Pääsiäispäivänä osallistuttiin shelttilenkille. Mukana oli vajaat 20 shelttiä omistajineen. Lenkkipolku oli niin rapainen, että Iitu sai lenkkeillä pääasiassa sylissä. Tuo olis muuten uponnut kaulaansa myöten rapakkoon. Lillikin oli reipas eikä sitä ahistanut koirien paljous. Ei se innostunut kenenkään kanssa leikkimään, mutta oli joukossa oma itsensä kuitenkin ja nautti kun sai juosta metsässä vapaana. Iitukin oli reipas itsensä eikä hämmentynyt koiralaumasta laisinkaan. Makkarat laavulla jäi paistamatta. Kas, kun kellään ei ollut tulentekovärkkejä mukana. Paistettiin makkarat lähtöpaikalla grillissä, että käyhän se näinkin.
Illalla yritettiin ystävän kanssa ottaa Iitusta poseerauskuvaa. Tulos oli vielä huonompi kuin yksinyrittäessäni. Digikameran kortilla oli vajaat sata kuvaa, joissa Iitu istui tai makas vaan ei seissyt¨, siis ainakaan kunnolla =D.
kuvausyritys nro 75 tai jotain...
Noiden koirien luonteella on eroa kuin yöllä ja päivällä. Siinä missä Lilli on hiukan varautunut, varovainen ja tosi älykäs, niin Iitu on rohkea ja reipas, mutta häslääjä. Tulevat kuukaudet näyttävät, mitä tuosta kaahaajasta oikein tulee. Äsken oltiin Iitun kanssa kaupungin keskustassa kävelyllä ja kyllä se ainakin sanan makkara tunnistaa satavarmasti :) Niin, ja nyt se on oppinut haukkumaan. Lillin kanssa touhottaessaan se on löytänyt oman äänensä ja nauttii siitä, eikä oo mikään pieni ääni...tytöt painin pyörteissä
"on niin hikikin..."
Lilli katsoo tv:stä agilitya ja Iitu tuumaa, että mitä ihmettä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti