Kuluneeseen viikkoon on taas mahtunut agia ja tokoa. Torstaina oli jokaviikkoiset agiharkat Lillin kanssa. Tällä kertaa teemana oli sylikäännös, mikä oli hyvä juttu koska edellisellä kurssilla jouduttiin olemaan pois juuri kun niitä treenattiin eli ei olla oikein hyviä niissä. Tai, joskus mietin että ollaanko oikein missään, mutta who cares, hauskaa on nyt molemmilla... Lillillä on ollut hauska tapa kiepsahtaa ympäri juuri toisin päin kuin pitäisi. Liekö tokon perusasennosta jäänyt mieleen. Tällä kertaa sylkkärit meni aika hyvin, kun vauhtiin päästiin. Niin, ja Lillin vauhti nousi taas sellaisiin lukemiin, ettei ikinä. Sille on löytynyt ihan käsittämätön turbo-vaihde: se menee kuin ohjus esteeltä toiselle ilman pienintäkään epäröintiä! Ja mikä parasta esteet oli medi-korkeudessa!!! Mähän olen lukuunottamatta paria kokeilua, hyppyyttänyt Lilliä mini-korkeuksista, kun se on alkanut korkeammilla rimoilla epäröimään. Joo, ei todellakaan ollut minkäänlaista epäröintiä, Lilli meni eikä meinannut. Kyllä mua taas kerran harmittaa se saamarin keinu, ilman sitä me kisattais jo lujaa. No, kyllä kepeistä ropisis vitosia, mutta muuten....
Lilli on ruvennut tekemään myös omavaltaisia ratkaisuja eli haltuunottoon pitää kiinnittää vielä enemmän huomiota. Tässä ei ennen ollut suurempaa ongelmaa. Uusi Lilli onkin eri Lilli siinäkin asiassa. Aloitushypyn jälkeen piti kääntyä 90 astetta muurille ja sen jälkeen 90 astetta oikealle päin hypylle. Ekalla kerralla Lilli jatkoi aloitushypyn jälkeen suoraan tyrkyllä olevalle pituudelle ja toisella kerralla, kun olis pitänyt sen muurin jälkeen kääntyä oikealle päin hypylle - se kääntyi vasemmalla olevaan pussiin. Entisestä inhokista on tullut siis imuri, aika jännää... Mutta kuten oon aikaisemminkin sanonut, mun täytyy opetella uus ohjaustyyli tuolle mun uudistuneelle koiralleni. Mutta en edelleenkään valita...:)
Iitun kanssa aloitettiin tänään tokon eka luokka. Ei me keretty tänään paljon muuta kuin tehdä esittelykierros ja harjoitella vähän kontaktia. Iitu kyllä ottaa hyvin kontaktia. Ohjaaja kiersi ympäri muutaman kerran ja jutteli mun kanssa. Iitu tapitti mua taukoamatta, eikä huomannut mitään muuta. Se on niin ahne, että se kyllä tekee, kun tietää että namia on tulossa. Tuon saman kontaktin kun sais näyttelykehäänkin niin olis huippua. Jos tuo toko alkaa sujumaan, mikä tietää vaikka voitais kokeilla kisaamistakin sitten joskus. Mutta sen näkee sitten, miten rupeaa sujumaan. Alku ainakin näyttää ihan hyvältä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti