Treenimietteitä

Iitun paikallamakuu on jämähtänyt koirahäiriöihin ja samalla treenimotivaatio laskee kuin lehmän häntä... Harmittaa vietävästi, koska muuten avoimen luokan liikkeet alkaa olla pientä viilausta vailla. Toki noudossa on vielä tekemistä. Iitu tahtoo karata luvatta noutokapulalle ja palautus perusasentoonkin on vähän vaihtelevaa. Joskus tulee nätisti viereen, joskus jää liian vinoon ja kauas. Pitää ottaa vielä takaisin päin ja pilkkoa liike pienemmäksi, treenata erikseen luvan kanssa kapulalle menoa, palautusta ja sivulletuloa. Hyppykin on ihan ok. Joskus IItu menee liikaa hypyn reunaan istumaan, mistä syystä on vaarana, että tuleekin takaisin hypyn ohi. Tuota hypyn jälkeen suoraan menemistä pitäisi vielä treenata . Kaukokäskyt on loksahtaneet paikalleen ihan viime treeneissä. Käydään IItun kanssa perjantaisin rallytokotreeneissä Hurtta-hallilla ja siinä voi vuoroaan odotellessa treenailla tokojuttuja silloin, kun en ole itse vetovuorossa. Viimeksi treenattiin ekaa kertaa kaukokäskyjä koe-etäisyydellä ja vielä aika vahvassa häiriössä. Liikkeet oli tosi hyvät, edelleen IItu nousee istumaan hieman hitaammin kuin toivoisin, mutta suunta on hyvä: se ei liiku yhtään eteenpäin.

Sitten se paikallamakuu, syvä huokaus.... Ollaan siis treenattu paikkamakuukurssin systeemeillä. Edelleen olen pitänyt etäisyyttä aika lyhyenä ja palkannut usein. En ole yrittänytkään kasvattaa etäisyyttä, vaan ollaan treenattu ainoastaan häiriökestävyyttä ja sitä, että Iitu makaisi luottavaisena kaikesta häiriöstä huolimatta. Iitu sietää hyvin ihmishäiriöt. Jos joku juoksee välistämme tai leikkii leluilla, no problem. Kerran viikkotreeneissä kolme treenikaveria teki häiriötä yhtä aikaa, eikä Iitu piitannut vaikka kaksi ihmistä käveli edestä ja takaa, ja kolmas veti lelua nenän edessä. Ollaan treenattu myös häiriökoiran kanssa niin, että se kävelee Iitun sivusta, takaa, välistämme, ei ongelmaa. Mutta sitten, koirat on rivissä kuten kokeessa ja vieruskaveri piippaa. Juu, se onkin sitten jo liikaa. Viimeksi treeneissä vieressä makaaja piippaili ja Iitu nousi istumaan, kun selkäni käännin. Tuntuu, että rivistä pois lähtevä koirakaan ei ole IItulle niin hankala kun ääntelevä koira. Muutaman kerran olen ottanut piiloon menoa niin, että olen vain ihan muutaman sekunnin ja tulen palkkaamaan. Siinäkin Iitu ehtii nousta istumaan huolestuneen näköisenä. Häiriökestävyydessä pitäisi saada siis kasvatettua aikaa ja etäisyyttä. Meidän omassa treeniryhmässä on vielä keskeneräisiä koiria, siinä porukassa en edes aio yrittää avoimen luokan makuuta normietäisyydellä. On liian suuri riski, että kaveri lähtee rivistä IItua haistelemaan ja siinä sitä sitten ollaan, lähtöruudussa. Pitäisi päästä treenaamaan kokeneiden, rauhallisten, varmasti rivissä pysyvien koirien kanssa, että voisi piiloon menoakin treenata koiraseurassa.

Ollaan treenattu myös rally-tokoa aktiivisesti. Siihen tuo omaa haastettaan se, että treenataan hallissa agilityesteiden keskellä ja väliseinän takana usein treenataan agilitya. Vaikka IItun kanssa ei olle agia treenattu lähes vuoteen, se ei ole tosiaankaan sitä unohtanut ja rallyyn keskittyminen on välillä tosi vaikeaa, kun seinän takana toinen koira menee putkeen. Olen ilmoittanut IItun avoimen luokan kisaan 1.5 eli ensimmäiseen ihan oikeasti viralliseen kisaan. Onneksi kisa on muualla kuin omassa hallissamme... Hieno juttu, että harrastajat on löytäneet rallyn täällä meilläkin päin. Treenaamme agiseuran alaisuudessa, kesän aikana tulee sarja epävirallisia kisoja ja syksyllä on kahdet viralliset kisat. Itse olen menossa koetoimitsijakurssille ensi viikonloppuna.

Lopuksi, en voi olla mainitsematta IItun uutta työuraa kaverikoirana. Viime viikolla oli IItun kuudes keikka ja se ansaitsi virallisen työasunsa eli huivin. Kaverikoirailu on kivaa puuhaa: voi niin pienellä panostuksella tuottaa ihmisille iloa ja elämyksiä. Suosittelen kaikille, jotka omistavat avoimen, ihmisistä tykkäävän koiran.

Iitu ylpeänä upouusi huivi kaulassaan :)

Lisään vielä tämän aamun treeneistä. Otettiin avoimen luokan liikkeistä noutoa, luoksetulon stoppia ja kaukokäskyjä. Kaukot oli hyvät. Noudossa otettiin kuitenkin koko liikettä. Ekan kerran karkasi kapulalle, mutta muistutuksen jälkeen seuraavat suoritukset hyviä. Helpotin sen verran, että kun haki kapulaa, annoin ekalla kolmella kerralla sivu-käskyn, mutta seuraavat kolme suoritti alusta loppuun yhdellä käskyllä hienosti. Luoksetulon stoppia otettiin puun kiertämisen kautta. Iitu pysähtyi tosi hienosti niille sijoilleen. Tosin käytin sekä käsiapua että melko voimakasta käskyä. Lenkillä treenattiin muutaman kerran paikkista niin, että käskin IItun maahan ja Lillin kanssa jatkettiin matkaa ja kierreltiin lähistöllä. Hyvin IItu pysyi maassa, ei sillä ollut hätää kun ei olut muita koiria ja minä näkyvissä. Me voitaisiin muiden liikkeiden puolesta varmaankin osallistua oman seuran toukokuun kokeeseen, mutta paikallamakuuta tuskin saadaan siihen mennessä valmiiksi, jos koskaan... Olen päättänyt, että toivoa en vielä menetä. Kesään asti vielä yritetään. Jos sitten ei ala makuu natsaamaan, siirrytään täysin rallyn maailmaan. Eikä sekään mikään huono vaihtoehto ole, ei ollenkaan.

Paikkamakuukurssilla

Koko Iitun tokouran ajan paikkamakuu on takunnut enemmän tai vähemmän. Itseähän tässä saa katsoa peiliin: huonosti opetettu ei voi hyvin osata. Siispä innostuin heti, kun kuulin että meillä päin järjestettäisiin paikkamakuukurssi. Eilen odotettu kurssipäivä sitten koitti.

Kurssilla opettajana toimi Tanja Mäennenä koirakoulu Leikkiinkutsusta. Opetus toimi operantin ehdollistamisen ja positiivisen vahvistamisen periaatteiden mukaan, jotka olivat tuttuja jo Tommy Wirenin luennolta. Ensin saatiin tiukka teoriapaketti ja sitten päästiin treenaamaan kolme kertaa jokainen koirakko yksitellen.

Tässä teoriasta jotain, mitä kirjoitin itselle ylös:

• paikkamakuussa ei saa koskaan rankaista koiraa, ei toruta, ei edes huokaista, sillä sekin voi jo olla herkälle koiralle rankaisu. Ainut rankaisu, mitä paikkamakuun harjoittelussa saa käyttää, on palkkion poisto
• koulutuksen rakenne koostuu kymmenestä eri vaiheesta. Jos vaiheiden yli hyppää, se voi kostautua erilaisina ongelmina myöhemmin. IItun koulutuksessa olen hypännyt yleistämisen ja siedättämisen yli kestoon ja sen jälkiä nyt korjataan.
1. Käytöksen aikaansaaminen
2. Alkuyleistäminen
3. Vihjeen liittäminen
4. Latenssi (viive toteuttamisessa)
5. Ärsykekontrolli (toimii vain oikeasta käskystä, ei esim. liikkurin käskystä)
6. Yleistäminen (eri ympäristöt)
7. Siedättäminen (häiriöt)
8. Kesto
9. Etäisyys
10. Määrä
• jos koulutus ei etene, tarkista nämä 5 asiaa:

1. Ajoitus, milloin palkkaat
2. Vahvistetiheys, kuinka usein palkkaat
3. Kriteeri, mistä palkkaat
4. Palkkion suunta, minne palkkaat
5. Palkkion laatu, millä palkkaat

• minne palkkaat -> etu- ja takapalkalla saat aikaan vieterimäisen koiran, joka odottaa koska saa rynnätä palkalle, viedään palkka koiralle eli siihen paikkaan missä haluat sen olevan
• mitä häiriöitä koiran pitää kestää... yliharjoittelu kannattaa (hevoset, kissat, jänikset, lämmittelevät koirat, autot, lapset, koirarähinä, grilli, tutut kehän laidalla, lelut jne.)

Itse harjoittelu tehtiin siis kolmessa osassa. Ensin katsottiin, ymmärtääkö koira maahan-käskyä ja mitä siltä odotetaan eli komennettiin koira maahan, mentiin eteen seisomaan ja palkattiin maassa pysymisestä. Tässä huomasi, että Iitun kanssa on treenattu paljon kaukokäskyjä ja makuun treeni on ollut viime aikoina nollassa. Se tarjosi joka väliin istumista (ajatus oli siis se, että kun koira on jo maassa, annetan maahan-käsky ja palkka). Aika pian se kuitenkin hoksasi, mitä siltä odotetaan. Jos se nousi istumaan, palkkakäsi häipyi nopeasti nenän alta. Ekalla kiekalla treenattiin myös sitä, että vaikka menen viereen seisomaan, Iitu pysyy maassa. Siirryin askel askeleelta palkaten maassapysymisestä Iitun edestä sen viereen seisomaan, ja saatiin siinäkin onnistumisia. Tämä istumisen ennakointi on myös ongelma, joka vaatisi enemmän johdonmukaista koulutusta jatkossa.

Toisella kierroksella otettiin mukaan häiriöitä. Ensin katsottiin, miten Iitu reagoi minun liikkeeseeni. Aluksi se reagoikin, mutta oppi todella nopeasti pysymään maassa, vaikka liikuin sen sivulla ja takana. Seuraavaksi vuorossa oli kouluttaja, joka liikkui Iitun lähellä.  Hän käveli vierestä ja takaa, ja lopuksi juoksi meidän välistämme, mutta hyvin Iitu pysyi maassa. Sitten otettin mukaan narulelu. Kouluttaja heilutteli lelua Iitun vieressä, veti lelua Iitun nenän alta ja lopuksi heitti sen Iitun yli. Siinä kohtaa Iitu vähän katsoi että hui, mutta pysyi maassa. Taitava pieni! Nauroinkin, että pää pyöri koiralla kuin pingispallo, mutta maassa pysyi hienosti.

Kolmannella kierroksella kehään tuli häiriökoira. Edelleen seisoin Iitun edessä 1-2 metrin päässä. Ensin häiriökoiraa kävelytettiin kolme metriä takanani ja siitä kerta kerralta lähemmäksi niin, että viimeisellä kerralla se käveli ihan minun takaani. Seuraavaksi koira siirtyi liikkumaan meidän sivulle ja etäisyyttä vähennettiin kerta kerralta niin, että viimeisellä kerralla koira meni melkein Iitun vierestä. Iitu makasi tosi hienosti. Se ei huomannut häiriökoiraa lainkaan. Koira meni jopa juosten ohi, eikä Iitu korviaan lotkauttanut. Wau! Muiden koirien liike on Iitulle kaikkein vaikeinta. Tämä antoi toivoa, että siitäkin ongelmasta voidaan harjoittelulla päästä. Hyvä alku!

Itselle valkeni se asia, että olen treenannut häiriöitä alusta asti liian pitkällä etäisyydellä ja aivan liian vähän. On aloitettava ihan pienestä matkasta ja lisättävä etäisyyttä sitä mukaa, kun koira häiriöitä kestää. Näillä kolmelle treenikerralla näki sen, miten nopeasti koira oppii, kun sitä palkitaan johdonmukaisesti oikeasta asiasta. Samalla valkeni se, miten hirvittävän kova urakka meillä on edessä, että saadaan Iitulle varma paikkamakuu: erilaiset häiriöt eri paikoissa hiljalleen etäisyyttä kasvattaen. Normaalit makuut rivissä saa nyt hetkeksi unohtaa: viikkotreeneissä treenataan nyt lähinnä erilaisia häiriöitä. Huomisiin treeneihin kavereille lelut ja vinkupallot mukaan... :) Onneksi ollaan mukana treeniryhmässä, että päästään säännöllisesti näitä juttuja treenaamaan. Treenimotivaatio ainakin nousi. Kyllä Iitusta paikallamakaaja saadaan, kun vaan treenataan oikein ja riittävästi, ja itse jaksan treenata kärsivällisesti. Oikotietä onneen ei ole :)

Hyvää Joulua kaikille!

Haluan toivottaa kaikille Hyvää Joulua ja Onnistunutta Vuotta 2014! Tervehdyksen teille tuo Iitu, joka tässä esittää teille yhdessä Karita Mattilan kanssa laulun Oi Jouluyö. On tää semmoinen laululintunen tää meidän Iitu, että oksat pois :-)

Treenimietteitä

Onpas ollut pitkä tauko päivityksessä, päivälleen kaksi kuukautta. Ei ole vaan tullut kirjoitettua mitään, kun tuntuu ettei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Tokotreenimotivaatio vaihtelee. Aika vähän ollaan treenattu, vaikka käydään säännöllisesti IKKJ:n ryhmässä. Avoimen luokan liikkeistä osa on edistynyt hyvinkin. Kaukokäskyt sujuu hyvin lyhyeltä etäisyydeltä. Iitulla on oikea tekniikka: se nousee ja laskee hissinomaisesti, eikä jalat liikuu. Kun etäisyyttä kasvatetaan, liike hidastuu ja esim. istu-käskyn jälkeen istumaannousu on tosi hidas.

Nouto oli jo hyvässä kuosissa, oikeastaan valmis liike. Mutta ettei olis liian helppoa, niin Iitu on ruvennut varastamaan noutokapulalle ennen käskyä. Hypyssä suurin ongelma on se, että Iitu herkästi kiertää istumaan hypyn vasempaan reunaan,mistä on sitten vaara tulla takaisin hypyn ohi. Jatkossa täytyy siis keskittyä siihen. että Iitu menee hypyn taakse suorassa. Istuminenkin on käskyn jälkeen vähän hitaanpuoleista eli hommaa piisa siinäkin.

Luoksetulon pysäytyksessä ollaan vasta siinä pisteessä, että peruutan ja pysäytän perässä seuraavaa Iitua. Liikettä alusta loppuun ei vielä tehdä, hiotaan stoppia ensin teräväksi. Viimeksi käytettiin avustajaa ja takapalkkaa. Hyvän pysäytyksen jälkeen vapautin Iitun taakse avustajalle, jolla oli nami. Saatiin muutama erittäin hyvä stoppi aikaan.

Paikallamakuu on kaikkein haavoittuvin ja eniten alkutekijöissään. Nyt ollaan saatu onnistuneita suorituksia myös avoimen luokan makuussa. Tosin etäisyys on viisi metriä ja käyn palkkaamassa 5-10 sekunnin välein. Olen pyrkinyt palkkaamaan riittävän tiheästi, ettei Iitu ehdi nousta. Parissa viime treenissä se on maannut koko vaaditun ajan eli edistymistä on tapahtunut verrattuna ekaan treeniin, missä se nousi aina istumaan, kun menin piiloon. Talven aikana pitäisi treenata myös häiriöherkkyyttäkin ilman piiloa, koska Iitu on herkkä ja lähtee, jos joku muu koira lähtee. Treenattavaa siis piisaa ja toivon mukaan treenimotivaatio alkaa nousta kevättä kohti mentäessä.

Iloinen uutinen oli se, että Kennelliiton valtuusto on hyväksynyt rallytokon viralliseksi lajiksi 1.5.14 alkaen. Luulen, että se tulee olemaan meidän päälajimme jatkossa.Ja toinen uusi harrastus tulee olemaan kaverikoirailu. Olen käynyt kaksi kertaa tutustumassa toimintaan ja tammikuussa IItu pääsee ekalle keikalle, minkä jälkeen ryhmä päättää, saako se jatkaa. Rakkauden puutteeseen ura ei tule kaatumaan, Iitulta riittää jaettavaksi sitä ihan kaikille :-)

Loppuun vielä kuvapläjäys syksyn maisemista...

Kohti avointa luokkaa

Toista viikkoa oli aivot narikassa tokon suhteen. Yhdellä rally-tokokoulutuskerralla tosin käytiin, ja voi pojat kun sekin oli kivaa. Harmi, ettei meillä päin järjestetä säännöllistä rally-tokokoulutusta minkään seuran puitteissa. Täytyy toivoa, että tilanne muuttuu, kun/jos laji keväällä virallistetaan.

Eilen oltiin Iitun kanssa ryhmätreeneissä Ilmajoella ja päätin tälläkertaa treenata avoimen luokan liikkeistä paikallamakuun lisäksi noutoa, luoksetulon stoppia ja kaukokäskyjä.

Avoimen luokan paikallamakuuta ei olla treenattu kuin kotipihalla. Ja siinä on edessä pitkä ja kivinen tie. Huoh.... Etäisyys ei ollut normaali etäisyys ja Iitulla oli etäisyyttä muihin koiriin. Siltikin, aina kun menin näkösuojaan, se pomppasi istumaan. Perääni ei sentään lähtenyt, mutta heti kun poistuin sen näkökentästä, liikkuri huusi, että nousi. Lopuksi laitoin Iitun makaamaan vain muutaman metrin päähän vajasta ja palasin palkkaamaan heti, kun olin käväissyt näkösuojassa ja Iitu pysyi maassa. Treeniä, treeniä vaan...

Kaukokäskyt oli edistynyt. Etäisyyttä oli jo enemmän ja Iitu nousi reippaasti istumaan. Juuri tuo istumaan nousu on tapahtunut tähän asti kuin hidastetussa filmissä. Parempaan suuntaan siis, hyvä hyvä. Luoksetulon stoppi on paikallamakuun ohella varmasti toinen työstettävä liike. Iitu on niin älyttömän nopea, että sen on hankala pysähtyä siitä vauhdista, ja se valuu ja valuu ja valuu.... Pallon heittämisestä ei ole apua, koska Iitu ei pallosta piittaa ja namitkin on niin pieniä, että se ei näe, jos niitä heitän... Takapalkan avulla nyt toistaiseksi treenataan, ja vähän me ollaan sitä vasta treenattu, eli ei nyt voi vielä ihmeitä odottaakaan.

Nouto oli positiivinen ylläri. Mehän ollaan treenattu ohjatun noudon kapulalla, koska pieninkin sorvattu kapula on niin pieni, ettei se tahdo mahtua Iitun suuhun, eikä se siitä syystä ole halunnut ottaa normikapulaa suuhunsa. No, olin onnistunut kadottamaan ohjatun noudon kapulan johonkin. Kaikkea pitäisi näemmä olla enemmän kuin yksi, että aina joku kappale löytyis.... Päätin sitten ottaa normikapulan mukaan treeneihin ja kokeilla sillä. Ja IItu, wau!!!, haki sen kapulan ja palautti sen nätisti. Ja tosi nätisti sitä kantoikin. Siis, me ei millään pilipalikapuloilla enää treenaa, vaan kunnon kapulat kehiin, tuumas Iitu. Ja kun kapula juuri ja juuri mahtuu Iitun suuhun, se ei pääse järsimään sitä, kuten ohjatun noudon kapulaa.

Vaikka työtä on edessä paljon, varsin positiivin mielin siis jatketaan treenejä ja lähdetään haastetta päin, eli kohti avointa luokkaa-tavoite starttasi nyt... :)

TK1 :)

Vihdoinkin se kolmas ykköstulos ja TK1-koulari!!!! Ollaan rämmitty tokokokeesta toiseen keskinkertaisin tuloksin ja epäonnisen esityksen syynä on yleensä ollut Iitun ylivirittyneisyys. Nyt oli kerrankin tähdet kohdallaan, Iitu toimi kuin unelma, mikä tuotti heti tuloksen. Mutta kyllähän mä oon tiennytkin sen, että koira osaa kun vaan malttaa.

Eiliseen kokeeseen mulla oli selvä suunnitelma: väsyttää koira ennen koetta niin, että se ei rieku ja possuile itse kokeessa. Tämähän on ollut siitä hankala ongelma, koska se ei esiinny treeneissä, vaan ainoastaan kokeessa eli ei oikein pääse treenaamaan. Onneksi oli iltakoe ja mulla lomaviikko, niin ehdin panostamaan Iitun väsyttämiseen. Päivällä tehtiin 1,5 tunnin metsälenkki. Ennen koetta koepaikalla ohjelmana oli namietsintää ja tiukkaa kontaktitreeniä. Iitultahan on ollut perusasennotkin vähän hukassa parissa aikaisemmassa kokeessa. Nyt tarjosi perusasentoa ja kontaktia koko ajan treenauksen jälkeen. Itse kokeessa pidin aika tiukkaa linjaa. En kehunut sanallisesti oikeastaan yhtään, ainoastaan silitin pari kertaa pään päältä liikkeiden välissä. Iitu ei ole ainoassakaan kokeessa ollut noin rauhallinen ja haukahti koko kokeen aikana vain kolme kertaa. Aivan upea, toimiva Iitu, jonka kanssa oli ilo tehdä töitä. Oli mahtava suorittaa liikkeitä sen kanssa. Täydellinen suoritus ei kumminkaan ollut, parannettavaa ja treenattavaa jäi, ja kokeeseen mahtui myös dramatiikkaa paikallamakuussa.

Alokasluokkaan osallistui 13 koirakkoa, joten paikallamakuu tehtiin kolmessa erässä. Meidän starttinumeromme oli yksi eli Iitu makasi ensimmäisessä erässä laitimmaisena, jälleen kerraan :) Rivissä keskimmäisenä maannut sakemanni piippasi heti alusta asti ja 20 sekunnin kohdalla lähti tuulispäänä ohjaajansa luokse. Arvasin, että Iitu ei pysy, vaan lähti vauhdilla mun luokse. Samoin toisesta laidasta lähti koira. Mua otti niin päähän ja manasin mielessäni, että tässäkö se oli. Onneksi tuomari päätti, että makuu uusitaan! Vähän jännitti, että mahtaako Iitun muistissa olla edellinen lähtö, mutta ei... todella ylväs ja rauhallinen makuu jälleen kerran, eikä ennakoinut perusasentoakaan. Täysi kympin suoritus siis.

Lopputuloksena oli viides sija, ALO1-tulos, 184 pistettä ja TK1. Tuomarina Allan Aula, joka ei tarkimmasta päästä tokikaan ole. Mutta laskeskelin, että pisteet olisivat riittäneet 1-tulokseen tarkemmallakin tuomarilla. Sen verran hyvin Iitu suoritti.

Tässä osa-aluepisteet:
Luoksepäästävyys 10, hieman Iitu nousi, mutta siitä ei rokotettu.
Paikallamakuu 10, uusinnassa täydellinen suoritus
Seuraaminen hihnassa 10, paras seuruu ikinä, mahtava kontakti!!!
Seuraaminen vapaana 9, kontakti ei ihan yhtä hyvä kuin edellisessä
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10, ehkä hieman vartaloapua... :)
Luoksetulo 10, kuten numero kertoo, oli täydellinen
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8, joku kentän laidalla kiinnosti, kontakti ei paras ja liikkui käskyn jälkeen vähän eteenpäin
Hyppy 7, edelleen katseli jotain kentän laidalla. Olisi pitänyt varmistaa kontakti ennen kuin sanoin valmis. Jouduin antamaan tuplakäskyn ja Iitu otti pari askelta hypyn takana mua kohti.
Kokonaisvaikutelma 10, tuomarin kommentti: iloista tekemistä, yhteistyö sujuu, kevyttä alokasluokan tasoa (mitä ikinä tämä tarkoittaakaan...)

Nyt voidaan Iitun kanssa jatkaa tosissaan avoimen luokan liikkeiden treenaaminen. Ne kaikki on keskeneräisiä, eikä vähiten paikallamakuu. Onneksi ollaan siinä treeniryhmässä ja nyt meillä on selkeä treenitavoite: osallistua avoimen luokan kokeeseen keväällä. Taidetaan ensin pitää viikon parin treenitauko ja olla ajattelematta koko tokoa. Sunnuntaina on rally-tokokoulutusta, taidetaan piipahtaa siellä.

Iitu poseeraa itsevalitsemansa lelun kanssa. Yleensä sitä ei lelut hirveesti innosta, mutta tämä on tapettu jo monta kertaa

Vaihteeksi näytelmäkuulumisia

Jospa taas jotain pientä päivittäis. Tokorintamalla on ollut pientä hiljaiseloa. Ollaan kyllä käyty kerran viikossa treenaamassa ryhmässä, mutta omatoimitreenaus on jäänyt vähemmälle parin viimeisen viikon aikana. No, huomenna tähän tulee muutos, koska meillä on ensi viikolla kaksi koetta tiedossa eli alokasluokan liikkeitä täytyy palautella mieleen. Avoimen luokan liikkeitäkin ollaan alettu treenaamaan enemmän. Nouto on ehkä pisimmällä, mutta kaukana valmiista vielä. Hommaa siis piisaa.... Ollaan päästy IItun kanssa treenaamaan IKKJ:n ryhmään. Ensimmäisen kerran treenaan tokoa itseohjautuvassa ryhmässä. Olen kyllä tykännyt. Ilmajoella on niin hyvät treeniolosuhteet, että säiden kylmetessä päästään vielä halliin treenaamaan.

Eilen oltiin Iitun kanssa näyttelyssä pitkän tauon jälkeen. Ajeltiin lauantaina Lahteen, missä yövyttiin, ettei tarvinnut aamulla lähteä kukonlaulun aikaan liikenteeseen. Näyttely oli siis Vantaalla ja tuomarina Elena Ruskovaara, joka piti Iitusta silloin, kun Iitu oli vuosikkaana hänen arvosteltavanaan. Oli ihanan lämmin päivä, lähes hellelukuja hipova. Mikäpä siis näytelypäivää viettäessä. Hiukan harmitti, kun näyttely oli nurmikentällä. Iitu ei mielestäni liiku nurmella mitenkään hyvin. Liikkeistä tulikin sanomista. Tuomari epäili, että IItu voisi olla takaa jumissa. Ei mahdoton ajatus. Hierojalla käytiin heinäkuussa ja silloin oli jumia nimen omaan takapäässä. Kun olisi ollut oikein visas, olisi tuon elohopean kanssa käynyt hierojalla juuri ennen näyttelyä. No, seuraavalla kerralla sitten.

Tuomari arvioi IItun erittäin hyväksi. Erinomaisia oli sen verran, että kilpailuluokkaan ei päästy. Arviointi kuuluu seuraavasti:
Selvä sukupuolileima, keskivahva runko, kokoon sopiva luusto, kohtuulliset kulmaukset, eturinta voisi olla täyttyneempi, unelmoiva ilme, hyvin asettuneet korvat, ja kaunis tasapaino kallon ja kuonon välillä, liikkuu kapeasti takaa, häntä pyrkii turhan korkealle liikkuessa, saisi ravata rasapainoisemmin takaraajoilla.
Ihan hyvä ja Iitun näköinen arvostelu. Tuo unelmoiva ilme on hauskasti sanottu, mutta Iitun ilme on juuri sitä. Hyvin kuvattu :) Seuraava näyttely meillä on varmaan joskus ensi vuonna. Pesun jälkeen alkoi pohjavilla housuista irtoamaan, että se siitä turkista tälle vuodelle.

Loppuun vielä Riitta Vanha-Perttulan kuva Iitusta kehässä. Uutta päivitystä tiedossa sitten tokokokeiden jälkeen. Toivottavasti ei tarvitsisi osallistua kuin siihen ensimmäiseen :).