Ekkuluokkalaisten fiiliksiä

Eilen aloitettiin Iitun kanssa juoksujen takia kesken jäänyt eka luokka. Ekaksi täytyy sanoa, että yliarvioin nuo Kuoma-kengät ja laitoin liian ohuet sukat. Varpaisiin oli vilu tunnin loppuessa. Ens kerralla  täytyy varustautua thermo-sukilla, kun kerran sellaiset omistaa. -12-asteen pakkanen meinasi olla liikaa Iitullekin, vaikka koko ajan yritin pitää sitä liikkeessä. Toivottavasti seuraavilla kerroilla olisi vähän lämpimämpää. Harkat kun kuitenkin on ulkona.

Ehdittiin harjoitella kontaktia, paikalla istumista ja luoksetuloa. Vaikka on ollut taukoa ja ympärillä oli vieraita koiria, ei Iitu piitannut muista, vaan otti tosi hienosti kontaktia. Ensin treenattiin kontaktia paikallaan, sitten vähän kontaktikävelyä ja lopuksi pujottelimme toisten koirakoiden vierestä niin, että kontakti säilyy. Ja Iitulla se kyllä säilyy, kun se tietää, että saa makkaraa. Porukassa oli vallaton dalmis, mutta ei Iitu noteerannut sitäkään, vaikka toinen pomppi muutaman kymmenen sentin päässä meistä, kun sitä ohitimme....:)

Seuraavaksi harjoiteltiin paikallaistumista, joka on yksi kurssin loppukokeen liikkeistä. Istu-käskyä ollaan treenattu uloslähtiessä ja kyllä Iitu sen käskyn hoksas toko-kentälläkin. Hienosti se osas, ja sain jättää sen muutaman metrin päähän ja siellä se nakotti istumassa. Yksi liike loppukokeesta siis jo hanskassa, hyvinhän tää alkoi...

Luoksetulo on Iitulla ollut aina vauhdikas. Siinä ei mitään varmuusliinoja tarvita. Iitulla on niin kiire mun luokse, että se on aina nenällään, kun ohjaaja päästää irti sen hihnasta. Mä saan päin vastoin ruveta miettimään, miten saan sitä hidastettua, ettei se törmää muhun.

Iitu teki koko tunnin töitä sellaisella tarmolla, että oksat pois. Kuunteli ja keskittyi, suoritti kaiken innolla. Se on kaiken lisäksi niin ahne, että makkaralla sitä on helppo opettaa. Meikäläinen jo melkein innostuu, josko opettaisi sille tokon alokasluokan liikkeet edes omaksi huviksi. Kisaaminen tuntuu sikäli hankalalta, kun on pitkä ohjaaja ja pieni koira: enhän mä näe, onko se edes perusasennossa ja missä kohtaa se seuraa. Paitsi jos opettaa sen niin varmaksi, että tietää sen olevan oikeassa kohtaa näkemättä. No, katotaan nyt mihin asti meidän innostus piisaa.

Mun oli tarkoitus aloittaa agi-esteiden opetus vasta loppuvuodesta tai odottaa alkeiskurssia, mutta nyt musta tuntuu, että haen halliin avaimen ja aloitan esteiden opetuksen jo maaliskuussa. Sen verran hauskaa Iitun kanssa on tehdä töitä :)