Kärpäsen puremat...

Nimittäin tokokärpäsen puremia ollaan minä ja Iitu. Rallytokotreenit antoi kipinän myös varsinaisen tokon treenaamiseen ja jatkettiin keväällä juoksun takia kesken jäänyttä tokon kakkoskurssia. Nyt treenataan kolmoskurssin testiin. Enpä olisi koskaan uskonut, että kolmoskurssille yritetään ja vielä vähemmän olisin uskonut sitä, että oikeasti edes mietin toko-kisoihin osallistumista. Mutta hei, meillä on hyvät idolit: Iitun serkku Jiri ja ohjaajansa Heidi. Eli jos Heidi tätä luet, tää on sun syytäs.  Kun teidän tekemistä katsoo, innostuu itsekin ;) Paljon, ja oikeastaan hirmuisesti, on treenattavaa edes alokasluokan kokeeseen, mutta semmoisen tavoitteen olen nyt ottanut ensi keväälle, että josko meitä kokeessa nähtäis.

Hieman omatunto soimaa, koska ollaan treenattu aikaisemmin todella satunnaisesti ja ihan fiilispohjalta. Nyt kun vähän viitsii nähdä vaivaa, huomaa koiran valtavan kehityksen. Seuraaminen on mennyt kesän aikana huimasti eteenpäin. Tosin seuraaminen vaatii koko ajan vahvistamista eli kehumista tai namia, että kontakti pysyy. Maan vetovoima on niin suuri; varsinkin kun treenataan seuran kentällä, mistä voi imuroida toisten pudottamia nameja... Samoin perusasennosta maahan meno loksahti paikalleen tällä viikolla. Sitä ollaan treenattu vaihtelevissa paikoissa ja se onnistuu ilman käsiapua. Tänään huomasin, että onnistuu jo kauempaakin 3-4 metrin etäisyydeltä. Vielä viikko sitten vaatii käsimerkkiä, että Iitu meni maihin. Myös paikallamakuuta on treenattu ja se on Iitulle aika vahva liike. Luoksetulossa on vauhtia, mutta hieman käsiapua Iitu tarvii loppuasenno hakemisessa. Sen kun sais vielä kohdallensa, niin sitten meillä on kolmoskurssin pääsykokeen osat hallinnassa :) Hyppy on ihan alkutekijöissä, samoin liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen. Että on tässä kovasti vielä tekemistä ennen kuin voidaan kokeesta haaveilla. Seisominen oli jo hyvällä alulla, mutta kun lisäsin siihen liikkeen Iitu on ruvennut pyllähtämään istualleen eli täytyy helpottaa. Toivottavasti päästään sille kolmoskurssille, että saataisiin treeniä lähemmäksi kokeenomaisuutta.

Rallytoko-innostus sai pienen kolauksen, kun ei mahduttu möllikokeeseen. Talvella tietysti niitäkin kisoja on vähemmän, joten täytyy kevään koekalenteria tähystellä sitten tarkemmin. Täytyy yrittää kaivaa treeni-intoa vielä siihenkin lajiin.

Ai niin, Seinäjoen näyttelyn saa unohtaa meidän osalta. Iitu alkoi pudottamaan turkkiaan. Onneksi aloitti sen ennen kuin ehdin maksaa näyttelyn. Osasin tätä viime syksyiseen tapaan vähän ounastella ja jätin maksamisen viime tippaan. Hyvä näin. Jospa keväällä päästäisiin edes yhteen kahteen näytelmään. Katellaan...

Sitä sun tätä

Nyt kun Lilli on agilitysta eläkkeellä ja Iitunkin kanssa on pidetty taukoa, on saanut keskittyä ihan muihin lajeihin. Iitun kanssa käytiin kesällä rally-tokon alkeiskurssi, ja oon tykästynyt siihen lajiin kovin. Meillä päin ei valitettavasti ole harjoitusmahdollisuuksia, vaan pitäisi lähteä Etelä-Suomeen. Ollaan siis treenattu itseksemme tavoitteena ehkä osallistuminen möllikisaan lokakuussa. Onhan meillä vielä liikkeitä, jotka on aivan alkutekijöissään ja vaatii paljon käsi- ym. apua, kuten liikkeestä maahanmeno, mutta sitten on liikkeitä jotka sujuu todella hyvin. Ensi viikolla meillä on kurssilaisten kesken leikkimielinen kisa, niin saa vähän käsitystä omasta osaamisesta ja saa edes yhden kisanomaisen treenin.

Tokon 2-luokan kurssikin meillä on menossa. Se kun jäi juoksun takia kesken keväällä. Rally-tokosta näyttää olleen apua myös tähän oikeaan tokoon. Ainakin perusasennossa on tapahtunut harppaus eteenpäin keväästä. Hieman Iitu jää vielä vinoon, mutta asennon oikaisuun sain hyvän vinkin ja käsiavunkin on saanut jättää enimmäkseen jo pois. Kolmosluokkakin olisi vielä mahdollista suorittaa, mutta sinne päästäkseen on suoriuduttava testistä, jossa on seuraamista ja paikallamakuuta. Makuulla pysyminen on Iitulla kohtalaisen varma, mutta se maahanmeno tosiaan vaatii vielä treenaamista.

Kesän aikana ollaan osallistuttu molempien koirien kanssa aika moneen mätsäriin. Iitukin on kehittynyt esiintymisessään huimasti ja alkuaikojen pomppukone on onneksi muisto vain. Liikkeitä saa harjoitella edelleen. Vähän on sellaista seilaamista vasemmalta oikealle ja kontaktin pitäminen pistää etu jalat vispaamaan. Mutta tietääpä, mitä treenata Seinäjoen näyttelyä varten. Iitun putki kolmesta viime mätsäristä on pun2, pun4 ja pun4 eli hyvin on mennyt.

Meillä on Iitun kanssa ollut agility tauolla koko kevään ja kesän. Ollaan keskitytty irtoamisharjoituksiin omalla takapihalla ilman esteitä ja siivekkeiden välistä. Treenit on sujuneet hyvin ja näyttäis siltä, että neidillä on lamppu syttynyt, ja se on oivaltanut, mitä siltä odotetaan kun komento on mene mene. Tänään siis ajeltiin aamulla uuden seuramme treenikentälle. Aivan ihana paikka: iso aidattu treenikenttä, johon saa varata harkkavuoron, että saa treenata rauhassa itsekseen... Luksusta.... Treenattiin siis irtoamista oikeilla esteillä eikä pelkästään siivekkeillä ja pujottelua osana rataa. Kyllä sen huomasi, että treenattu on, ja irtoshan Iitu aika hyvin: varsinkin putket imee sitä hyvin. Tää on hyvä alku ja tästä treenit jatkuu. Irtoamista vahvistetaan edelleen kentällä esteillä ja kotona ilman. Toivottavasti kauniit syyskelit jatkuu, jotta saadaan hyödyntää kenttää. Mulla on vielä viikon lomakin loppukuusta, joten päästään aamutreeneihin vaikka joka päivä :)

Päätös on tehty

Kirjoitin ensin pitkän ja perusteellisen sepustuksen viime kisoista ja mitä sitten sen jälkeen. Deletoin sitten koko tekstin. Tyydyn vain toteamaan, että Lillistä tuli eläkeläinen, ainakin mitä aktiiviseen kisaamiseen tulee. Jos koiran terveys ei ole priimaa, eikä se tahdo kestää kisatilanteen henkistä kuormitusta, niin silloin kisaaminen saa jäädä. Kun osteopaatilla joutuu ravaamaan jatkuvasti, ei kisaaminen todellakaan ole sen arvoista. Lilli tykkää aksata omassa tutussa hallissa ilman kisapainetta. Käymme siis treeneissä, ellei kerran viikossa, ainakin silloin tällöin. Ja ehkä kisataankin hyppyradalla joskus, mutta ei aktiivisesti. Kun sain tämän eläkepäätöksen tehtyä, on nyt oikeastaan helpottunut olo. Toki mua harmittaa se kova työ mikä on tehty, että arasta alkeiskurssin koirasta on saatu kisavalmis, mutta täytyy realiteetit tunnustaa. Pään seinään hakkaaminen loppuu nyt.

Sitten tää toinen treenikaveri... Iitu, jonka kuumumisaste on valtava. Se kuumuu radalla, eikä pysty käsittelemään sitä. Meillä on nyt treeniohjelma siihen ongelmaan. Treenaamme rauhoittumista, leikkimistä ja irtoamista. Kun jotenkin saatais nää palikat kohdilleen, kokeillaan agilitya. Niin kauan kuin nää kolme ei pelitä, ei aksata. Mutta meillä on Iitun kanssa rally-toko. Se on just Iitulle sopiva laji: yhdistelmä tottelevaisuutta, mutta silti leikkimielisyyttä. Koitetaan nyt treenata omillamme. Josko joskus kokeiltais möllikisoissa jossain. Täällä päin kisoja ei ole, joten pakosta joutuu ajelemaan.

Näyttelyrintamalla on ollut tosi hiljaista. Lilli alkoi tiputtamaan karvaansa, ja sen kanssa suunnitelmat on muutenkin ehkä vasta veteraanikehissä, eli kahden vuoden päässä. Iitu kasvattaa karvaansa hitaasti ja Seinäjoen näyttely lokakuussa on tähtäimessä. Pyörähdettiin me Iitun kanssa match show:ssa keskiviikkona, jossa se tepasteli yli 40 nartun joukosta punaisten 2.:ksi. Aika hienosti iitulaiselta, jonka näyttelyura alkoi metrin korkuisin kenguruloikin :)

Loppuun pari tuoretta kuvaa neideistä:

Rally-tokoilua

Meillä on Iitun kanssa uusi harrastus: ollaan ruvettu käymään rally-tokotreeneissä. Meillä on ollut kahdet treenit ja ollaan tykätty tosi paljon molemmat. Rally-toko on vähän kuin tokoa, mutta ei niin pilkunviilaamista. Lajissa on kyllä elementtejä tokosta, mutta mukana on myös temppuja. Tärkeintä suorituksessa on iloisuus ja kontakti, ja nehän Iitulta onnistuu molemmat :) Koiraa saa myös kannustaa sanallisesti suorituksen aikana ja pieni käsiapu on sallittua. Pohdiskelin jo tänään, että jos treenaisi tavoitteellisesti niin, että osallistuisi ainakin alokasluokan kisaan joskus. Harmi vaan, kun meillä päin ei taida olla kursseja näitä alkeita pidemmälle. Olisi tosi kiva jatkaa harrastamista muutenkin kuin omatoimisesti. Jos kiinnostuitte, täältä löytyy lisää tietoa lajista.

Iitu on toistaiseksi agilityryhmistä tauolla. Treenataan kotioloissa mm. irtoamista. Tiedossa siis ruokakupille juoksemista toiselle puolelle taloa ja puiden kiertämistä. Olen myös ruvennut hölkkäämään pikku pätkiä lenkillä, että Iitun mielestä meikäläisen juokseminen ei olisi radalla niin ihana asia. Sain tänään valmiiksi pari hyppyestettä, joten saadaan aloittaa pienimuotoinen harjoittelu kotonakin. Jos saan tuota neitiä paremmin irtoamaan ja virettä hiukan matalammalle, harkitaan ryhmää uudelleen.

Lillin olin ilmoittanut huomisiin Ylöjärven kisoihin, mutta voi olla etten lähde sinne asti ajelemaan. Seuraavat koitokset lienevär elokuun alussa Seinäjoki ja Vöyri, jossa on myös shelttimestaruuskisat. Tosin niissä kisoissa meillä ei ole asiaa kärkeen :D

Pawsin kisat

Hah, varsinainen mielikuvituksen voitto tämä otsikko, mutta informatiivinen eikö...

Eli Lillin kanssa jahdattiin jälleen kerran nollatulosta, tällä kertaa Pawsin kisoissa Maalahdessa. Kisat oli vilpoisassa hallissa, mikä oli kyllä ihana asia, koska auton lämnpötilamittari näytti 26 astetta ja ilma oli todella painostava. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka tekee tosi kivoja ratoja ja kaikille luokille oli kaksi starttia agirata ja hyppyrata. Agiradalta odotukset ei olleet kummoiset, koska siellä näytti kököttävän keinu :( Vaikka meidän tulos kosahti jo radan toiseen esteeseen eli putkeen. Pawsin putket oli mustia, ja sellaisia Lilli ei ole tainnut koskaan nähdä. Se tuli kaksi kertaa putkesta pois ja kolmannella yrityksellä tuli kielto; hyllytettiin jo siinä vaiheessa. Parin esteen päässä odotti keinu. Lilli kipesi kyllä kaksi kertaa melkein puoleen väliin, mutta hyppäsi sitten pois. Päätin, ettei yritetä enempää ja jatkettiin loppurata puhtaasti, ja loput putketkin meni hyvin.

Hyppyratakaan ei ollut vaikea, ja muuten se menikin hyvin, mutta ohjasin huolimattomasti toiseen putkeen ja siitä tuli vitonen. Kaikki muu sujui hyvin, ja tuloksena yliaikavitonen eli 10,50 ja neljäs sija. Mua harmittaa nuo yliajat. Tällä kertaa ei muistaakseni ollut kovin pitkäksi valuneita valssejakaan. Toki Lillin pujottelu on hirveän hidasta ja siihen kun saisi vauhtia, tippuisi ajasta varmaan pari sekuntia pois. Eihän meikäläinenkään ole mikään raketti, mutta Lilli vauhti on kisoissa paljon hitaampaa mitä se on treeneissä. Sitä saa suorastaan odotella putkesta pois ja en viitisis sitä kauheasti vedättääkään tai mennä kauas edelle, koska sitten se helposti ohittaa esteen. Kepeistä on sanottava se hyvä asia, että viimeisissä kisoissa ei yhtä lukuunottamatta ole ollut ongelmaa. Lilli hakee aloituksen hyvin ja pujottelee loppuun saakka, ainoastaan se vauhti puuttuu.

Vaikka tää touhu pään seinäänhakkaamiselta tuntuukin, kisaaminen on kivaa ja saa jännää kutinaa mahanpohjaan. Tulostavoitteet on haudattu ajat sitten. Mennään periaatteella onnistuu jos onnistuu. Pääasia, että on kivaa. Iitussahan mulla olisi varsinainen raketti kisaradoille, mutta sen ylikuumuminen ja "korvien unohtaminen" estää kyllä kisaamisen ja treenamisenkin, ainakin ryhmässä. Mutta tuohon kuumumiseen mulla on alkamassa projekti, josta kerron lisää joskus...

Kovasti tekisi mieli kisata, kun on lomakin menossa. Harmittelen, kun en ilmoittanut Lilliä Klagiin. Olin varma, että mulla on koko viikonloppu täynnä muuta ohjelmaa, mutta sunnuntaina olisin ehtinytkin kisaamaan. Nyt on pohdinnassa sitten Ylöjärven iltakisat. Tosin agilityliiton sivut näyttää olevan pois toiminnasta ja viimeinen ilmopäivä on tänään, joten saa nähdä, miten käy, ehtiikö ilmoittautumaan. Ylöjärvellä kyllä näyttää olevan molemmat agilityratoja, joten on suuri riski että molemmilla radoilla on keinu. Mutta voi myös olla niin, ettei ole kummallakaan...

Maalahdessa tavattiin myös Lillin siskopuoli Della ja muita saman kasvattajan koiria. Lillillä ja Dellalla on sama emä, ja tytöt olivat ihan samannäköisiä, toinen vaan soopeli ja toinen trikki :)

Kisaraporttia pitkästä aikaa

Valitan yksitoikkoista otsikkoa. Ihan väkisin yritän jotain... Sitten viime päivityksen ollaan taas käyty kisaamassa kerran eli viime keskiviikkona oli  meidän seuran omat kisat, jossa tuomarina Anders Virtanen.

Osallistuimme kaikkiin kolmeen starttiin, yllättävän väsytttävä koitos. Tulos oli hylly, kolmas, hylly. Ekassa kisassa Lilli ohitti aloitushypyn. Siis niin ärsyttävää, koska kaksissa edellisissä kisoissa se on lähtenyt liikkeelle hyvin. Tätä ekan hypyn ohittelua Lilli on harrastanut aina aika ajoin, mutta ei tosiaan enää viime aikoina. Alun jälkeen taidettiin edetä sujuvasti viisi estettä. Sen jälkeen, kun hypyn jälkeen olisi pitänyt kääntyä takaisin menosuuntaan, Lilli jatkoikin suoraan ja otti hatkat kentältä. Se juoksi nurmikolle, etsi siellä jotain ja kun aikani huutelin, tuli takaisin KEPPI SUUSSA!!! Mun keppihullu koirani oli niin onnellinen, kun löysi kepin. Eihän tuossa tilanteessa voinut kuin nauraa, mutta ihan oikeasti mua melkein itketti. Oli jo lähellä, etten lähtenyt kotiin ja tuumasinkin jollekin. että ikinä en tämän koiran kanssa enää ulkona kisaa.

No, seuraavana oli hyppyradan vuoro. Päätin, että sille kasaan itseni ja taatusti koira ei lähde minkään kepin perään. Olin ensimmäisestä startista niin sisuuntunut ja päätin, että nyt näytetään. No eiköhän Lilli bongannut katseellaan lähtöpaikan takaa kepin. Käskytin lähdössä aika ankarasti, ja lähtihän se oikeaan suuntaan esteen yli. . Käskytys olikin melkoista, joka mutkassa karjuin käskyni. Mutta se kai tuotti tulosta. Yhdeltä putkelta tuli kielto, kun lähdin leikkaamaan sen takaa liaan äkkiä ja Lilli tuli pois putkesta. Loppu oli melkoista syheröä, mutta puhdasta joskaan ei kovin kaunista menoa. Kielto, hitaat kepit ja pitkäksi valuneet valssit sai aikaan tuloksen 9,50 ja kolmannen sijan: meidän ekan palkintopallisijoituksen, ikinä! Hyppyradan jälkeen mieli oli jo parempi, kun saatiin jonkinlainen tuloskin ja koira meni niin kuin piti. Linkki hyppyradan ratapiirrokseen.

Kolmannesta startista ei ole paljon jälkipolville kerrottavaa. Olin jo väsynyt pitkästä päivästä ja ohjasin huolimattomasti, minkä seurauksena Lilli ohitti toisena esteenä olleen renkaan ja hyppäsi sen sitten väärin päin takaisin. Ja se oli sitten siinä. Mutta palkintopallosijalla oltiin, joten täytyyhän näihin kisoihin olla edes hiukan tyytyväinen :) Tässä vielä linkki tuon viimeisenkin radan ratapiirrokseen.

Seuraavat kisat on Maalahdessa ensi viikon lauantaina ja ne on onneksi hallissa, joten ei ole Lillillekään keppejä metsästettävänä. Toivon itseltä rentoa suoritusta niin, ettei jännitys siirry koiraan ja sitä että Lilli suorittaisi radan ilman kummallisia päähänpistoja :D

Palkintojenjaossa 3. sijalla :)

 Kuva: Kirsi Viertola

Lilli menossa vissiin kepin metsästykseen :)

 Kuva: Taija Linna

Kuva: Taija Linna 

Kuva: Taija Linna

Vaasassa kisaamassa

Lillin juoksut on ohi ja nyt pääsee kisaamaan. Oltiin siis tänään Vaasassa kisaamassa kahden radan verran. Tuomarin oli Eija Berglund, joka oli suunnitellut agiradan ja hyppyradan.

Agiradalla ei ollut puomia lainkaan, joten arvasin että radalle tuodaan keinu. ja niinhän siinä sitten kävikin. Olin päöättänyt, että en ota keinusta stressiä. Lilli on mennyt niin innoissaan kotipihan keinua, että se ei voinut olla näkymättä kisasuorituksessa. Ja niinhän se keinu onnistui, hiukan hitaasti mutta varmasti kuitenkin. Lillistä näki, että ei olla treenattu ulkona, koska tilanne kokonaisuudessaan oli hiukka jännittävä. Parille hypylle tuli kielto tai ohitus. Se selvästi vähän haaveili omiaan ulkona. Kolmas kielto johtui selkeästi keinun pamauksesta. Radalla tuli kolme kieltoa eli lopputuloksen siis hylly. Mutta oli tuossa radassa osa-alueita, johon olin todella tyytyväinen. Se keinu tosiaan meni. Kepeissä oli vähän hankala aloitus ja se meni hienosti. Meillä on ollut lähdön kanssa ongelmaa, kun Lilli ei tahdo jäädä lähtöön, jos se joutuu kauemmaksi minusta. Tänään sekin onnistui molemmissa starteissa. Agiradalla oli neljän esteen loppusuora ja olin ihan varma, että flunssaisena en jaksa sitä. Mutta ei tarvinnut soittaa ambulanssia. Henki ei juuri kulkenut eikä ääntä lähtenyt, mutta maaliin selvittiin.

Toinen rata oli tosiaan hyppyrata. Rata oli muuten aika helppo, mutta siinä mentiin putket kahdeksan kertaa ja niistä kuusi kertaa suora putki eli oli hiukka muistettavaa. Olin ihan sekaisin rataantutustumisessa, että monettakohan kertaa putkia jo menen :). Alussa oli taas kepit hankalasti ja ne loppui tyhjään ja päässä istui vielä ratahenkilö. Moni koira keskeyttikin kepit. Mun tavoite oli, että Lilli jää startissa kahden ekan hypyn taa, että pääsen vastaanottamaan keppien alkuun jotka oli 90 asteen kulmassa. Lähtöön jääminen onnistuikin taas hyvin. Mutta sitten näytin kepit huonosti, olis pitänyt antaa Lillin hakea ne itte. Eli se aloitti kahdesti väärästä välistä. Loppupuolella Lilli keskeytti kepit ja luovutin vissiin sitten siinä vaiheessa, kun en malttanut kunnolla korjata ja Lilli lopetti väärään väliin eli hylly tuli tästäkin. Loppuradalla tuli enää yks hypyn kielto. Ei ne putket nyt niin tyylipuhtaasti menneet. Jäljessä olin monessa kohtaa. Mutta oltais oltu 15 ratavirheellä ja ehkä yliajalla kakkosena, kun nyt kakkonen sai yli 30 virhettä.  Olishan se tietty ihan kiva ollut olla palkintopallillakin.... Idiootti luovuttaja, olen hokenut sitä ittelleni.

Olen ihmeissäni, miten jaksoin juosta flunssaisena näinkin hyvin. Hyppärilläkin oli viiden hypyn loppusuora, jossa pysyin yllättävän hyvin Lillin mukana, vaikka siinä meinas jo noutaja korjata.

Sen verran tästä sisuunnuin, että ilmoitan meidät Vöyrin kisoihin, jotka on kahden viikon päästä. Siihen asti siis adios :)