Ei mene ei

Ja tarkoitan siis keinua. Ärrmurr... Eilisistä Lillin treeneistä siis raapustelua. Oltiinhan me Iitunkin kanssa treeneissä  tiistaina, mutta niistä ei hirveesti kerrottavaa ole. Positiivista oli se, että Iitu paikka paikoin irtos ja paineli namialustalle sen sijaan, että olisi räksyttänyt mulle. Ehkäpä se joskus alkaisi irtoamaan ja hakemaan esteitä räksyttämisen sijaan.

No, Lillin treeneissä oli sijaisohjaaja, joka oli hiukan myöhässä. Päätettiin omatoimisesti treenata keinua, kun ohjaajaa ei ruvennut kuulumaan. Sen kanssa tulee takapakkia ja rajusti. En sitten tiedä, teinkö väärin, kun pakotin Lillin keinulle, mutta hihnan kanssa mentiin se pari kertaa ja viimeinen oli aika lailla pakolla. En kyllä ymmärrä, mikä tuon keinun kanssa on taas tullut, koska Lilli meni sen välillä jo aika reippaastikin. Onneksi tuosta keinusta ei pysyvää traumaa muuhun suorittamiseen tullut. Lilli tarvitsi tosin pienet motivoinnit pallolla, ennen kuin into löytyi uudelleen. Muuten treenistä jäi käteen se, että takaaleikkaukset ei kunnolla suju. Lilli tekee ylimääräisen pyörähdyksen, eli omaan liikkumislinjaan pitäis kiinnittää huomiota. Lilli haki kepit hienosti, kun käskytys tuli ajoissa ja vedättämällä tuli taas nopeutta rutkasti. Lilli myös irtoaa hyvin ja osaa hakea esteitä näemmä aika kaukaakin, mikä mun pitäisi muistaa. Sitä ei tarvitse saatella esteelle asti, mikä antaa itselle pelivaraa, kunhan vain aina muistaisin sen, että Lilli kyllä osaa.

Mä en jaksa tuosta keinusta ottaa pulttia. Ilmoitan Lillin jatkossa agikisoihinkin. Täytyy toivoa, ettei keinu osu  kohdalle joka kisoissa tai jos se kisoissa vaikka meniskin. Who knows. Seuraan on tulossa korkeussäädettävä keinu, josta vois olla apua harjoitteluun Lillin kanssa, toivottavasti.

Tämä tällä kertaa. Ens viikolla Iitun kanssa on vielä yhdet rästitreenit, mutta Lillin kanssa alkoi jo joulutauko. Toivottavasti jossain välissä ehtisi käymään hallilla itsekseenkin, kun taas avainmaksun maksoin.

Nyt joulusiivot kutsuu, siis hommiiin...

Voihan keinu...

Mulla on näemmä ollut oletettua positiivisempi käsitys aiheesta Lilli ja keinu. Torstain treeneissä tömähdin oikein kunnolla maan pinnalle niin että kipiää otti. Meillä oli oikein mukava radanpätkä, joka meni muuten ihan ok:sti, lukuunottamatta sitä, että flunssan takia olin vielä normaaliakin hitaampi, ja parissa kohtaa olin sokkarin kanssa myöhässä. Radalla oli myös keinu ja sitä Lilli ei nyt suostunut menemään. Se ravasi ympäri hallia, eikä tullut lähellekään keinua, ei edes ihanan vinkupallon avulla. Kahdesti nostin sen väkisin keinulle ja sen jälkeen ruhtinaalliset palkat pallon kanssa. Keinupelko heijastui sitten lopputuntiinkin. Tehtiin lopussa pieni pätkä pöytätreeniä. Pari hyppyä-pöytä-pari hyppyä-pöytä-putki-pöytä. Lilli oli epävarma hypyissä eikä rentoutunut lainkaan, vaikka leikitin sitä pallollakin. Se selvästi katseli, että tuolla se kaamea keinu näkyy, pitääköhän mun mennä sille vielä uudelleen...

Mua ottaa niin päähän, ettette voi kuvitellakaan. Aina kun tuntuu menevän hyvin ja ollaan edistytty, tulee jossakin askel taakse päin. Mä en nyt oikein tiedä, että pitäisikö tuo keinu unohtaa taas hetkeksi aikaa kokonaan vai pitäisikö sitä treenata uiseammin. Jos ei treenata, ei Lilli siihen koskaan totu. Jos treenataan usein, yleistyykö Lillin keinua kohtaan tuntema vastenmielisyys  koko agilityyn. Sitä en haluaisi, koska Lilli muuten nauttii siitä. Kun vaan tuota keinua ei olisi... Ei sen tarttisi oppia keinusta pitämään, kun vain edes sietäisi sitä niin, että pystyisi suorittamaan.

Iitun kanssa käväistiin hallilla pikatreeneissä yhtenä aamuna. Flunssa hidasti menoa, etten tosiaankaan päässyt kuin yhtenä päivänä omatoimisesti treenaamaan Iitun kanssa, mikä oli ihan toista mitä olin suunnitellut :(
Treenattiin pakkovalssia, sylkkäriä ja irtoamista. Iitu on sairaan nopea Lilliin verrattuna. Mä en käsitä, miten se edes voi olla niin nopea, mitä se on. Se tarttisi ehdottomasti nopeamman kartturin, koska mun nopeus ei tästä hirveesti parane, vaikka kuinka kuntoa kohottais.  Pakkovalssit ja sylkkärit meni hyvin, mutta se irtoaminen... Iitu irtoaa putkeen tosi hyvin, jos lähetän paikoiltani. Mutta jos lisään tähän oman liikkeen eli on esim. hyppy-putki ja juoksen vierellä, se räksyttää mulle, eikä irtoa. Hmmm... eli jotain tarttis tehdä. Täytyy kotitreeneihin ottaa tää oma liikekin mukaan.

Ensi viikolla onkin viimeiset treenit ennen joulutaukoa ja tammikuussa alkaa uudet ryhmät. Koirien juoksut ei taida osua tauolle, vaan kumpikin juoksuilee todennäköisesti tammi-helmikuussa. Toivottavasti Lillin juoksut olisi ennen maaliskuuta, että päästäisiin omiin kisoihin kisaamaan...

Sitten olis vielä loppukevennyksen paikka: olen aina sanonut, että en kuvaa koiria tonttulakit päässä, kun mun mielestä ne ei vaan oo koirien juttu. Noh, viikolla huomasin tällääväni lakkeja niiden päähän. Homma ei vaan ollut ihan niin yksinkertaista kuin luulin (tai no en mä luullut...) Ensin yritettiin ulkokuvauksilla, joista ei tullut yhtään mitään. Lakit sai sellaista kyytiä, että luulin niiden olevan jo entisten. Illalla Iitu oli kypsytetty niin, että lakki pysyi päässä vaadittavat pari sekuntia ja kuva saatiin, mutta ilme olikin sitten sen näköinen, että koskaan en eukko anna tätä sulle anteeksi...:).

Tätä mieltä IItu oli ensin tonttulakistaan...

Illemmalla pieni tonttutyttö "uhrautui"...:) 

Lagun kisat

on nyt sitten takana. Lillin kanssa kisattiin eilen hyppyradalla. Ja voin sanoa, että HIEMAN jännitti, millä mielialalla Lilli on. Kesällä virallisten kisojen aloitus kun meni niin penkin alle, oli hiukan paineita. Mun päätavoite oli, että Lilli olisi normaali itsensä ja suorittaisi radan samalla innokkuudella kuin treeneissä. Jos saadaan tulos, se olisi vielä plussaa.

Hyppyrata oli vasta klo 10.45, mutta mentiin Lillin kanssa WallSport-areenalle hyvissä ajoin ottamaan paikkaan tuntumaa. Lilli oli innoissaan häntä tötteröllä ja vaikka se pelkäsi areenan pyöröovia, se kiskoi halliin sisälle päin. Hyppyytin sitä harjoitusesteillä ja se oli ihan into piukeena. Ei hallin melu, kuulutukset, musa yms. häirinneet yhtään. Se kävi niin kuumana, että pelkäsin jo, lähteekö koko koira lapasesta, kun radalle päästään. Ei onneksi lähtenyt.

 Itse kisarata ei ollut erityisen vaikea. Toki siinä oli omat kohtansa, eikä mikään läpihuutojuttu, mutta pelkäsin pahempaa. Vai huomaako tässä sen, että mä oon tainnu tässä vaativassa lajissa jopa kehittyä, kun tältä tuntuu.  Rataantutustumisessa suunnittelin, että lähden Lillin kanssa yhtäaikaa ja estän sillä mahdollisen ensimmäisen hypyn ohituksen. Sitten kun tuli meidän vuoro, muutin mieltäni ja päätin jättää sen lähtöön. Kivi putosi siinä vaiheessa sydämeltä, kun näin sen hyppäävän ekan esteen yli. Se aloitti niin hyvin, että itselleni ominaiseen tapaan jäin ihmettelemään, että wau mun koira etenee ja unohdin liikkua. Tässä samaisessa ihmetyksessä meinas tulla tokan putken jälkeen vähän kiire tehdä sokkari, mutta ehdin kuin ehdinkin. Pussista tullessa Lillille tapahtui jotain, mitä en ymmärrä: se muuttui poissaolevaksi, samanlaiseksi kuin se oli Lapuan kisoissa kesällä. Jos olisin aavistanut tämän etukäteen, olisin mennyt sitä vastaanottamaan pussilta, mutta olin edennyt jo seuraavan hypyn taakse. Tuolla hypyllä pasmat meni sitten vähän sekaisin, kun Lilli oli jo hyppäämässä sen väärin päin, mutta sain sen lopuksi menemään oikein. Tuon hyppytakun jälkeen ajauduin väärälle puolelle koiraa, eikä kepeille lähetys mennyt ihan putkeen ja Lilli aloitti kakksovälistä. Olis vaan pitänyt sen hypyn jälkeen rauhoittaa tilanne ja aloittaa kepit kunnolla. Kepit Lilli meni kävelyvauhtia, mutten viitsinyt yhtään vedättää, ettei ropise lisää vitosia. Loppu meni melko sulavasti ja oli virheetön. Tuloksena 10 virhepistettä hypyn kiellosta ja keppien väärästä aloituksesta ja lisäksi tuli vielä kuutisen sekuntia yliaikaa noiden takkujen takia. Mutta saatiin sentään tulos ja Lilli oli oma itsensä tuota pussista tuloa lukuunottamatta. En tiedä mitä siinä oikein tapahtui. Säikähtikö se pussista tullessaan paikkaa, meteliä, tuomaria.... En tiedä, mutta onneksi se palautui normaaliksi pian.

Eilsestä kisasta jäi tosi hyvä fiilis ja nyt harmittaa, kun tässä lähellä ei ole kisoja moneen kuukauteen. Nyt kun tekis mieli kisata :) Sen huomasi, että kaiken on mentävä sujuvasti, että saa tuloksen ilman aikasakkoa. Me kun ei olla Lillin kanssa mitään raketteja. Tai Lilli on, jos se sille päälle sattuu...
Latasin kisavideon Youtubeen ja se löytyy täältä.

Eiliset epikset

Lillin kanssa kisattiin eilen oman seuran epiksissä. Starttasin sen kanssa vain ykkösten kisassa, koska halusin säästellä kipeää kinttuani ja ajattelin, ettei virallisissakaan kisoissa saa kuin yhden startin, että olis mahdollisimman kisanomainen fiilis. Toiveena ja tavoitteena oli saada onnistunut suoritus ennen ens lauantain virallista kisaa.

Lilli kävi erittäin kuumana hallissa, enkä oikein tiennyt onko se hyvä vai huono merkki. Kesällä se oli kisoissa samanlainen ja kierteli epävarmana kaikki hypyt. Ykkösten rata oli mielestäni aika kiva. Oli siinä pari tarkkaa paikkaa: alussa kahden hypyn jälkeen käännös 180 astetta seuraavalle hypylle, vaikka A-este olisi ollut tarjolla suoraan edessä. Lopussa oli välistäveto, joka ei meidän bravuuri ole ollut koskaan.

Meillä oli pari viikkoa sitten treeneissä samanlainen alku kuin nyt oli. Treeneissä tehtiin jaakotus tuossa alun käännöksessä, mutta päätin jättää sen tällä kertaa tekemättä. Hiukka olin myöhässä ja Lilli melkein ehti karata A:lle, mutta onneksi vain melkein. Sain sen viime tipassa pois.

Meidän treenihalli on entinen kanala ja naapurihalli on edelleen kanalakäytössä. Juuri kun Lilli oli kaartamassa hallin perällä hypyltä kepeille, hallin katossa olevaa putkea pitkin meni naapurihalliin rehua. Lilli jäi kuuntelemaan katosta kuuluvaa rapinaa ja pari sekkaa tärvääntyi siinä ihmettelyssä. Kepit se aloitti kuitenkin hienosti ja jatkoi puhtaasti loppuun asti, ei ihan niin nopsasti kuin mitä se on treeneissä viime aikoina tehnyt, mutta ilman virheitä kummiskin. Hienoa!

Puolivälissä rataa oli meidän kohtalon este eli keinu. Olin etukäteen päättänyt, että me ei mitään ohitella, vaan keinu suoritetaan. Lilli hyppäsi ensimmäisellä kerralla keinulta pois ja olin ihan varma, ettei se sitä suostu menemään. Sain sen maaniteltua takaisin ja se meni kuin menikin keinun hienosti. Ja mikä parasta se jatkoi rataa innoissaan keinusta huolimatta. No pari estettä myöhemmin olleelle hypylle tuli kielto. Keinu rämähti takaisin maahan juuri kun Lillin olisi pitänyt valmistautua hyppyyn ja Lilli säikähti sitä. Loppuradan se jatkoi kuitenkin hyvin häntä tötteröllä loppuun asti. Saldona siis 10 vp kielloista ja vähän yli 10 sekkaa yliaikaa noiden kieltojen takia, mutta oltiin ainoat, jotka sai tuloksen ja voitettiin luokkamme. Kyllä oli kartturillakin hyvä fiilis. Ihanaa... Lilli kisasi hyvällä asenteella, kepit meni ok ja keinukin meni loppujen lopuksi. Nyt melkein harmittaa, että ilmoitin sen lauantaina vain hyppärille. Toisaalta, aloitetaan rauhallisesti, kun Lilli on herkkä paikan ja melun suhteen, tai itse asiassa kaiken suhteen. Ehtiihän tuota kisaamaan vielä monet kerrat. Ja mulla itselläkin on jalat aika huonossa kunnossa. En rehellisesti tiedä, kestäisikö ne kolmea starttia samana päivänä. Tuskinpa...

Lauantain suunnitelma on mennä WallSport-areenalle jo aamusta ja hengailla siellä niin, että Lilli tuntisi olonsa turvalliseksi sitten, kun on oma kisavuoro. Hienoa, kun saa kisata lämpöisessä hallissa näillä keleillä, se on kyllä luxusta. Sunnuntaina menenkin sitten töihin kolmosten minien kisoihin ratahenkilöksi. Kivaa sekin, saa seurata edistyneempien kisaamista aitiopaikalta :)

Ostin viime viikolla videokameran, joten nyt voi katsoa treenejä ja kisasuorituksia jälkeen päin. Tässä olisi sitten meidän eilisestä kisasta video. ei mitään rakettimaista huippumenoa, mutta kivaa menoa kuitenkin :)

Illalla Lilli pääsi vielä hierojalle. Hiukan jäykkyyttä oli, muttei mitään jumeja. Kaikki kunnossa siis siltä osin.
Ja ensi viikonloppuna pukkaakin sitten kisaraporttia. Saako ruveta jo jännittämään...

Tehotreeni kannatti

Ollaan nimittäin tehty koko viikko töitä Iitun ja namialustan kanssa. Ollaan treenattu joka päivä viime viikon treenien jälkeen niin, että laitan namialustan olohuoneen kauimmaiseen nurkkaan ja sitten kävellään Iitun kanssa eteiskäytävän toiseen päähän. Matkaa on ehkä seitsemän metriä. Luvan kanssa ja mene-käskyllä Iitu on saanut sitten palkkansa hakea. Kotitreenit on menneet erittäin hyvin ja niin paljon jännitti onko treeneistä hyötyä myös agihallilla, että lähdettiin tiistain treeneihin hieman ennemmin testaamaan opittua. Lähetin Iitun ensin yhdelle hypylle. Kun se onnistui, kokeiltiin vielä kahta ja kolmeakin hyppyä lähettämällä ja hienosti Iitu irtosi. Sitten piti vähän leikkiä jo upporikasta ja rutiköyhääkin. Laitoin neljä hyppyä peräkkäin ja lähetin Iitun ensimmäisen hypyn takaa. Mitä teki pimatsu: hyppäsi komeasti koko sarjan. Tehtiin sama vielä niin, että juoksin vierellä ja hienosti Iitu eteni: ei yhtään kääntynyt räkyttämään mulle. Varsinaisissa treeneissä se tosin kuumui ja mulle räksytys palasi takaisin. Harjoiteltiin välistävetoja, jotka ei oikein menneet putkeen. Nopea koira ja hidas, myöhässä oleva kartturi. Siinäpä se pulma... Mutta ihan lopuksi treenattiin vielä sylikäännöstä, mikä taas onnistui hienosti. Katotaan nyt, miten seuraava treenikerta meillä menee. Kehtaisko ton kuumakallen kanssa osallistua möllikisoihin, vai mennäänkö Lillin kanssa kahden... We'll see...

Lillin treenit oli eilen. Menin hallille jo hieman ennemmin ja treenattiin takaaleikkausta, joka tahtoo tuottaa tuskaa ajoittain. Kokeilin vaihdella omaa kulkusuuntaani ja seurata miten koira käyttäytyy. Itse asiassa sainkin muutaman hyvän suorituksen, jossa Lilli eteni oikeaan suuntaan eikä tehnyt ekstra-pyörähdystä kuten sillä tapana on. Varsinaisessa treenissä meillä oli kiva rata, jossa kepit mentiin kahdesti, jälkimmäinen kerta oli vielä tosi hankalasta kulmasta. Lilli haki hienosti kepit. Se on kyllä edistynyt huimasti. Se sietää aika kovaa vedätystäkin, muttei sitä, että jään jälkeen tai leikkaan sen takana. Mutta kaiken kaikkiaan olen keppien edistymiseen enemmän kuin tyytyväinen.

Tilasin itselleni joululahjaksi videokameran eli kohta tässä pääsee videoimaan treenejä ja kisoja. Hui kauhistus... Mutta jospa jotain oppiskin, kun näkee itsekin, missä menee pieleen...

Agitreenejä jälleen kerran

Taas on tytsyjen kanssa treenailta agilitya eli on päivityksen vuoro.

Iitu jatkaa kädessä roikkumista, kirjailmellisesti. Ranteessa on muistona patti ja mustelma sen hampaista. Jospa sitä muistais jatkossa, ettei laita käsiään liian alas. Treeneissä palkkana oli vanha urheilusukka, jonka sisään olin sullonut napuja ja makkaraa. Ajatuksena oli, että Iitu kiinnostuisi lelusta enemmän kuin kädestäni. Jonkin verran se Iitua kiinnostikin, mutta ei ihan vielä vakuuttavasti. Tehtiin odotellessä sellaista treeniä, että heitin namia maahan parin metrin päähän ja Iitu sai luvan saatuaan hakea. Iitu oli yllättävän rauhallinen ja keskittyi aika hyvin. Joku treenikavereista tuumasi, että sun koirastasihan on tullut flegmaattinen. No ei nyt sentään, ei Iitusta flegmaattista saa tekemälläkään :) Kotiläksyksi saatiin namialustan vahvistamista ja oon nyt pitkin viikkoa treenannut niin, että namialusta on muutaman metrin päässä ja Iitu saa Mene-käskyllä hakea namin. Irtoamistreeniä samalla. Niin, itse treeneissä harkattiin pakkovalssia ja puolivalssia. Ihan hyvin menee, kun vain ehdin olla edellä Iitusta. Se teettää hieman töitä, kuten arvata saattaa...

Lillin treeneissä oli vauhdikas rata: alussa ja lopussa pienet syheröt ja väli luukutettiin ihan täysillä: pitkät suorat juostiin neljästi.  No senhän arvas, että jalkoihin jäin. Vaikka täytyy sanoa, että kahdella kerralla ehdin hyvinkin mukaan. Lilli hakee esteet tosi hyvin, kun vaan käskytän ajoissa, vaikka olisin metritolkulla jäljessä. Paikoin yllättävänkin hyvin se haki. Syheröissäkin se pysyi tällä kertaa hanskassa, eikä lähtenyt väärille esteille. Tais kartturin kädet pysyä siis maltillisen alhaalla :) Oli kyllä hyvän mielen treenit ja näitä on Lillin kanssa tullut nyt peräkkäin aika monta. Kun vielä saatais molemmat ne kisahermot jostain, niin olisi ihan huippua....

Ai niin, otettiin muutaman kerran keppejä, kun oltiin hallilla ennen kuin treenit alkoi ja nyt Lilli on löytänyt vauhdin pujotteluun. Oli tosi hienon näköistä menoa koiralta, jonka kepitys on ollut tähän saakka pääasiassa hissuttelua. Hieno Lilli <3

Keinun kanssa edistystä

Eli treenipäivitystä tulossa jälleen kerran ja Lillin kanssa varsin mukavissa tunnelmissa vielä. Aloitetaas Iitun treeneistä kuitenkin. Iitu käy kerta kerralta kuumempana, komentaa mua ja yrittää näykkiä kädestä. Se touhottaa enemmän ja kuuntelee vähemmän. Suunta on selvä näiden kahden kurssin ajalta. Tarttis siis tehdä jotain... Onhan se hyvä, että pienellä on intoa, mutta kun sitä on ihan liikaa ja aivot jää narikkaan. Toinen, mitä oikeesti täytyy treenata on irtoaminen. Nytkin treeneissä ohjaaja kutsui Iitua namialustan kanssa hypyn takana, ja Iitu ei huomannut mitään muuta kuin mut. Hypyn jälkeen se kiersi mun luokse takaisin ja viis veisas makkaroista. Aika hämmentävää käytöstä koiralta, joka on hirvittävän ahne normaalisti. Omatoimitreeneissä pyrin käyttämään namialustaa jos se vain suinkin on mahdollista, siksi ihmettelen tätä mussa roikkumista. Mutta nää on nyt kaks asiaa, johon täytyy kiinnittää huomiota treeneissä. Kun vain ehtis viikonloppuisin treenaamaan itsekseenkin, mutta nyt ei ole käyty pitkään aikaan. Onneksi joulukuun eka viikko on lomaa ja sitten kyllä käydään treenailemassa.

Lilli repäisi torstain treeneissä ja meni upeasti keinun. Tosin, luulen että se luuli sitä puomiksi, koska toinen kerta oli jo pari astetta varovaisempi. Mutta se, mikä oli tosi huippujuttu, oli se että Lilli jatkoi tekemistä tarmolla keinusta huolimatta. Tähän asti se on yleensä muuttunut haluttomaksi tekemään yhtään mitään keinun jälkeen, ja lähtenyt ovea kohti. Keinu oli radalla toisena esteenä ja Lilli painoi innolla loppuun asti ja kesti vielä toistojakin lopun syheröissä. Ehkä se tästä. Onneksi kisoissa ei tartte mennä keinu kuin kerran. Noita syheröitä takuttiinkin sitten useamman kerran. On se jännä, että Iitun kanssa tulee noottia siitä, että käsi on liian lähellä ja Lillin kanssa käsi on liian ylhäällä. .. Ehkä sitä pienemmälle koiralle vaistomaisesti laskee kättään.  Kepit meni myös hienosti. Ekaksi Lilli haki ne tosi hyvin ja toiseksi pujotteli sangen vauhdikkaasti. Lillin pujotteluhan on tavannut olla kuin hidastetusta filmistä: vakaata, mutta hissuttelua. Nyt oli vauhtia ja se pujotteli loppuun asti, vaikka vedätin aika reippaasti. Musta tuntuu, että pujottelu on tainnut nousta yhdeksi Lillin lemppariesteistä :)

Hyvin menneestä treenistä innostuin sen verran, että päätin ilmoittaa Lillin omiin joulukuun kisoihin hyppyradalle. Luulin, että kaikki kolme kisaa ovat agilityratoja, mutta yks kisa onkin hyppäri. Ja sille päätin Lillin ilmoittaa. Voipi olla, että Lilli arastelee Wall Sport Areenaa, meteliä, kuulutuksia ym. ja alkaa hyppyjen kiertelyn, mutta pakko on ainakin yrittää. Eihän kisahälinään totu kuin kisaamalla,, ei muu auta.  On sitä kymmenen euroa paljon turhempaankin törsätty. Välillä naurattaa itseäkin tämä ajatusten vuoristorata. Viime viikolla suunnittelin kisaavani Lillin kanssa seuraavan kerran vasta kesällä, mutta tuo positiivisesti yllättänyt keinu muutti mieltä. No muutenkin, eipä sitä korkealta putoa ja onhan se niin, ettei koira kisahärdelliin koskaan totu, ellei sitä sinne vie...