Ukkosta

Äsken oli tosi kova ukonilma. Telkkarissa tuli uutiset ja kameroiden salamavalot välkkyivät. Luulin, että salaman välähdys tuli telkusta, kun kuului aivan kaamea jyrähdys. Säikähdin ja vaistomaisesti kiljahdin. Iitu säikähti ja juoksi jalkojeni juureen ja Lilli puhisi. Ukkonen jyrähteli aika kovaakin vielä muutaman kerran, ihan talo tärisi. Oli siinä kova työ meikäläisellä, joka itsekin pelkää ukkosta, näytellä koirille rentoa ja yrittää esittää rauhoittavaa haukottelemalla ja niitä näitä puuhastelemalla. Iitu söi luutaan ja tyytyi onneksi vain vähän nostamaan päätään, kun seuraavat kerrat jyrähti. Lilli vähän puhisi, mutta sekään ei saa mitään paniikkia ukkosesta kuitenkaan. Emäntä taisi olla järkyttynein koko porukasta.

Päivällä tein omat lenkit kummankin koiran kanssa. Iitun kanssa suunnattiin tuohon tien varteen. Treffattiin mummo pyörätuolissa. Olisin ihmetellyt kovasti, jos Iitu olisi tuolia pelännyt, kun ei se sähköpyörätuoliakaan ole säikähtänyt. Eikä pelännytkään, vaan hyppi mummon jalkoja vasten ja yritti tämän syliin. On toi niin lunki tapaus, ettei se ole puhissut vielä millekään, paitsi yhdelle kannolle metsässä. Eilen nähtiin lenkillä rotikka, jolle Lilli kehitti hirveet kierrokset. Iitu olis mennyt häntä heiluen tutustumaan siihenkin, jos vaan olis päästetty...

Keväisiä kuvia

On se jännä, että heti kun aurinko paistaa, on kaivettava kamera esille. Ja taas kerran mietin, malttaisko ostaa järkkärin. Toistaiseksi taidan tyytyä tämän kameran automatic-toimintoon, joka terävöittää etualan ja sumentaa taustan. Vaikka mieli kyllä tekis... Aaargh, Iitu haukkuu Lillille tuossa vieressä. Jos tästä ei saa tinnitusta niin ei sitten mistään. Oma syy, pitäisi kai opettaa pois tuosta haukkumisesta. Iitu on näemmä oppinut ilmoittamaan haukkumalla, että sillä on nälkä. Se istuu nyt nimittäin keittiössä ja haukkuu, että ruokaa. Ruoka-aika onkin käsillä. Täytyy nyt vähän venyttää, ettei tuo opi, että haukkumalla saa ruokaa.

Makroa olisi voinut käyttää vielä lähempänä kohdetta

Kukas se siellä takana kuikkii...

Pieni "ketunpentu"
Tytsyt

Pentukoulun teoriatunti oli tänään. Ohjaaja vaikuttaa mukavalta ja pätevältä. Ja muutenkin ryhmäläiset ihan kivoilta. Ryhmään on tulossa sekä isoja että pieniä koiria, mikä on hyvä juttu.

Orastavaa putkihulluutta

Eilen sain sitten roudattua Ikean leikkiputken takapihalle. Iitu katsoi sitä kerran ja juoksi läpi sen kummempia tuumimatta. Ja siellähän se sitten melkein asui loppupäivän. Niillä oli Lillin kanssa sellainen leikki, että Lilli jahtasi Iitun putkeen. Iitu kävi härnäämässä Lilliä ja juoksi edellä putkeen yhä uudelleen ja uudelleen. Ihan selvästi putki on Iitun mieleen. Meni sitten lopuksi sinne putkeen syömään luutansa :) Kuvasin tuota leikkiä videollekin, mutta sain vain loppua, kun koirat oli jo väsyneitä.

Olen vähentänyt pissalehdet vain yhteen paikkaan ja mielessäni jo illansuussa kiittelin, että lehdet oli pysyneet koko päivän kuivana. Joo, mitäs teki Iitu: tuli takapihalta sisälle pissalle. Iitu sai kyllä kuulla mielipiteeni asiasta... Se ei oikein miellä tuota takapihaa sellaiseksi paikaksi, että sinne vois jotain päästää, vaikka aamupissalle päästän sen aina sinne. Itse vain pääsisi helpommalla, kun saa vain koiran päästää ulos, eikä tarvitse laittaa hihnaa. Voi kun olis se talo aidatulla pihalla. Huokaus...

Tänään suunnitelmissa on mennä katselemaan mätsäriä. Lillin kanssa voisi tietysti osallistuakin, mutta jääköön nyt väliin tällä kertaa. Katsoin, että Lapualla olisi mätsäri kesäkuun alussa. Sinne vois mennä Iitun kanssa huvittamaan yleisöä, kun rokotuksetkin on sitten jo kunnossa. Eihän me olla harjoiteltu seisomista juuri lainkaan, mutta pöydälläoloa se ei arastele yhtään. Luulisin, että Iitu kyllä ottaa tuomarin haltuun rennolla käytöksellään ja märillä pusuilla, vaikkei kehäkäytös niin nappiin meniskään.

Elämä voittaa

Takana on viime lauantaina alkanut seitsemän päivän työputki. Iltaisin olen ollut ihan poikki ja hermostunut koiriin pienestäkin. Tänä aamuna tuntui, ettei kerta kaikkiaan jaksaisi nousta ylös. Mutta nyt elämä alkaa voittamaan. Ja edessä on vapaa viikonloppu. Tosin luulen, että Iitu herättää huomennakin klo 5.30 aamupissalle. Se siitä nukkumisesta siis, mutta onneksi ei sentään tarvitse mennä töihin.

Lilli on merkkaillut kohta neljä viikkoa, mutta vieläkään juoksut eivät ole alkaneet. Saisi kohta jo alkaa, ettei mökkiloma mene Lillin kannalta pipariksi. Tylsää, jos toinen joutuu olemaan koko ajan kiinni, kun kerrankin saisi kirmailla vapaasti. Pääsimme siis eilisiin agiharkkoihin, vaikka oon ollut monta kertaa ihan varma, että seuraavalla kerralla ei päästä. Harkat meni sekä hyvin että huonosti. Sen kummemmin ratoja erittelemättä, koira oli innoissaan siihen saakka, kunnes kakkospätkällä oli puomi. Viime kerralla Lillillä oli jo epävarmuutta puomin kanssa, mutta meni lopuksi sen pallon avulla reippaasti. Nyt ei auttaneet mitkään maanittelut, herkut eikä se pallokaan. Lilli oli päättänyt, että puomille ei kiivetä. No, päädyttiin siihen, että nostin sen alasmenon yläosaan ja se teki pelkästään puomin lopun pariin kertaan. Ei pakotettu enempään. Täytyy varmaan käydä omatoimisesti kentällä viikonlopun aikana tutustumassa uudelleen puomiin. Keinua me ei olla menty moneen kuukauteen, joten hiukan ihmetyttää tämä äkillinen puomipelko. Mutta Lillillä tulee aina silloin tällöin tällaisia äkillisiä pelkojuttuja lähinnä puomia ja pussia kohtaan, vaikka aikaisemmalla kerralla ei olisi ollut mitään erikoista kyseisen esteen kanssa. Eli mitään uutta tää ei ole. Keinu nyt on ihan oma lukunsa. Voi olla, että Lilli ei koskaan pääse keinupelon yli ja en ole enää varma, haluanko sitä edes pakottaa siihen. Jospa tyydymme harrastamaan omaksi huviksemme, tyydymme ehkä vain hyppyratoihin. Aika näyttää.

Tänään sain sen verran irti itsestäni, että kävin koirien kanssa erikseen lenkillä. Lilli sai kirmata itsekseen järven penkalla. Onneksi ei muita kulkijoita juuri näkynyt ja se sai olla vapaana koko lenkin. Iitun kanssa lähdettiin kaupungille. Käytiin Mustissa ja Mirrissä, käveltiin kaupungilla ja käväistiin rautatieasemalla ihmettelemässä menoa. Tällä reissulla Iitu tapasi aika monta ihailijaa, jotka jopa tunnistivat rodun ja ihmettelivät Iitun reippautta.

Maanantaina alkaakin sitten pikkupentujen leikkikoulu teoriatunnilla. Jännityksellä odotan Iitun koulutien alkamista :)

Intoa ja vauhtia

Meillä oli tänään ekat agitreenit ulkona. Lillin juoksu antaa edelleen odottaa itseään, joten päästiin onneksi harkkoihin. Meillä oli taas tosi kivaa. Lilli oli sekä innokas että vauhdikas. Koko talven ollaan ahdistuttu molemmat tuolla hallissa. Lillille on seinät tuntuneet kaatuvan päälle, eikä aina ole intoa löytynyt. Meikäläinen on sitten ahdistunut Lillin ahdistuksesta. Mutta jees, ulkona tuo koira on intoa täynnä. Häntä oli tötteröllä ihan koko ajan ja pallolla virtaa tuli tuplasti lisää. Ensin harjoiteltiin takaaleikkauksia, joita ei olla menty vähään aikaan. Lilli ensin ihmetteli, että mitäs toi nyt tekee ja taisin olla itsekin myöhässä. Pallon avulla se rupes menemään niin kuin pitikin.

Toisessa pätkässä oli puomi ja pussi. Puomin alla oli U-putki, joten jouduin ottamaan puomiin etäisyyttä. Se oli Lillille liikaa ja se hyppäsi ylösmenokontaktilta pois. Olisi pitänytkin mennä puomi ensin vain erikseen ja toiselta puolelta Lillin viereltä, kun ei olla puomia hetkeen menty ja ulkona on taas uusi tilanne. Sain pallolla houkuteltua Lillin kuitenkin puomille ja pussinkin se meni toisella yrittämällä, kun ohjaaja nosti kangasta. Mentiin rata vielä toistamiseen ja nyt Lilli meni puomin epäröimättä. Vaihdoin tosin taas toiselle puolelle, että se ei tunne epävarmuutta siitä, että olen kaukana puomista. Otin pussin lopuksi vielä kertaalleen ihan erikseen, kun Lilli oli niin innoissaan pallosta. Ja mitäs teki Lilli: ennen kuin ehdin edes antaa käskyä se oli singahtanut pussin läpi nähtyään kädessäni pallon. Ei ahdistanut pussi, ei yhtään. Ihana koira...

Lilli on todella kaksijakoinen persoona. Silloin kun sitä huvittaa, se antaa kaikkensa. Mutta sitten kun ei huvita, silloin ei todellakaan huvita. Tästä oli tosi kiva aloittaa ulkokausi. Melkein jo innostuin osallistumaan ensi viikon epiksiin. Mutta katotaan nyt vielä. Voi ne juoksutkin alkaa ennen sitä. Mennään nyt ainakin hengailemaan kisapaikalle ja kannustamaan ryhmäkavereita, ellei muuta.

Iitukin tutustui tänään ekaan esteeseen. Istuttiin yhdessä pöydällä ja syötiin makkaraa :) Huomenna pitääkin roudata Ikean leikkiputki takapihalle, että se pääsee tutustumaan putkeen.

Osaamisen arviointia

Töistä tuttu termi. Sitä vois nyt käyttää Iituunkin.
Nyt kun Iitu Iituskainen on kolme kuukautta vanha, voisi vähän arvioida, mitä neiti osaa. Lillillä on pennun "vauvakirja", johon olen aikoinaan kirjannut, mitä Lilli on osannut neljän, viiden ja 12 kuukauden ikäisenä. Siitä onkin nyt hyvä verrata Iitun taitoja. Aika samoissa mennään. Lilli on osannut jotain juttuja, mitä Iitu ei osaa. Mutta Iitukin osaa juttuja, joita Lilli ei ole osannut.

Neljän kuukauden iässä Lilli on osannut istua käskystä. Joo, sen osaa Iitukin, varsinkin ruokakipon äärellä; ulosmentäessä tosin pienellä viiveellä. Neiti ihmettelee, miksei ovi avaudu. Joo, het kun on pylly maassa niin avautuu. Yleensä siihen vierähtää tovi...

Tänne-kutsun Iitu ymmärtää. Eri asia on, totteleeko. No tottelee se aika hyvin. Varsinkin jos Lilli on mukana, tottelee 100%:sti, kun Lillikin tulee käskystä. Tänään oltiin Iitun kanssa kahdestaan kävelyllä ja harjoittelin sen kanssa kontaktin pitämistä. Se oli viiden metrin liinassa ja juoksenteli vierelläni. Heti, kun se oli mennyt edelleni, käännyin päinvastaiseen suuntaan mitään puhumatta. Tosi nopeasti se huomasi, etten tullutkaan samaan suuntaan ja lähti perään. Tätä tehtiin muutaman kerran ja aina pimu pysyi hyvin mukana. Selvästi se piti mua silmällä.

Täällä-käskyä käytän, kun haluan Iitun ottavan lenkillä kontaktin ja namitan sitä "pois päin pakenevasta" kädestä. Aattelin, että tää voisi olla alkuopetusta siihen, että saa koiran haltuun agilityssä. Tämän jutun Iitu osaa tosi hyvin. Vaikka se haistelisi jotakin kiinnostavaa, se yleensä täällä-käskyllä ottaa kontaktin.

Pois-käskyllä Iitu pudottaa kielletyn tavaran suustaan ja saa tilalle namia. Tätä totellaan vaihtelevalla menestyksellä. Joskus tosi hyvinkin, mutta nakki ei ollut Iitun mielestä kuolleeseen kastematoon verrannollinen, koska sain sen madon lopuksi kaivaa Iitun kurkusta pois. Yöks. Meidän taloyhtiön asfaltti on täynnä kuolleita matoja. Siis ihan huippupaikka opettaa pois-käskyä, tosin liiankin houkuttava. Mut jos ne madot saa Iitun suusta pois käskystä, niin sitten pyyhkii tosi hyvin. Sen verran suurta herkkua tuntuvat Iitun mielestä olevan =D

Hihnassa Iitu osaa kävellä tosi nätisti, kun ollaan kahdestaan liikenteessä. Lillin kanssa tahtoo touhu mennä välillä hömppäämiseksi, lähinnä Lillin hihnassa roikkumiseksi. Eikä se piittaa tiellä kulkevista autoista, rullaluistelijoista tai pyöräilijöistä yhtään mitään. Lähinnä kävelijät pitäisi päästä moikkaamaan, samoin kuin kaikki koirat, vaikka nämä ärisi kuinka. Tosin yhdelle sakemannille Iitu puhisi tänään, ja se oli eka kerta kun se laittoi toiselle koiralle niin. Puhina olikin tosi katu-uskottavaa, lähinnä hilpeää ;)

Nyt työn alla on maahan- ja katso-käskyt sekä hömppääkin vähän eli anna tassu. En ole pitänyt mitään kiirettä opetuksen suhteen. Päästiin muuten Iitun kanssa pikkupentujen leikkikouluunkin, joka alkaa tämän kuun lopussa. Siellä saadaan harkata sitten lisää juttuja ja saadaan tavata muita pentuja. Ja ohjatut harkat jatkuu sitten pentukurssin ja arkitokon merkeissä, jos vaan ryhmiin päästään. Eli ehtiihän tässä.

Wauhdikasta Wappua

Koirat nukkuu "raatona" peteillään. Koko päivä on menty aamusta asti. Siellä mistä olen kotoisin on ollut, niin kauan kuin muistan, tapana mennä vapunpäivänä heti aamuvarhaisella piknikille paikkakunnan ainoalle "vuorelle" Simpsiölle. Sinne Rytilammen rantakallioille on kukin perhekunta sytyttänyt oman nuotionsa ja siellä on sitten vappupäivä vietetty paistaen makkaraa ja muita herkkuja. Lapsenakin aina mentiin Vappukalliolle, kuten sitä nimitetään, satoi tai paistoi. Itsellä on tuo perinne ollut välillä useita vuosia unohduksissa. Joskus on vapunpäivälle osunut työpäivä tai on muuten väsy iskenyt, eikä ole jaksanut aamuvarhaisella lähteä mihinkään.

Tänään lähdettiin koirien kanssa ajelemaan Lapualle kohti Vappukalliota, ei nyt ihan aamuvarhaisella, mutta ennen kymmentä kuitenkin. Sää oli aurinkoinen ja lämmin. Koirat nauttivat, kun saivat enimmäkseen juosta vapaana. Iitulla riitti silittelijöitä. Ohi meni erinäköisiä ihmisiä, lapsia ja aikuisia. Ja oli sillä leikittäjäkin. Lillillekin oli aina joku heittelemässä keppia, joten Lillikin oli onnessaan.

Pienten päikkärien jälkeen lähdettiin Nurmoon katselemaan Lagun agilitykisoja. Iitulla riitti taas ihmettelemistä: kovaäänisistä kuuluva musiikki ja kuulutus, paljon erinäköisiä koiria ja vielä enemmän uusia ihmisiä ja rapsuttelijoita. Neiti oli innoissaan kaikista tapaamistaan ihmisistä ja koirista. Lillikin tunki itseään rapsutettavaksi, vaikka se ei yleensä sen tapoihin kuulukaan. Se ei näemmä halunnut jäädä rapsuttelujen määrässä yhtään vähemmälle kuin Iitu. Kauaa emme kisoja katselleet, kun Iitu oli päivän rasituksista jo aivan poikki. Itselläkin on melkein kukonlaulun aikaan herätys huomenna, kun menen heti aamusta kisoihin töihin.

Tässä pari kuvaa tältä päivältä. Haasteelliista kuvata raa'assa auringonvalossa, joka tekee kovat valot ja varjot.