Eli siis agitykki Lilli... Siitä tuntuu löytyvän kerta kerralta enemmän uusia piirteitä. Vauhtia on tullut jo huimasti lisää. Eilen löytyi itseohjautuvuus. Kun Lillin kans päästiin ensimmäisen kerran radalle, se ei piitannut pätkääkään meikäläisestä vaan paineli kuin höyryjuna eteenpäin. Se oli sen näköinen, että mitäs eukko siinä huutelet, mä teen mitä haluan. Pallo kuumensi lisää ja pitihän sen käydä ohjaajammekin ympärillä haukkumassa, että onkos sulla se pallo, häh!!! Ihan turha oli sen kanssa yrittää tehdä mitään järkevää; takaakierrot olis ollut pätkän teema. Lilli hyppäsi muutaman hypyn ja putken, että saatiin enimmät höyryt ulos ja se oli sit siinä.
Toisella pätkällä Lilli meni hyvin. Ensin otettiin ihan esteen parin pätkiä ja palkkasin namilla joka välissä, että se ymmärsi että mua pitäisi niinku seurata. Treenipätkässä oli kolme takaakiertoa, jotka meni hyvin. Ollaan onneksi edistytty niissä, että voi nyt ihan rehellisesti sanoa jossain jotain edistymistä tapahtuneen...:)
Keinuakin kokeiltiin erikseen samoin kuin viime kerralla ja sen kanssa ei ole tapahtunut edistymistä yhtään: paremminkin päin vastoin. Lilli on vietävä keinulle hihnassa. Vapaaehtoisesti se ei mene ja sitten se yrittää hypätä pois :( Meistä taitaa ikuisia hyppyratalaisia... Pikku hiljaa alkaa siltä tuntua. Mutta - sitten ollaan, toisaalta ei tuo kilpaileminen oo tärkeintä, ei mun hermot ehkä sitä kestäiskään. Pääasia on, että Lillillä on kivaa. Tahkotaan sitten vaikka noita möllikisoja vaan. Ja ehkä niitä ihmeitä voi tapahtua, ei sitä koskaan tiedä, hope so...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti