En meinannut silmiäni uskoa, kun aamulla katsoin ulos ja yön aikana oli satanut lunta. Minä kun niin odottelen kevättä ja kesää. Koirat oli kyllä innoissaan. Molemmat kulkivat nenä maassa ja työntelivät lunta kuonollaan. Lilli ei tiennyt kuinka päin olisi ollut, kun hokasi, että sen lempparivuodenaika oli palannut takaisin.
Iitu on siirtynyt kodin kunnostuksesta puutarhatöihin. Juu, viisas koira tietää, että keväisin puuhaillaan ulkona. Sen puutarhahommat keskittyy vaan hiukan väärään paikkaan, meikäläisen ainoaan kukkapenkkiin nääs. Viis minuuttia takapihalla ja tuloksena kaksi ammottavaa monttua penkissä. Syyllinen oli helppo löytää. Kummalla olikaan nenä ja tassut mullassa... Juu, juniorillahan ne. Tosin ei Lillilläkään täysin puhtaat jauhot ole pussissa. Se kunnostautuu puolestaan nurmikon kaivuussa. Tämä kevät on niin ihanaa aikaa, kun lumen alta paljastuu uusia tuoksuja haisteltavaksi.
Pitää kai lähteä koirien kanssa lenkille tuonne hyytävään tuuleen. Koko päivän oon yrittäny ottaa itteäni niskasta kiinni, mutta nyt on kai pakko. Oon ajatellut Lillin kanssa koittaa treenata vaikka tokoa vaihteeksi. Pian meillä jää agiharkatkin väliin muutamaksi viikoksi juoksujen takia, niin vois puuhailla vähän muutakin, jos meikäläinenkin koittais vähän innostua tokoilusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti