Kesäpäivä Jämsässä

Loma lähenee loppuaan ja työahdistus painaa päälle. Onneksi on vielä muutama päivä nautinnollista lomaa. Eilen vietettiin Iitun kanssa kesäpäivää Jämsässä kasvattaja-Kaisan luona. Lillin vein hoitoon, koska a) se ei tykkää isoista koiralaumoista ja b) se ei tykkää matkustaa autossa. Lilli sai siis viettää kivaa kesäpäivää jumaloimansa "koiramumman" tykönä :)

Matkattiin siis naapurin Miiran ja koiralaumansa kera Jämsään. Iitun kanssa on kiva matkustaa, kun kuolaaminen on jäänyt pois. Mennessä se matkasi sylissä ja tullessa nukkui takapenkillä, eikä mitään probleemia ollut kumpaankaan suuntaan. Hyvä juttu. Perillepäästyämme Iitun piti kerätä hiukan rohkeutta jaloissani, mutta pianhan tuo meni muun lauman mukana kuin vanha tekijä. Paikalla oli kuitenkin kahdeksan shelttiä, kaksi kleinia ja yksi Hiisi-vesikoira.

Maittavan lounaan jälkeen tehtiin koirien kanssa lenkki jylhissä rotkomaisemissa. Tosi mukavat lenkkimaastot. Jännitystä tosin aiheutti loppumatkalla tapaamamme kyy, joka onneksi ei ehättänyt puremaan ketään koirista, vaikka läheltä piti. Kyy oli kyllä suuri ja saa vieläkin kylmät väreet aikaan. Hyi h.... Iitun kanssa aina pelkään noiden kyiden kohtaamista, kun sillä ei oikein ole kunnolla hallussa vielä mikään käskysana, millä sen saisi pysähtymään ja kiertämään käärmeen.

Lenkin jälkeen taas vaihteeksi grillattiin ja syötiin. Syönnin päälle Kaisa haki pöydän. Katseltiin ja käpälöitiin koiria. Paikalle tuli myös Sirkku söpöliinin Hellä-pennun kanssa. Kaisa mittasi Iitun ja tulokseksi tuli 32 cm. Kaisa arveli, ettei Iitu kasva enää paljoa, mikä on ihan hyvä juttu. Saadaan Iitusta minikoira agiin. Kaisa näytti myös korvatrimmin teon, mikä tuli mulle tarpeeseen, koska oon Lilliä trimmannut lähinnä mutu-tuntumalla, mutta en näemmä kovasti pieleen kuitenkaan... :)

Kotimatkalla oli väsyneitä koiria, eikä emäntäkään kovin virkeä ollut. Iitu on ollut vähän ihmeissään, että missä Lilli on, kun haen sen hoidosta vasta tänään.

Kiva päivä oli. Virkisti sielua ja ruumista =D Kovasti kiitoksia Miiralle seurasta ja Kaisalle kiitokset, kun saatiin tulla. Oli kiva tavata myös Sirkku ja Hellä. Kuviakin tuli näpsittyä. Suurimman osan onnistuin pummaamaan (oonkohan noloo). Jotakin kuitenkin onnistui ja ne löytyvät Picasasta.

Huh hellettä

Vaan onneksi se huomenna loppuu... Radiossa sanottiin päivällä, että heinäkuusta tulee tavanomaista kylmempi. Toivottavasti ei sentään, muutama päivä vilpoisempaa riittäisi. Lilli on ollut kaksi päivää ihan puhkipoikki kuumuuden takia. Käytiin koirien kanssa uimassa toissa päivänä, mutta kun kumpikaan ei tykkää uimisesta alkuunkaan, en ole sen koommin viitsinyt niitä enää kiusata. Lilliä suihkuttelin eilen kylmällä vedellä ja se raasu oli niin alistuneen näköinen ja ilme paljon puhuva. Luuli varmaan, että saa shampoopesut. Se kun ei pesuista paljoa perusta. Tänään jo murehdin, että onkohan Lilli sairas, kun se on poikkeuksellisen vetämätön. No kyllä se pallon perässä sitten pinkoi kuten aina ennenkin, joten päättelin, että on kuumuudesta vain niin väsynyt.

Oltiin koirien kanssa katsomassa epiksiä. Oikein nauratti nuo mun koirani. Lilli, jonka kanssa agilitya harrastetaan, kaiveli maata poissaolevan näköisenä ja katseli mun päälle, että voitaisko jo häipyä. Iitu riekkui narun päässä jokaikiselle kentällä juoksevalle koiralle ja haukkui. Mitenkä noin pienestä koirasta voikaan lähteä niin kova ja möreä ääni. Iitulla tuntuu olevan paloa agiradalle ja muutenkin sillä on ennakkoluulottomampi luonne, joten voi käydä niin, että jatkossa panostamme agilityyn enemmän Iitun kanssa. Ehkäpä omatoimitreenaaminenkin jatkossa lisääntyy, kun harjoitushalli muuttaa vain kilometrin päähän. Ei voi ainakaan etäisyyttä laittaa tekosyyksi sille, ettei jaksa lähteä harjoittelemaan.

Kisoista tultuamme tehtiin lyhyt lenkki. Iitukin osaa mennä jo tosi mallikkaasti. Lenkillä on ihan mukava mennä molempien kanssa, kun Iitu ei koko ajan kisko omaan suuntaana. Olen yrittänyt kuitenkin pari kolme kertaa viikossa tehdä molempien kanssa omat lenkit, jotta Iitua saisi opetettua vieraiden koirien kohtaamisessa.

Iitu 5 kuukautta

Iitulla tulee mittariin viisi kuukautta. Sen, ja edessä häämöttävän näytelmän kunniaksi poistettiin liimat korvista. Oli aika paska hommaa, sekä mun että Iitun mielestä. Toivottavasti korvat eivät nyt pökkää lopullisesti pystyyn tämän kuukauden aikana.

Iitu 5 kk (maantiellä meni rullaluistelija, siitä hännän "terävä" asento)

Meille on myös tullut uusi asukki nimeltään Murkku. Tää vieras ilmestyy aina silloin, kun Iitun pitäisi totella sanaa "Tänne" ja kipittää iloisesti luokse. Kipittäähän se metrin päähän ja sitten lällättelee, että etpäs saa mua kiinni. On nuo koirat vaan viisaita. Hyvin harvoin luoksetulosta on joutunut kiinni ja silti näytetään muistavan just se asia. Arrrgggh, raivostuttavaa.... mutta onneksi (toivottavasti) ohi menevää. Luoksetuloharkat on lenkilläkin vähän jääneet, kun en käärmeiden pelossa uskalla pitää tuota irti niin kuin haluaisin. Pitäisi löytää joku kiva ei-metsäinen paikka lenkkeilyyn ja tapaharjoitteluun.

Näyttelyreeniä

Huh, ei saisi valittaa, kun kerrankin aurinko paistaa, mutta on tämä liian lämmintä. Asunnon sisälämpötila huitelee kolmessakympissä, vaikka yömyöhälle pitää takapihan ovea auki. Lilli-parankin on turkissaan tukala olla. Kuinka onkaan talviturkin itselleen kesähelteiksi kasvatellut. Käytiin sen kanssa äsken lyhyellä lenkillä ja potkittiin palloa pihassa päälle. Poikki on sekä emäntä että koira, huh. Huomenna täytynee raahautua koirarannalle noiden kanssa. Vaikka meidän tuurilla rannalla on isoja koiria irti, eikä meidän uimatouhuista tahdo tulla mitään.

Sheltit-lehti kolahti postiluukusta viime viikolla ja siinä oli Lillin ykkösruusukekuva. Meikäläiseltä oli vaan kuvankäsittelyssä unohtunut kuvan oikaisu ja Lilli näyttää siltä kuin olisi luistamassa kuvasta takavasemmalle, vai katselenko kuvaa liian kriittisillä silmillä. Näin taitaa olla.... No, kuitenkin, oikaistu ykkösruusukekuva on tässä:

Näyttelystä tuli mieleen, että olen ilmoittanut Lillin Porin KV:n, erkkariin ja Kauhajoen ryhmänäyttelyyn. Iitu ilmoitettiin erkkariin. Ja Iitun kanssa aloitettiin sitten eilen säännölliset näyttelyreenit. Seisomista ollaan jonkun aikaa jo harjoiteltukin ja se sujuu hienosti. Kävely se onkin sitten iiihan eri asia. Tuo kakara pomppii hihnassaan kuin kenguru. Se ei ole vielä kertaakaan kävellyt nätisti eteenpäin. Meno on lähinnä laukan ja hyppelemisen sekä haukkumisen sekamelskaa. Kun ottaisi edes pari kävelyaskelta, että pääsisi palkkaamaan ja neiti saisi kiinni jutun juonesta, mutta meno on yhtä päätöntä kohkaamista. Mahtaa naapurit parvekkeillaan kadun toisella puolella ihmetellä menoamme aitauksessa. Ihmetelkööt vaan, tätä laatua jatkuu tästä eteenpäinkin: Paavonkadun kesäteatterissa esitetään koko heinäkuunkin tragikoomista komediaa "Epätoivoa hihnan päässä"...

Mökkifiiliksiä

Mökkiviikko on takana päin. Ihanaa, kun kerrankin sää suosi. Sateesta ei ollut tietoakaan ja lämpötila yli 20 melkein koko viikon. Yleensä mökkilomalla on satanut useampana päivänä ja olosuhteet on olleet melkein arktiset.

Oltiin Konnevedellä, Keski-Suomen ja Savon rajamailla. Tykkäsin mökistä kovasti, koska sieltä löytyi kaikki nykyajan mukavuudet. Voin tunnustaa, että olen niin kaupunkilainen, etten nauti puuhuussi- ja sähköttömyys-meiningistä. Tontti oli tosi suuri ja nurmetettu. Eli koirilla oli tilaa leikkiä ja juosta. Mökin sijainti oli ihanteellinen koiria ajatellen. Pienen mökkitien varressa ei ollut kuin toinen mökki eli liikennettä ei ollut ja se tiekin oli kauempana mökin takana. Jos jollekulle herää kiinnostus mökin vuokraamiseen, linkki löytyy täältä.

Näkymä tieltä mökille päin

Koirat pääsivät myös uimaan. Kahlasin niin syvälle, ettei koirien tassut pohjanneet ja sitten päästin ne rantaa kohti. Tuli huomattua, että ei niistä kumpikaan uimisesta hirveästi tykkää, mutta kumpikin osasi uida.

Lilli uimassa

Iitun uintinäyte

Lillille tapahtui pieni onnettomuus ja se joutui myös omatoimiselle uintireissulle. Olin itse uimassa järvelle päin ja kuulin selkäni takaa molskahduksen. Arvasin heti, että Lilli oli liukastunut laiturin päästä järveen. Onneksi se ymmärsi lähteä uimaan rantaan päin eikä minua kohti. Ehdin jo pelästyä, että hukutaan molemmat, jos se lähtee hakemaan musta turvaa. Tuon putoamisen jälkeen Lilli oli kyllä hiljaista tyttöä, eikä laiturille juuri eksynyt. Sitä ennen se olikin laiturilla kaiken aikaa haukkumassa, kun joku oli järvessä tai kalastamassa laiturilla.

Iitu oli kaiken aikaa kiipeilemässä rantakiville. Kummasti sen tasapaino säilyi, vaikka hyppeli kiveltä toiselle märin tassuin. ja meikäläinen katseli sydän syrjällään, koska se liukastuu ja loukkaa itsensä.
Parina iltana sain kaivaa koirista punkkeja. Oikein harmittelin tyhmyyttäni, kun en ollut punkkisuojannut koiria, vaikka Expotia olisi kaapissa. Me kun ei kesäisin lenkkeillä luonnon heinikoissa eikä metsässä, enkä ole tähän mennessä punkkeja löytänyt, niin suojaus on jäänyt. Täytyy ne Expotit kai noiden niskaan nyt laittaa. Mökillä oli rannassa pieni kaistale pitkää heinää, josta koirat kulkivat rantakiville ja sieltä kai ne punkit koiriin tiensä löytivät. Iitusta löytyi kaksi ihan pientä kiinnittyneenä ja kaksi karvoissa kävelemässä. Lillistä löytyi silmän yläpuolelta punkki, mutta ei onneksi muualta. Sillä on nyt niin valtava turkki, että taitaa kiinnityspaikat olla vähissä. Punkkipihdit oli tietysti unohtuneet kotiin ja sain ajella parikymmentä kilsaa lähimpään apteekkiin niitä ostamaan. Olivat kyllä tosi tarpeeseen.

Ajomatkat meni tosi hyvin. Etukäteen pelkäsin, miten melkein kolmen tunnin matka sujuu, kun Iitu kuolaa ja oksentaa autossa. Iitun pahoinvoinnista ei ollut kuitenkaan tietoakaan, kun se oli turvavyövaljaissa takapenkillä. Taitaa olla niin, että kevythäkissä matkustaminen ei ole Iitulle mieluista ja se on osaltaan aiheuttanut kuolaamista ja oksentamista. Eli tänään kevythäkki häipyy lopullisesti meidän autosta.

Lomaa on vielä pari viikkoa jäljellä ja hellettä on luvattu koko ensi viikoksi. No, minä oon käräyttänyt naamani ja olkapääni, joten auringosta täytyy nyt nauttia maltillisesti.

Reissussa tuli otettua valokuvia oikein urakalla. Teen niille Picasaan albumin joskus kun jaksan...

Tytöt poseeraa laiturilla. On tää kuvaaminen joskus haastavaa. Emäntä kameran kanssa järveen ja sitä rataa...

Tämä kuva on mielestäni tosi kaunis. Lillin poseeraus nyt ei ole erityisen tyylikäs, eikä koira kammattukaan. Mutta tuon taustan kanssa tää kuva on ihana. Ja taustalla uiskentelee vielä sorsaperhekin. Se osui kuvaan ihan huomaamatta. Suosittelen klikkaamaan kuvaa suuremmaksi.

Lopuksi täytyy vielä laittaa vahinkoräpsy Iitusta esittelemässä hampaitaan, jotka on niin hienot, että Andy McCoykin olisi kateellinen moisista palikoista =D

Eiks mulla oo upeet palikat....:)

Hyvää Juhannusta

Tämän "kukkaistytön" kuvan myötä toivotan kaikille oikein mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta. Blogi lomailee ja vaikenee nyt viikoksi.

Koirien uusi valtakunta

Nyt mä olen tyytyväinen itseeni. Hain eilen K-raudasta 25 metriä 60-senttistä aitaa ja aitatolpat. Tänään sitten väkerrettiin äitin kanssa koirille laajennusosa pihaan. Takapihani on tosiaan postimerkin kokoinen ja lisäksi sen täyttävät aivan turha kukkapenkki ja kannen alla oleva käyttämätön suihkuallas. Koirat sai nyt varmaan 2,5 kertaa lisää pihaa itselleen ja laajennukseen mahtuu hyvin kepit, ainaskin kuus kappaletta ja ehkä yks hyppyestekin.

Koirat oli ihmeissään, kun ne pääsi aitaukseen. Kumpikin haukkui suoraa huutoa ihmetyksestä.

Tässä on laajennusosa etupihalta päin. Ihan koko päätyä en aidannut. Jätin ohuen kaistaleen, että pensaat mahtuvat kasvamaan ja pääsee leikkaamaan ojasta nurmikkoa. Portti on aika kaamea. Se on vanhasta aitauksesta. Tarkoitus olisi laittaa vielä uusi porttikin, kunhan ehdin. Vanha onneksi menettelee vielä.

Tämä näkymä on sitten takapihalta etupihalle päin.

Tässä on sitten se alkuperäinen takapiha. Pensaat jonkin verran estävät näkymää, mutta pieni plättihän se on, aivan kamala.
Kyllä mä sen talon vielä ostan, kun sopiva kohdalle osuu. Mutta ehkä tällä laajennuksella vähän sain helpotettua omakotitaloahdistusta, ainakin hetkeksi. Vielä kun Iitulle menisi kaaliin, ettei tarvitse koko ajan olla kaivuuhommissa...