Hyvää Joulua

Hyvää Joulua ja Onnea Vuodelle 2013!

Laiskuus iski, joten menköön joulukorttikuva bloginkin joulutoivotuksena :)

Ensi vuonna odottaa sitten uudet kujeet....

Iitu pronssimitalisti :)

Eilen korkattiin Iitun kanssa kisaura rally-tokossa kisaamalla mölli-aloluokassa Kannuksessa. Mua jännitti ihan hirveesti, ja meinasin jo jättää väliin koko kisan vedoten huonoon keliin, harjoittelemattomuuteen ym. "epäolennaiseen"... Mutta onneksi lähdin, sillä Iitu oli hienosti kolmas ja päästiin palkintopallille :)

Kisapaikka oli Dogness-halli, joka oli kisapaikkana muuten tosi hieno halli: siisti ja lämmin. Mölliluokka oli virallisten luokkien jälkeen eli ehdimme odottelemaan hyvän tovin ja seuraamaan alo- ja voi-luokkien kisan. Se, että mölli-luokka oli viimeisenä, oli aika haasteellista kisatessa, koska maa oli täynnä aikaisempien koirien hajuja. Maan vetovoima meinasi voittaa kontaktin monelle koiralla, myös Iitulla. Mulla oli aikomuksena suorittaa kisa ilman nameja niin kuin kisailtaisiin virallisessa luokassa, mutta todettuani tuon maan vetovoiman oli pakko ottaa namit kehiin.

Itse rata oli aika helppo. Siinä ei ollut Iitulle vaikeimpia liikkeitä, mutta haastetta tuo ihan riittävästi jo laji sinänsä, varsinkin kun jännittää. Kävelepä itse reipasta vauhtia eteenpäin tehtäväkyltille, koira tekee liikkeen välittömästi ja matka jatkuu seuraavalle kyltille. Ei ole aikaa jäädä miettimään, miten kyltin liike tehdään, vaan se on tultava selkäytimestä.

Hieman lajista... Rally-tokorata koostuu erilaisista tehtäväkylteistä, jotka suoritetaan oikeassa järjestyksessä. Rataantutustumisaikaa on 15 minuuttia ja tuomarilta voi kysyä epäselvistä kohdista radalla. Liikkeet on suoritettava tietyssä kohtaa tehtäväkylttiin nähden. Tehtävinä on mm. seuraamista, käännöksiä, pujottelua, istumista, pysähtymistä, askelia eteen, taakse ja sivulle, maahanmenoa, paikallaoloa jne. Virhepinnoja ropisee mm. hihnan kiristymisestä (alo-luokassa koira on hihnassa), kontaktin menettämisestä, tehtäväkylttien koskemisesta ja haistelusta, liikkeen uudelleen suorittamisesta, ohjaajan virheestä jne. Maksimisuoritus on 100 pistettä ja siitä aletaan vähentämään virhepisteitä. Hyväksytyn tuloksen saadakseen on oltava yli 70 pistettä jäljellä. Voittaja on se, jolla on vähiten virhepinnoja. Jos virheitä on yhtä paljon, nopein voittaa. Kolmestä hyväksytystä tuloksesta saa alokasluokassa RTK1-tunnuksen ja koira siirtyy avoimeen luokkaan. Luokkia on neljä: alokas-, avoin, voittaja- ja mestariluokka. Laji ei ole vielä virallinen, mutta käsittääkseni lajin virallistamista on anottu niin, että se olisi mahdollista 2014. Tässäpä rally-tokotietoutta pähkinänkuoressa. Tykkään lajista, koska siinä tärkeintä on yhdessätekeminen ja iloisuus. Ja sana iloisuushan sopii Iitulle kuin nenä päähän.

Takaisin eiliseen kisaan. Jouduin tosiaan ottamaan namit avuksi puolessa välissä, kun totesin, että maan hajut on liian houkuttelevia. Iitu suoritti liikkeet varmasti ja oltaisiin saatu vielä paremmat pisteet, jos ohjaaja ei olisi mokannut. Saatiin nimittäin 96/100 pistettä. Neljä virhepistettä tuli kyltin haistelusta, taluttimen kiristymisestä ja kaksi kertaa ohjaajan virheestä, joista toinen oli väärä suorituspaikka. Hitsit, kun en enää muista mikä liike oli tuolla kyltillä missä virhe tuli ja mikä suorituspaikassa sitten oli vikana. Tää onkin haasteellista harrastamisessa, kun treenaa itsekseen, eikä ole ollenkaan varma liikkeiden oikeista suoritustavoista ja -paikoista.

Tää oli tosi hyvä harjoitus virallista kisaa varten. Näin, mikä on meidän tasomme, ja saatiin yksi möllikisa alle, ettei tarvitse sitten virallisessa startissa jännittää niin paljoa. Iitu osaa liikkeet, mutta ratasuorittamista täytyy harjoitella vielä paljon, ja siinä nimenomaan kontaktin säilymistä. Onneksi mulla on vapaaharjoitteluoikeus Lakken lämpimään halliin. Kunhan saan kylttitelineitä hommattua, päästään treenaamaankin kisanomaisissa olosuhteissa. Aika hienoa!!!

Tuomari kommentoi palkintojen jaossa, että oli rauhallinen ja varma suoritus, ja seuraavan kerran sitten viralliseen kisaan :) Ja se aikomushan meillä todellakin on: helmikuun lopussa kisataan samassa paikassa virallisessa kisassa. Loppuun on totta kai laitettava kuva iitulaisesta kaulassaan pronssimitali, joka on tietty blingbling-malli niin kuin kaikilla koiraprinsessoilla kuuluukin olla :)

Hiljaista...

En muista, koska mulla olis ollut koiraharrastusrintamalla näin hiljaista kuin nyt on. Siitä asti kun käytiin Lillin kanssa agilityn alkeiskurssi keväällä 2007, ollaan oltu aina Lagun ohjatussa ryhmässä mukana. Nyt kun Lilli on siitä puuhasta eläkkeellä ja tuon kuumakallen kanssa ei ryhmään osallistuta, on vallan outo olotila, kun en säännöllisesti treenaa agilitya. On jotenkin vähän haikeakin olo. Jossain vaiheessa oli kolme tai neljä treenikertaa viikossa agilitya tai tokoa ja tällä hetkellä ei yhtään mitään.

Mä tarttisin jonkun joka potkis persuksille ja pakottaa harjoittelemaan. Tiedän, että ilman seuraavan ohjatun treenikerran pakotetta, mun itsenäinen treenaaminen vähenee ja vähenee ja vähenee lopulta olemattomiin... Me päästiin Iitun kanssa läpi tokon kolmoskurssin testistä, mutta seuraava kurssi taitaa alkaa vasta tammikuussa. Ja sitä seuraamista pitäis oikeasti treenata enemmän ennen kurssin alkua. Kas kun neiti ei jaksa ylläpitää kontaktia ellei kädessä ole namia tai saa kehua koko ajan.

Rallitokossa ei ole kursseja tiedossa ollenkaan, niin pitäisi vain itsenäisesti treenata, ja silloin ei ole takeita siitäkään, että suoritetaanko liikkeet oikein. Joulukuun puolivälissä on Kannuksessa rallitokokoe ja ilmoitin pienen pähkäilyn jälkeen Iitun sinne mölli-aloluokkaan. Meillä on siis kuukausi aikaa viilata alokasluokan liikkeitä. Ostin Mustista ja Mirristä muoviset kartiot, ettei Iitun tartte sitten kokeessa ihmetellä, että mitkäs tötteröt nää on. Ja nyt kun olen ollut lomalla, ollaan takapihalla sitten treenattu spiraalia ja pujottelua. Kontaktikävely sujuu muuten ok:sti, mutta oikealle suuntautuvissa käännöksissä kontakti ei tahdo pysyä ja Iitu ajautuu liian kauaksi minusta. Spiraalin ja pujottelun lisäksi eteenistuminen vaatii tällä hetkellä eniten treenaamista. Jos ei vedätä kädellä, Iitu luulee eteenistumis-käskyä kiertämiseksi ja luikahtaa jalkojeni takaa perusasentoon. Käsiohjauksella istuu eteen, mutta jää vinoon istumaan eli takapään käyttöäkin pitäisi treenata. Katsoin kisakalenteria sen verran, että myös helmikuussa on Kannuksessa rallitokokoe. Josko sitten uskaltaisi ilmoittautua jo viralliseenkin kisaan. Kannusta lähempänä ei lajissa pääse kisaamaan, mikä on kyllä harmi. Toivon kovasti, että tää laji rantautuisi enemmänkin tänne Etelä-Pohjanmaalle. Tulisi tännekin päin ohjattuja rallitokokursseja ja -kokeita.

Joku multa joskus kyseli, että mitä ihmettä se ralli-toko on. Youtubesta löysin videon (tosin enkunkielisen), jossa on alokasluokan rata kuvattuna. En saanut liitettyä videota suoraan tähän, joten laitan linkin.

Rallytoko alo-luokan liikkeitä

Testi läpäisty :)

Eli saatiin Iitun kanssa lupa ilmoittautua tokon 3-luokalle :) Ei ollut mikään huippusuoritus, vaan rimaa hipoen taidettiin päästä läpi. Mutta ei se mitään, tärkeintä oli se, että päästiin seuraavalle tasolle treenaamaan...

2-kurssin loppukoe on siis selvitettävä päästäkseen 3-luokalle. Ja tässä osiot vaatimuksineen ja kommentteineen:

"Paikkamakuu ryhmässä 1/2 minuuttia - Koira menee maahan perusasennosta ja pysyy paikallaan kunnes ohjaaja on palannut luokse. Suoritetaan väljässä ryhmässä jossa on 2-4 koiraa. Talutin tulee olla ohjaajalla kaulassa tai taskussa. Liike loppuu kun ohjaaja on palannut koiran luokse, perusasentoa ei vaadita"

Iitu meni maahan vasta toisella käskyllä. Olin ihan varma, että lähtee perään, kun ei olla näin tiiviissä ryhmässä koskaan treenattu paikkamakuuta ja kummallakin puolella oli iso koira. Ei ole muuten puoli minuuttia tuntunut koskaan niin pitkältä ajalta miltä nyt tuntui. Mutta niin vaan Iitu makoili rauhassa vaaditun ajan. Hieman katseli ympärilleen, mutta makasi samassa asennossa koko ajan. Tähän osioon olin muuten huipputyytyväinen, mutta Iitu ennakoi ja nousi istumaan ennen käskyä.

"Seuraaminen - Koira seuraa ohjaajaa kontaktissa. Sisältää käännöksen oikealle ja vasemmalle sekä pysähdyksiä. Taluttimessa tai ilman."

 Tämä liike meni melko laillaan persiilleen. Ollaan me seuraamista treenattu joka päivä, mitä ei tämän esityksen perusteella uskoisi , mutta nyt ei Iitu vaan jaksanut ylläpitää kontaktia. Maan vetovoima oli suurempi: haisteli eikä pysynyt paikkakaan. Käännöksissä olisi lähtenyt omille teilleen ilman käskysanaa. Pysähtyessä sentään istahti. 

"Luoksetulo - odottaa istuen kun ohjaaja kävelee noin 7m päähän. Tulee vauhdikkaasti luokse ensimmäisestä käskystä. Liike loppuu perusasentoon. Talutin on ohjaajan taskussa tai kaulalla."

Tämä meni hienosti: ei mitään ongelmia paikallejäämisessä. Luoksetulo oli supervauhdikas ja napsahti istumaankin mun mielestä aika hyvin. Tämä liike on mennyt paljon eteenpäin kurssin aikana.

"Maahanmeno - Osaa mennä käskystä maahan ohjaajan vierellä tai edessä. Voidaan suorittaa myös liikkeessä."

Meni maahan toisella käskyllä. Jostain syystä tänään tarvitsi kaksi käskyä maahanmenoissa.

Ope päästi meidät siis testistä läpi (jihuu....) ja saadaan jatkaa kolmosluokassa. Open sanoin: "Pääsette testistä läpi, ei siksi että olisitte olleet hyviä, vaan siksi että tiedän mitä tuo koira osaa ja se osaa enemmänkin." Seuraamista ja erityisesti käännöksiä käskettiin treenaamaan ennen kurssia. Ja sitähän me tehdään. Tokokoe on edelleen tavoitteena, vaikka kyllä musta tuntuu, että rally-toko on enemmän meidän laji, kun siinä  saa kannustaa koiraa koko ajan, eikä suoritus ole niin pilkun päälle. Joulukuussa olisi Kannuksessa rally-tokokoe, mutta edeltävänä iltana on firman pikkujoulu, joten ne kisat saa vielä odottaa vuoden vaihtumista.

. 

Kärpäsen puremat...

Nimittäin tokokärpäsen puremia ollaan minä ja Iitu. Rallytokotreenit antoi kipinän myös varsinaisen tokon treenaamiseen ja jatkettiin keväällä juoksun takia kesken jäänyttä tokon kakkoskurssia. Nyt treenataan kolmoskurssin testiin. Enpä olisi koskaan uskonut, että kolmoskurssille yritetään ja vielä vähemmän olisin uskonut sitä, että oikeasti edes mietin toko-kisoihin osallistumista. Mutta hei, meillä on hyvät idolit: Iitun serkku Jiri ja ohjaajansa Heidi. Eli jos Heidi tätä luet, tää on sun syytäs.  Kun teidän tekemistä katsoo, innostuu itsekin ;) Paljon, ja oikeastaan hirmuisesti, on treenattavaa edes alokasluokan kokeeseen, mutta semmoisen tavoitteen olen nyt ottanut ensi keväälle, että josko meitä kokeessa nähtäis.

Hieman omatunto soimaa, koska ollaan treenattu aikaisemmin todella satunnaisesti ja ihan fiilispohjalta. Nyt kun vähän viitsii nähdä vaivaa, huomaa koiran valtavan kehityksen. Seuraaminen on mennyt kesän aikana huimasti eteenpäin. Tosin seuraaminen vaatii koko ajan vahvistamista eli kehumista tai namia, että kontakti pysyy. Maan vetovoima on niin suuri; varsinkin kun treenataan seuran kentällä, mistä voi imuroida toisten pudottamia nameja... Samoin perusasennosta maahan meno loksahti paikalleen tällä viikolla. Sitä ollaan treenattu vaihtelevissa paikoissa ja se onnistuu ilman käsiapua. Tänään huomasin, että onnistuu jo kauempaakin 3-4 metrin etäisyydeltä. Vielä viikko sitten vaatii käsimerkkiä, että Iitu meni maihin. Myös paikallamakuuta on treenattu ja se on Iitulle aika vahva liike. Luoksetulossa on vauhtia, mutta hieman käsiapua Iitu tarvii loppuasenno hakemisessa. Sen kun sais vielä kohdallensa, niin sitten meillä on kolmoskurssin pääsykokeen osat hallinnassa :) Hyppy on ihan alkutekijöissä, samoin liikkeestä maahanmeno ja liikkeestä seisominen. Että on tässä kovasti vielä tekemistä ennen kuin voidaan kokeesta haaveilla. Seisominen oli jo hyvällä alulla, mutta kun lisäsin siihen liikkeen Iitu on ruvennut pyllähtämään istualleen eli täytyy helpottaa. Toivottavasti päästään sille kolmoskurssille, että saataisiin treeniä lähemmäksi kokeenomaisuutta.

Rallytoko-innostus sai pienen kolauksen, kun ei mahduttu möllikokeeseen. Talvella tietysti niitäkin kisoja on vähemmän, joten täytyy kevään koekalenteria tähystellä sitten tarkemmin. Täytyy yrittää kaivaa treeni-intoa vielä siihenkin lajiin.

Ai niin, Seinäjoen näyttelyn saa unohtaa meidän osalta. Iitu alkoi pudottamaan turkkiaan. Onneksi aloitti sen ennen kuin ehdin maksaa näyttelyn. Osasin tätä viime syksyiseen tapaan vähän ounastella ja jätin maksamisen viime tippaan. Hyvä näin. Jospa keväällä päästäisiin edes yhteen kahteen näytelmään. Katellaan...

Sitä sun tätä

Nyt kun Lilli on agilitysta eläkkeellä ja Iitunkin kanssa on pidetty taukoa, on saanut keskittyä ihan muihin lajeihin. Iitun kanssa käytiin kesällä rally-tokon alkeiskurssi, ja oon tykästynyt siihen lajiin kovin. Meillä päin ei valitettavasti ole harjoitusmahdollisuuksia, vaan pitäisi lähteä Etelä-Suomeen. Ollaan siis treenattu itseksemme tavoitteena ehkä osallistuminen möllikisaan lokakuussa. Onhan meillä vielä liikkeitä, jotka on aivan alkutekijöissään ja vaatii paljon käsi- ym. apua, kuten liikkeestä maahanmeno, mutta sitten on liikkeitä jotka sujuu todella hyvin. Ensi viikolla meillä on kurssilaisten kesken leikkimielinen kisa, niin saa vähän käsitystä omasta osaamisesta ja saa edes yhden kisanomaisen treenin.

Tokon 2-luokan kurssikin meillä on menossa. Se kun jäi juoksun takia kesken keväällä. Rally-tokosta näyttää olleen apua myös tähän oikeaan tokoon. Ainakin perusasennossa on tapahtunut harppaus eteenpäin keväästä. Hieman Iitu jää vielä vinoon, mutta asennon oikaisuun sain hyvän vinkin ja käsiavunkin on saanut jättää enimmäkseen jo pois. Kolmosluokkakin olisi vielä mahdollista suorittaa, mutta sinne päästäkseen on suoriuduttava testistä, jossa on seuraamista ja paikallamakuuta. Makuulla pysyminen on Iitulla kohtalaisen varma, mutta se maahanmeno tosiaan vaatii vielä treenaamista.

Kesän aikana ollaan osallistuttu molempien koirien kanssa aika moneen mätsäriin. Iitukin on kehittynyt esiintymisessään huimasti ja alkuaikojen pomppukone on onneksi muisto vain. Liikkeitä saa harjoitella edelleen. Vähän on sellaista seilaamista vasemmalta oikealle ja kontaktin pitäminen pistää etu jalat vispaamaan. Mutta tietääpä, mitä treenata Seinäjoen näyttelyä varten. Iitun putki kolmesta viime mätsäristä on pun2, pun4 ja pun4 eli hyvin on mennyt.

Meillä on Iitun kanssa ollut agility tauolla koko kevään ja kesän. Ollaan keskitytty irtoamisharjoituksiin omalla takapihalla ilman esteitä ja siivekkeiden välistä. Treenit on sujuneet hyvin ja näyttäis siltä, että neidillä on lamppu syttynyt, ja se on oivaltanut, mitä siltä odotetaan kun komento on mene mene. Tänään siis ajeltiin aamulla uuden seuramme treenikentälle. Aivan ihana paikka: iso aidattu treenikenttä, johon saa varata harkkavuoron, että saa treenata rauhassa itsekseen... Luksusta.... Treenattiin siis irtoamista oikeilla esteillä eikä pelkästään siivekkeillä ja pujottelua osana rataa. Kyllä sen huomasi, että treenattu on, ja irtoshan Iitu aika hyvin: varsinkin putket imee sitä hyvin. Tää on hyvä alku ja tästä treenit jatkuu. Irtoamista vahvistetaan edelleen kentällä esteillä ja kotona ilman. Toivottavasti kauniit syyskelit jatkuu, jotta saadaan hyödyntää kenttää. Mulla on vielä viikon lomakin loppukuusta, joten päästään aamutreeneihin vaikka joka päivä :)

Päätös on tehty

Kirjoitin ensin pitkän ja perusteellisen sepustuksen viime kisoista ja mitä sitten sen jälkeen. Deletoin sitten koko tekstin. Tyydyn vain toteamaan, että Lillistä tuli eläkeläinen, ainakin mitä aktiiviseen kisaamiseen tulee. Jos koiran terveys ei ole priimaa, eikä se tahdo kestää kisatilanteen henkistä kuormitusta, niin silloin kisaaminen saa jäädä. Kun osteopaatilla joutuu ravaamaan jatkuvasti, ei kisaaminen todellakaan ole sen arvoista. Lilli tykkää aksata omassa tutussa hallissa ilman kisapainetta. Käymme siis treeneissä, ellei kerran viikossa, ainakin silloin tällöin. Ja ehkä kisataankin hyppyradalla joskus, mutta ei aktiivisesti. Kun sain tämän eläkepäätöksen tehtyä, on nyt oikeastaan helpottunut olo. Toki mua harmittaa se kova työ mikä on tehty, että arasta alkeiskurssin koirasta on saatu kisavalmis, mutta täytyy realiteetit tunnustaa. Pään seinään hakkaaminen loppuu nyt.

Sitten tää toinen treenikaveri... Iitu, jonka kuumumisaste on valtava. Se kuumuu radalla, eikä pysty käsittelemään sitä. Meillä on nyt treeniohjelma siihen ongelmaan. Treenaamme rauhoittumista, leikkimistä ja irtoamista. Kun jotenkin saatais nää palikat kohdilleen, kokeillaan agilitya. Niin kauan kuin nää kolme ei pelitä, ei aksata. Mutta meillä on Iitun kanssa rally-toko. Se on just Iitulle sopiva laji: yhdistelmä tottelevaisuutta, mutta silti leikkimielisyyttä. Koitetaan nyt treenata omillamme. Josko joskus kokeiltais möllikisoissa jossain. Täällä päin kisoja ei ole, joten pakosta joutuu ajelemaan.

Näyttelyrintamalla on ollut tosi hiljaista. Lilli alkoi tiputtamaan karvaansa, ja sen kanssa suunnitelmat on muutenkin ehkä vasta veteraanikehissä, eli kahden vuoden päässä. Iitu kasvattaa karvaansa hitaasti ja Seinäjoen näyttely lokakuussa on tähtäimessä. Pyörähdettiin me Iitun kanssa match show:ssa keskiviikkona, jossa se tepasteli yli 40 nartun joukosta punaisten 2.:ksi. Aika hienosti iitulaiselta, jonka näyttelyura alkoi metrin korkuisin kenguruloikin :)

Loppuun pari tuoretta kuvaa neideistä: