Olen ollut koko viikonlopun flunssassa. Siitä huolimatta ajattelin osallistua Lillin kanssa tänään oman seuran epiksiin. Möllirata oli vauhdikas, mutta muuten helppo ja kiva: parissa paikkaa valssi tai sokkari. Juu, ja tänään opin sen ettei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa. Jos edelliskerta meni hyvin, tänään ei välttämättä mene. Ja kannattaisi tosiaan kilpailla vain terveenä...
Ennen starttia näytin Lillille, että katos tässä on pallo ja sit leikitään kun on kisattu. No siitähän Lilli sai virtaa ja paineli sata lasissa ja ylikin, kun radalle päästiin. Aluksi oli hyppy, puomi-suora, jonka jälkeen vasemmalle kaartuva putki ja siitä vasemmalle muuri. En tiedä, mikä Lillille tuli, ennakoinko itse vasemmalle kääntymistä, mielestäni en. Mutta niin vain se tyrkyllä olevan putken sijaan kääntyi vasemmalle muuria kohti. Sain sen takasin, mutta se teki putken väärin päin. No, jatkettiin rataa. Putkiepisodin takia jäin kättelyssä jälkeen apinanraivolla paahtavasta Lillistä. Seuraavaksi oli vauhdikas hyppy, pituus, hyppy-suora. Pituuden kohdalla taisin jäädä lopunkin. Huomas, että en ole kunnossa: henkeä ahdisti ja keuhkoputket oli ihan tukossa. En meinanut saada edes käskyjä huudetuksi, kun henki ei tahtonut kulkea. Jalatkin oli ihan hyytelönä. Loppusuoralla oli neljän hypyn suora, jossa en liioin pysynyt koiran perässä ja viimeisellä esteellä se kaartoikin eteeni kyselemään.
Että sellainen kisa. En ollut hyllystä kuitenkaan pahoillani, koska Lillin temperementti oli tänään kohdillaan. Kun se on tämänpäiväisessä mielentilassa, mulla on terveenäkin vaikeuksia pysyä sen perässä, saati sitten sairaana. Katotaan miten pysyn seuraavissa epiksissä sen perässä ja mikä on fiilis. Voi kun se olis aina tällainen, kun se oli tänään. Siitä näki, että se nauttii.
Loppujäähdyttelyn jälkeen vein Lillin kotiin ja hain Iitun. Iitun kanssa ei olla vähään aikaan hallissa käytykään. Se ei ollut metelistä moksiskaan. Treenattiin vähän paikallaistumistakin ja hyvin neiti osasi häiriöstä huolimatta. Eikä häirinnyt huuto, haukkuminen eikä äkilliset äänet. On se vaan reipas tyttö. Lupaavaa jatkoa ajatellen.
Lopuksi vielä pari kuvaa viikontakaisesta Alavuden ryhmänäyttelystä. Iitu poseeraa niin pätevänä...
Kuva: Anni Hautala
Kuva: Anni Hautala
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti