Hiljaista...

En muista, koska mulla olis ollut koiraharrastusrintamalla näin hiljaista kuin nyt on. Siitä asti kun käytiin Lillin kanssa agilityn alkeiskurssi keväällä 2007, ollaan oltu aina Lagun ohjatussa ryhmässä mukana. Nyt kun Lilli on siitä puuhasta eläkkeellä ja tuon kuumakallen kanssa ei ryhmään osallistuta, on vallan outo olotila, kun en säännöllisesti treenaa agilitya. On jotenkin vähän haikeakin olo. Jossain vaiheessa oli kolme tai neljä treenikertaa viikossa agilitya tai tokoa ja tällä hetkellä ei yhtään mitään.

Mä tarttisin jonkun joka potkis persuksille ja pakottaa harjoittelemaan. Tiedän, että ilman seuraavan ohjatun treenikerran pakotetta, mun itsenäinen treenaaminen vähenee ja vähenee ja vähenee lopulta olemattomiin... Me päästiin Iitun kanssa läpi tokon kolmoskurssin testistä, mutta seuraava kurssi taitaa alkaa vasta tammikuussa. Ja sitä seuraamista pitäis oikeasti treenata enemmän ennen kurssin alkua. Kas kun neiti ei jaksa ylläpitää kontaktia ellei kädessä ole namia tai saa kehua koko ajan.

Rallitokossa ei ole kursseja tiedossa ollenkaan, niin pitäisi vain itsenäisesti treenata, ja silloin ei ole takeita siitäkään, että suoritetaanko liikkeet oikein. Joulukuun puolivälissä on Kannuksessa rallitokokoe ja ilmoitin pienen pähkäilyn jälkeen Iitun sinne mölli-aloluokkaan. Meillä on siis kuukausi aikaa viilata alokasluokan liikkeitä. Ostin Mustista ja Mirristä muoviset kartiot, ettei Iitun tartte sitten kokeessa ihmetellä, että mitkäs tötteröt nää on. Ja nyt kun olen ollut lomalla, ollaan takapihalla sitten treenattu spiraalia ja pujottelua. Kontaktikävely sujuu muuten ok:sti, mutta oikealle suuntautuvissa käännöksissä kontakti ei tahdo pysyä ja Iitu ajautuu liian kauaksi minusta. Spiraalin ja pujottelun lisäksi eteenistuminen vaatii tällä hetkellä eniten treenaamista. Jos ei vedätä kädellä, Iitu luulee eteenistumis-käskyä kiertämiseksi ja luikahtaa jalkojeni takaa perusasentoon. Käsiohjauksella istuu eteen, mutta jää vinoon istumaan eli takapään käyttöäkin pitäisi treenata. Katsoin kisakalenteria sen verran, että myös helmikuussa on Kannuksessa rallitokokoe. Josko sitten uskaltaisi ilmoittautua jo viralliseenkin kisaan. Kannusta lähempänä ei lajissa pääse kisaamaan, mikä on kyllä harmi. Toivon kovasti, että tää laji rantautuisi enemmänkin tänne Etelä-Pohjanmaalle. Tulisi tännekin päin ohjattuja rallitokokursseja ja -kokeita.

Joku multa joskus kyseli, että mitä ihmettä se ralli-toko on. Youtubesta löysin videon (tosin enkunkielisen), jossa on alokasluokan rata kuvattuna. En saanut liitettyä videota suoraan tähän, joten laitan linkin.

Rallytoko alo-luokan liikkeitä

Testi läpäisty :)

Eli saatiin Iitun kanssa lupa ilmoittautua tokon 3-luokalle :) Ei ollut mikään huippusuoritus, vaan rimaa hipoen taidettiin päästä läpi. Mutta ei se mitään, tärkeintä oli se, että päästiin seuraavalle tasolle treenaamaan...

2-kurssin loppukoe on siis selvitettävä päästäkseen 3-luokalle. Ja tässä osiot vaatimuksineen ja kommentteineen:

"Paikkamakuu ryhmässä 1/2 minuuttia - Koira menee maahan perusasennosta ja pysyy paikallaan kunnes ohjaaja on palannut luokse. Suoritetaan väljässä ryhmässä jossa on 2-4 koiraa. Talutin tulee olla ohjaajalla kaulassa tai taskussa. Liike loppuu kun ohjaaja on palannut koiran luokse, perusasentoa ei vaadita"

Iitu meni maahan vasta toisella käskyllä. Olin ihan varma, että lähtee perään, kun ei olla näin tiiviissä ryhmässä koskaan treenattu paikkamakuuta ja kummallakin puolella oli iso koira. Ei ole muuten puoli minuuttia tuntunut koskaan niin pitkältä ajalta miltä nyt tuntui. Mutta niin vaan Iitu makoili rauhassa vaaditun ajan. Hieman katseli ympärilleen, mutta makasi samassa asennossa koko ajan. Tähän osioon olin muuten huipputyytyväinen, mutta Iitu ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyä.

"Seuraaminen - Koira seuraa ohjaajaa kontaktissa. Sisältää käännöksen oikealle ja vasemmalle sekä pysähdyksiä. Taluttimessa tai ilman."

 Tämä liike meni melko laillaan persiilleen. Ollaan me seuraamista treenattu joka päivä, mitä ei tämän esityksen perusteella uskoisi , mutta nyt ei Iitu vaan jaksanut ylläpitää kontaktia. Maan vetovoima oli suurempi: haisteli eikä pysynyt paikkakaan. Käännöksissä olisi lähtenyt omille teilleen ilman käskysanaa. Pysähtyessä sentään istahti. 

"Luoksetulo - odottaa istuen kun ohjaaja kävelee noin 7m päähän. Tulee vauhdikkaasti luokse ensimmäisestä käskystä. Liike loppuu perusasentoon. Talutin on ohjaajan taskussa tai kaulalla."

Tämä meni hienosti: ei mitään ongelmia paikallejäämisessä. Luoksetulo oli supervauhdikas ja napsahti istumaankin mun mielestä aika hyvin. Tämä liike on mennyt paljon eteenpäin kurssin aikana.

"Maahanmeno - Osaa mennä käskystä maahan ohjaajan vierellä tai edessä. Voidaan suorittaa myös liikkeessä."

Meni maahan toisella käskyllä. Jostain syystä tänään tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoissa.

Ope päästi meidät siis testistä läpi (jihuu....) ja saadaan jatkaa kolmosluokassa. Open sanoin: "Pääsette testistä läpi, ei siksi että olisitte olleet hyviä, vaan siksi että tiedän mitä tuo koira osaa ja se osaa enemmänkin." Seuraamista ja erityisesti käännöksiä käskettiin treenaamaan ennen kurssia. Ja sitähän me tehdään. Tokokoe on edelleen tavoitteena, vaikka kyllä musta tuntuu, että rally-toko on enemmän meidän laji, kun siinä  saa kannustaa koiraa koko ajan, eikä suoritus ole niin pilkun päälle. Joulukuussa olisi Kannuksessa rally-tokokoe, mutta edeltävänä iltana on firman pikkujoulu, joten ne kisat saa vielä odottaa vuoden vaihtumista.

. 

Kärpäsen puremat...

Nimittäin tokokärpäsen puremia ollaan minä ja Iitu. Rallytokotreenit antoi kipinän myös varsinaisen tokon treenaamiseen ja jatkettiin keväällä juoksun takia kesken jäänyttä tokon kakkoskurssia. Nyt treenataan kolmoskurssin testiin. Enpä olisi koskaan uskonut, että kolmoskurssille yritetään ja vielä vähemmän olisin uskonut sitä, että oikeasti edes mietin toko-kisoihin osallistumista. Mutta hei, meillä on hyvät idolit: Iitun serkku Jiri ja ohjaajansa Heidi. Eli jos Heidi tätä luet, tää on sun syytäs.  Kun teidän tekemistä katsoo, innostuu itsekin ;) Paljon, ja oikeastaan hirmuisesti, on treenattavaa edes alokasluokan kokeeseen, mutta semmoisen tavoitteen olen nyt ottanut ensi keväälle, että josko meitä kokeessa nähtäis.

Hieman omatunto soimaa, koska ollaan treenattu aikaisemmin todella satunnaisesti ja ihan fiilispohjalta. Nyt kun vähän viitsii nähdä vaivaa, huomaa koiran valtavan kehityksen. Seuraaminen on mennyt kesän aikana huimasti eteenpäin. Tosin seuraaminen vaatii koko ajan vahvistamista eli kehumista tai namia, että kontakti pysyy. Maan vetovoima on niin suuri; varsinkin kun treenataan seuran kentällä, mistä voi imuroida toisten pudottamia nameja... Samoin perusasennosta maahan meno loksahti paikalleen tällä viikolla. Sitä ollaan treenattu vaihtelevissa paikoissa ja se onnistuu ilman käsiapua. Tänään huomasin, että onnistuu jo kauempaakin 3-4 metrin etäisyydeltä. Vielä viikko sitten vaatii käsimerkkiä, että Iitu meni maihin. Myös paikallamakuuta on treenattu ja se on Iitulle aika vahva liike. Luoksetulossa on vauhtia, mutta hieman käsiapua Iitu tarvii loppuasenno hakemisessa. Sen kun sais vielä kohdallensa, niin sitten meillä on kolmoskurssin pääsykokeen osat hallinnassa :) Hyppy on ihan alkutekijöissä, samoin liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen. Että on tässä kovasti vielä tekemistä ennen kuin voidaan kokeesta haaveilla. Seisominen oli jo hyvällä alulla, mutta kun lisäsin siihen liikkeen Iitu on ruvennut pyllähtämään istualleen eli täytyy helpottaa. Toivottavasti päästään sille kolmoskurssille, että saataisiin treeniä lähemmäksi kokeenomaisuutta.

Rallytoko-innostus sai pienen kolauksen, kun ei mahduttu möllikokeeseen. Talvella tietysti niitäkin kisoja on vähemmän, joten täytyy kevään koekalenteria tähystellä sitten tarkemmin. Täytyy yrittää kaivaa treeni-intoa vielä siihenkin lajiin.

Ai niin, Seinäjoen näyttelyn saa unohtaa meidän osalta. Iitu alkoi pudottamaan turkkiaan. Onneksi aloitti sen ennen kuin ehdin maksaa näyttelyn. Osasin tätä viime syksyiseen tapaan vähän ounastella ja jätin maksamisen viime tippaan. Hyvä näin. Jospa keväällä päästäisiin edes yhteen kahteen näytelmään. Katellaan...

Sitä sun tätä

Nyt kun Lilli on agilitysta eläkkeellä ja Iitunkin kanssa on pidetty taukoa, on saanut keskittyä ihan muihin lajeihin. Iitun kanssa käytiin kesällä rally-tokon alkeiskurssi, ja oon tykästynyt siihen lajiin kovin. Meillä päin ei valitettavasti ole harjoitusmahdollisuuksia, vaan pitäisi lähteä Etelä-Suomeen. Ollaan siis treenattu itseksemme tavoitteena ehkä osallistuminen möllikisaan lokakuussa. Onhan meillä vielä liikkeitä, jotka on aivan alkutekijöissään ja vaatii paljon käsi- ym. apua, kuten liikkeestä maahanmeno, mutta sitten on liikkeitä jotka sujuu todella hyvin. Ensi viikolla meillä on kurssilaisten kesken leikkimielinen kisa, niin saa vähän käsitystä omasta osaamisesta ja saa edes yhden kisanomaisen treenin.

Tokon 2-luokan kurssikin meillä on menossa. Se kun jäi juoksun takia kesken keväällä. Rally-tokosta näyttää olleen apua myös tähän oikeaan tokoon. Ainakin perusasennossa on tapahtunut harppaus eteenpäin keväästä. Hieman Iitu jää vielä vinoon, mutta asennon oikaisuun sain hyvän vinkin ja käsiavunkin on saanut jättää enimmäkseen jo pois. Kolmosluokkakin olisi vielä mahdollista suorittaa, mutta sinne päästäkseen on suoriuduttava testistä, jossa on seuraamista ja paikallamakuuta. Makuulla pysyminen on Iitulla kohtalaisen varma, mutta se maahanmeno tosiaan vaatii vielä treenaamista.

Kesän aikana ollaan osallistuttu molempien koirien kanssa aika moneen mätsäriin. Iitukin on kehittynyt esiintymisessään huimasti ja alkuaikojen pomppukone on onneksi muisto vain. Liikkeitä saa harjoitella edelleen. Vähän on sellaista seilaamista vasemmalta oikealle ja kontaktin pitäminen pistää etu jalat vispaamaan. Mutta tietääpä, mitä treenata Seinäjoen näyttelyä varten. Iitun putki kolmesta viime mätsäristä on pun2, pun4 ja pun4 eli hyvin on mennyt.

Meillä on Iitun kanssa ollut agility tauolla koko kevään ja kesän. Ollaan keskitytty irtoamisharjoituksiin omalla takapihalla ilman esteitä ja siivekkeiden välistä. Treenit on sujuneet hyvin ja näyttäis siltä, että neidillä on lamppu syttynyt, ja se on oivaltanut, mitä siltä odotetaan kun komento on mene mene. Tänään siis ajeltiin aamulla uuden seuramme treenikentälle. Aivan ihana paikka: iso aidattu treenikenttä, johon saa varata harkkavuoron, että saa treenata rauhassa itsekseen... Luksusta.... Treenattiin siis irtoamista oikeilla esteillä eikä pelkästään siivekkeillä ja pujottelua osana rataa. Kyllä sen huomasi, että treenattu on, ja irtoshan Iitu aika hyvin: varsinkin putket imee sitä hyvin. Tää on hyvä alku ja tästä treenit jatkuu. Irtoamista vahvistetaan edelleen kentällä esteillä ja kotona ilman. Toivottavasti kauniit syyskelit jatkuu, jotta saadaan hyödyntää kenttää. Mulla on vielä viikon lomakin loppukuusta, joten päästään aamutreeneihin vaikka joka päivä :)

Päätös on tehty

Kirjoitin ensin pitkän ja perusteellisen sepustuksen viime kisoista ja mitä sitten sen jälkeen. Deletoin sitten koko tekstin. Tyydyn vain toteamaan, että Lillistä tuli eläkeläinen, ainakin mitä aktiiviseen kisaamiseen tulee. Jos koiran terveys ei ole priimaa, eikä se tahdo kestää kisatilanteen henkistä kuormitusta, niin silloin kisaaminen saa jäädä. Kun osteopaatilla joutuu ravaamaan jatkuvasti, ei kisaaminen todellakaan ole sen arvoista. Lilli tykkää aksata omassa tutussa hallissa ilman kisapainetta. Käymme siis treeneissä, ellei kerran viikossa, ainakin silloin tällöin. Ja ehkä kisataankin hyppyradalla joskus, mutta ei aktiivisesti. Kun sain tämän eläkepäätöksen tehtyä, on nyt oikeastaan helpottunut olo. Toki mua harmittaa se kova työ mikä on tehty, että arasta alkeiskurssin koirasta on saatu kisavalmis, mutta täytyy realiteetit tunnustaa. Pään seinään hakkaaminen loppuu nyt.

Sitten tää toinen treenikaveri... Iitu, jonka kuumumisaste on valtava. Se kuumuu radalla, eikä pysty käsittelemään sitä. Meillä on nyt treeniohjelma siihen ongelmaan. Treenaamme rauhoittumista, leikkimistä ja irtoamista. Kun jotenkin saatais nää palikat kohdilleen, kokeillaan agilitya. Niin kauan kuin nää kolme ei pelitä, ei aksata. Mutta meillä on Iitun kanssa rally-toko. Se on just Iitulle sopiva laji: yhdistelmä tottelevaisuutta, mutta silti leikkimielisyyttä. Koitetaan nyt treenata omillamme. Josko joskus kokeiltais möllikisoissa jossain. Täällä päin kisoja ei ole, joten pakosta joutuu ajelemaan.

Näyttelyrintamalla on ollut tosi hiljaista. Lilli alkoi tiputtamaan karvaansa, ja sen kanssa suunnitelmat on muutenkin ehkä vasta veteraanikehissä, eli kahden vuoden päässä. Iitu kasvattaa karvaansa hitaasti ja Seinäjoen näyttely lokakuussa on tähtäimessä. Pyörähdettiin me Iitun kanssa match show:ssa keskiviikkona, jossa se tepasteli yli 40 nartun joukosta punaisten 2.:ksi. Aika hienosti iitulaiselta, jonka näyttelyura alkoi metrin korkuisin kenguruloikin :)

Loppuun pari tuoretta kuvaa neideistä:

Rally-tokoilua

Meillä on Iitun kanssa uusi harrastus: ollaan ruvettu käymään rally-tokotreeneissä. Meillä on ollut kahdet treenit ja ollaan tykätty tosi paljon molemmat. Rally-toko on vähän kuin tokoa, mutta ei niin pilkunviilaamista. Lajissa on kyllä elementtejä tokosta, mutta mukana on myös temppuja. Tärkeintä suorituksessa on iloisuus ja kontakti, ja nehän Iitulta onnistuu molemmat :) Koiraa saa myös kannustaa sanallisesti suorituksen aikana ja pieni käsiapu on sallittua. Pohdiskelin jo tänään, että jos treenaisi tavoitteellisesti niin, että osallistuisi ainakin alokasluokan kisaan joskus. Harmi vaan, kun meillä päin ei taida olla kursseja näitä alkeita pidemmälle. Olisi tosi kiva jatkaa harrastamista muutenkin kuin omatoimisesti. Jos kiinnostuitte, täältä löytyy lisää tietoa lajista.

Iitu on toistaiseksi agilityryhmistä tauolla. Treenataan kotioloissa mm. irtoamista. Tiedossa siis ruokakupille juoksemista toiselle puolelle taloa ja puiden kiertämistä. Olen myös ruvennut hölkkäämään pikku pätkiä lenkillä, että Iitun mielestä meikäläisen juokseminen ei olisi radalla niin ihana asia. Sain tänään valmiiksi pari hyppyestettä, joten saadaan aloittaa pienimuotoinen harjoittelu kotonakin. Jos saan tuota neitiä paremmin irtoamaan ja virettä hiukan matalammalle, harkitaan ryhmää uudelleen.

Lillin olin ilmoittanut huomisiin Ylöjärven kisoihin, mutta voi olla etten lähde sinne asti ajelemaan. Seuraavat koitokset lienevär elokuun alussa Seinäjoki ja Vöyri, jossa on myös shelttimestaruuskisat. Tosin niissä kisoissa meillä ei ole asiaa kärkeen :D

Pawsin kisat

Hah, varsinainen mielikuvituksen voitto tämä otsikko, mutta informatiivinen eikö...

Eli Lillin kanssa jahdattiin jälleen kerran nollatulosta, tällä kertaa Pawsin kisoissa Maalahdessa. Kisat oli vilpoisassa hallissa, mikä oli kyllä ihana asia, koska auton lämnpötilamittari näytti 26 astetta ja ilma oli todella painostava. Tuomarina oli Sari Mikkilä, joka tekee tosi kivoja ratoja ja kaikille luokille oli kaksi starttia agirata ja hyppyrata. Agiradalta odotukset ei olleet kummoiset, koska siellä näytti kököttävän keinu :( Vaikka meidän tulos kosahti jo radan toiseen esteeseen eli putkeen. Pawsin putket oli mustia, ja sellaisia Lilli ei ole tainnut koskaan nähdä. Se tuli kaksi kertaa putkesta pois ja kolmannella yrityksellä tuli kielto; hyllytettiin jo siinä vaiheessa. Parin esteen päässä odotti keinu. Lilli kipesi kyllä kaksi kertaa melkein puoleen väliin, mutta hyppäsi sitten pois. Päätin, ettei yritetä enempää ja jatkettiin loppurata puhtaasti, ja loput putketkin meni hyvin.

Hyppyratakaan ei ollut vaikea, ja muuten se menikin hyvin, mutta ohjasin huolimattomasti toiseen putkeen ja siitä tuli vitonen. Kaikki muu sujui hyvin, ja tuloksena yliaikavitonen eli 10,50 ja neljäs sija. Mua harmittaa nuo yliajat. Tällä kertaa ei muistaakseni ollut kovin pitkäksi valuneita valssejakaan. Toki Lillin pujottelu on hirveän hidasta ja siihen kun saisi vauhtia, tippuisi ajasta varmaan pari sekuntia pois. Eihän meikäläinenkään ole mikään raketti, mutta Lilli vauhti on kisoissa paljon hitaampaa mitä se on treeneissä. Sitä saa suorastaan odotella putkesta pois ja en viitisis sitä kauheasti vedättääkään tai mennä kauas edelle, koska sitten se helposti ohittaa esteen. Kepeistä on sanottava se hyvä asia, että viimeisissä kisoissa ei yhtä lukuunottamatta ole ollut ongelmaa. Lilli hakee aloituksen hyvin ja pujottelee loppuun saakka, ainoastaan se vauhti puuttuu.

Vaikka tää touhu pään seinäänhakkaamiselta tuntuukin, kisaaminen on kivaa ja saa jännää kutinaa mahanpohjaan. Tulostavoitteet on haudattu ajat sitten. Mennään periaatteella onnistuu jos onnistuu. Pääasia, että on kivaa. Iitussahan mulla olisi varsinainen raketti kisaradoille, mutta sen ylikuumuminen ja "korvien unohtaminen" estää kyllä kisaamisen ja treenamisenkin, ainakin ryhmässä. Mutta tuohon kuumumiseen mulla on alkamassa projekti, josta kerron lisää joskus...

Kovasti tekisi mieli kisata, kun on lomakin menossa. Harmittelen, kun en ilmoittanut Lilliä Klagiin. Olin varma, että mulla on koko viikonloppu täynnä muuta ohjelmaa, mutta sunnuntaina olisin ehtinytkin kisaamaan. Nyt on pohdinnassa sitten Ylöjärven iltakisat. Tosin agilityliiton sivut näyttää olevan pois toiminnasta ja viimeinen ilmopäivä on tänään, joten saa nähdä, miten käy, ehtiikö ilmoittautumaan. Ylöjärvellä kyllä näyttää olevan molemmat agilityratoja, joten on suuri riski että molemmilla radoilla on keinu. Mutta voi myös olla niin, ettei ole kummallakaan...

Maalahdessa tavattiin myös Lillin siskopuoli Della ja muita saman kasvattajan koiria. Lillillä ja Dellalla on sama emä, ja tytöt olivat ihan samannäköisiä, toinen vaan soopeli ja toinen trikki :)