittoon kysyäkseni Lillin selkämuutos-maininnasta lonkkalausunnossa. Ensin eläinlääkäriä ei saatu langan päähän, mutta välittivät soittopyynnön ja ystävällinen eläinlääkäri-täti soitti minulle iltapäivällä. Kyseinen selkämuutos on nikaman välimuoto, joka on yleinen, synnynnäinen "valuvika", jossa yksi nikama on liikaa tai liian vähän. Vika voi aiheuttaa ongelmia ja toispuoleista nivelrikkoa, varsinkin jos selkä on vino. Lillin selkä on onneksi suora, joten hänen mukaansa ei ole mitään, mikä aiheuttaisi aihetta jatkotoimenpiteisiin. Lihashuollosta on kuitenkin hyvä huolehtia. Vika voi ilmeisesti iän myötä vetää koiran selkää hieman kieroon, jolloin lihashuollon merkitys kasvaa. Mutta, anyway, oli helpottavaa kuulla, että vika ei ollut vakava. Ehdin taas jo kuvittelemaan vaikka mitä.

Koirat on pärjänneet hyvin työpäivän ajan. Tosin puolilta päivin on käynyt "hoitotäti" eli yksinoloa ei ole tullut kuin nelisen tuntia. Venytteleviä, vastaheränneen näköisiä koiria on vastaan tullut, kun olen tullut töistä kotiin. Iitun sisäsiisteystreenit polkee vähän paikallaan. Ulkona on niin märkää, etten malta odotuttaa sitä pihalla niin kauan kuin olisi tarve. Saa pieni vielä virtsiitin kylmässä, märässä istuessaan. Varsinkin pissaa Iitu panttaa. Äskenkin meillä oli puolentoistatunnin sessio. Koira meinasi päästää lehdelle ja laitoin sen ulos. Tämä toistui monen monta kertaa tuloksetta. Lopuksi luovutin ja Iituhan se paineli suoraa päätä lehdelle. Uskon kuitenkin, että tuo pissa-asiakin mene pikkuhiljaa jakeluun...

Ei kommentteja: