Oltiin Lillin kanssa taas torstaisissa agi-harkoissa ja tuon koiran vauhti kiihtyy kerta kerralta... Tällä kertaa tehtiin lyhyitä ja helppoja 3-5 esteen sarjoja hakien vauhtia. Viimeinen ja pisin pätkä meni tosi liukkaasti. Sain todella pinkoa, että pysyin askeleen Lillin edellä. Nyt kun tuo koira on reipastunut paljon, mun täytyy opetella ihan uusi ohjaustyylikin. Esimerkiksi putken jälkeen, mun ei tarvitse enää jäädä putken suulle odottamaan Lilliä että saattelen sen yhdessä hypylle. Se oli vanha Lilli, mutta nyt on eri meininki. Tänään oli putken jälkeen hyppy ja rengas, ja ehdin juosta renkaalle asti vastaanottamaan koiraa. Renkaan jälkeen oli pussi, johon Lilli meni ilman mitään epäröintiä. Hieno juttu! Kepit Lilli menee hitaasti, mikä on outoa, kun muuten esteet mennään vauhdilla. Jostakin tarttis saada siihen sen terävyyden. Hmmmm.... treeniä, treeniä ja treeniä. Kokeillaan ens kerralla lelupalkkaa, josko se vauhdittais.
Lillin kanssa on tällä hetkellä ilo harrastaa. Kun muistelee takkuista alkutaivalta ja Lillin ahdistuneisuutta vanhassa hallissa. Kun seinät kaatui sen päälle ja mua itseäkin ahdisti koko tilanne. Soimasin itseäni, että vien koiraa paikkaan, jossa se ei viihdy vain sen takia, että emäntä on päättänyt harrastaa agilitya. Miten monta kertaa olinkaan valmis laittamaan hanskat tiskiin. Melkein tippa tulee nytkin linssiin noita juttuja muistellessa. Joka on Lillin nähnyt viime talvena, ei uskoisi samaksi koiraksi, niin paljon se on muuttunut edukseen. Ja tuntuu nauttivan joka solullaan... Joskus on asioita, joissa ei näemmä kannata heti luovuttaa. Lilli ja agility oli yksi sellainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti