perjantai 23. lokakuuta 2009

Kivat agitreenit

Täytyypäs kirjuutella jo ennen sunnuntaita, kun meillä oli Lillin kanssa niin tosimukavat agitreenit torstaina. Lillin innostus lajiin lisääntyy kerta kerralta: raavitaan ovea, että pääsisi äkkiä sisälle. Kun käytiin välillä ulkona, neiti kiskoi radalle päin eikä suinkaan ovelle. Se haukkuisi kaiken aikaa, kun odottaa omaa vuoroaan. Ja eilen se ekaa kertaa haukkuu/ murisi kun oli putkessa, mitä se ei ole ikuna tehnyt. Ja se vauhti, Lilli kiiti niin, ettei ikinä. Eli nyt on viimeistään aloitettava kunnonkohotus, jos mielii katella muutakin kuin perävaloja ;)

Jenni oli tehnyt meille kaks kilparadan pätkää, ihan täysrata ei halliin mahtunut, mutta esteitä oli kyllä kiitettävä määrä... Ekassa pätkässä oli ensimmäisen hypyn jälkeen käännös oikealle pituudelle. Lilli jatkoi iloisesti suoraan edessä olevalle hypylle. Ei ollut emännältä riittävän tarkka haltuunotto siis. Radan keskivaiheilla oli hyppy-rengas-muuri-putki-yhdistelmä, joka kaartui oikealle. Tämän pätkän alkaessa olin jäänyt Lillistä jo jälkeen. Noh, mitä teki koira: se etsi itse esteet ja eteni hienosti perässä taapertavasta emännästä huolimatta. Ihan huippua...

Toisessa radanpätkässä ohjaajamme sanoi heti, missä Lilli menee omaa polkuaan -ja niinhän se sitten tekikin. Eli hypyn jälkeen piti kääntyä takavasemmalle toiselle hypylle. Ennen kuin ehdin saada koiraa haltuun ja valssiin, se jatkoi jo suoraan eteenpäin. Toisella kertaa sitten käänsin ekalle hypylle mennessä itseäni ja ohjasin vastakkaisella kädellä. Valssiin meno sujui hyvin ja koira seurasi perässä tosi hienosti. Ihmettelin itsekin ketteryyttäni, sillä sivuittain menot ja peruuttamiset ei tällaiselle kangelle todellakaan ole vahva puoli. Lillin into on antanut mulle itsellekin lisää virtaa: keskityn ja tsemppaan paremmin. Mutta nyt kun Lillin innostus on lisääntynyt huomattavasti, on ilmestynyt uusi ongelma: paikalleenjäänti lähdössä. Paikalle jäänti on aina ollut oma taiteenlajinsa, aikaisemmin Lillin jännittämisen ja arkuuden takia. Mutta nyt se on niin innoissaan, ettei malttaisi odottaa lähtölupaa. Uutta siis tämäkin ja lisää treenattavaa. Nyt täytyy varmaan hakea hallin avain ensi kuuksi. Pitäisi saada harjoittelua tehokkaammaksi, että päästäisiin joskus sinne kisoihinkin. Omat kisat tulee liian aikaisin, mutta ehkä sinne keväälle. Pitäisköhän raapustaa tavoite oikein paperille, että sen eteen tulisi tehtyä myös töitä.

Ei kommentteja: