Näytelmäkurssilla

Oltiin Iitun kanssa eilisiltana näyttelykurssilla. Keritään juuri sopivasti osallistua kolme kertaa ennen Seinäjoen näyttelyä ja vielä kaksi kertaa ennen Jyväskylää. Treenit meni hyvin ja ei menneet. Heti kun oltiin kehässä ja mentiin yhdessä ympäri Iitu veti kierroksia, pomppi ja haukkui. Varsinkin takana tullut dogo argentino sai kuulla kunniansa. Kun oikein olin veemäinen enkä katsonut sen päällekään, se ensin yritti kahta kauheammin, mutta rauhoittui jopa ravaamaan hetkeksi aikaa ihan hienosti. Kun porukka jaettiin kahtia, treenasimme vuoroa odottaessamme kentän laidalla ja silloin Iitu meni huippuhienosti, ihan kuin kotipihassakin. Se ravaa niin nätisti, häntä alaspäin. Se siis osaa, kun haluaa. Mutta nuo toiset koirat *huokaus*, ne saa tuon kiljukaulan käymään niin kuumana, ettei oo tosikaan. Täytyy kai mennä näyttelypaikalle jo aamu-kuudelta, että tuo on niin poikki, ettei jaksa enää hillua. Tosi positiivista oli se, että Iitu antaa kopeloida itseään eikä väistä. Noh, ennemmin mä otan tuon kiljukaulan kuin arkajalan, että täytyy nyt vaan kestää...:) Mutta onneksi ehditään saamaan sitä häiriötreeniä ennen H-hetkeä, jospa se siitä pikkuhiljaa, toivon ma.