Huh hellettä

Vaan onneksi se huomenna loppuu... Radiossa sanottiin päivällä, että heinäkuusta tulee tavanomaista kylmempi. Toivottavasti ei sentään, muutama päivä vilpoisempaa riittäisi. Lilli on ollut kaksi päivää ihan puhkipoikki kuumuuden takia. Käytiin koirien kanssa uimassa toissa päivänä, mutta kun kumpikaan ei tykkää uimisesta alkuunkaan, en ole sen koommin viitsinyt niitä enää kiusata. Lilliä suihkuttelin eilen kylmällä vedellä ja se raasu oli niin alistuneen näköinen ja ilme paljon puhuva. Luuli varmaan, että saa shampoopesut. Se kun ei pesuista paljoa perusta. Tänään jo murehdin, että onkohan Lilli sairas, kun se on poikkeuksellisen vetämätön. No kyllä se pallon perässä sitten pinkoi kuten aina ennenkin, joten päättelin, että on kuumuudesta vain niin väsynyt.

Oltiin koirien kanssa katsomassa epiksiä. Oikein nauratti nuo mun koirani. Lilli, jonka kanssa agilitya harrastetaan, kaiveli maata poissaolevan näköisenä ja katseli mun päälle, että voitaisko jo häipyä. Iitu riekkui narun päässä jokaikiselle kentällä juoksevalle koiralle ja haukkui. Mitenkä noin pienestä koirasta voikaan lähteä niin kova ja möreä ääni. Iitulla tuntuu olevan paloa agiradalle ja muutenkin sillä on ennakkoluulottomampi luonne, joten voi käydä niin, että jatkossa panostamme agilityyn enemmän Iitun kanssa. Ehkäpä omatoimitreenaaminenkin jatkossa lisääntyy, kun harjoitushalli muuttaa vain kilometrin päähän. Ei voi ainakaan etäisyyttä laittaa tekosyyksi sille, ettei jaksa lähteä harjoittelemaan.

Kisoista tultuamme tehtiin lyhyt lenkki. Iitukin osaa mennä jo tosi mallikkaasti. Lenkillä on ihan mukava mennä molempien kanssa, kun Iitu ei koko ajan kisko omaan suuntaana. Olen yrittänyt kuitenkin pari kolme kertaa viikossa tehdä molempien kanssa omat lenkit, jotta Iitua saisi opetettua vieraiden koirien kohtaamisessa.