Iitun kanssa matkattiin eilen Ilmajoelle mätsäriin. Tarkoituksena oli saada kehätreeniä ennen ens lauantain Vaasan näyttelyä. Sanotaanko vaikka, että ei menny IHAN putkeen, ei. Iitu kaasutteli ja ottipa parit loikatkin. Ei malttanut koira liikkua nätisti edes silloin, kun oltiin yksin kehässä. Hirvee kiire oli eteenpäin. Emännän käskyt kaikui kuuroille korville, eikä muistuttelu pysynyt mielessä kuin pari minuuttia. Loppua kohti kyllä jo rauhoittui ja sinisten loppukehässä seisoi jo oikein mallikkaasti ja rauhallisesti. En siis ymmärrä tuota koiraa, miksi se näyttelykehässä käy kuumana eikä käskyt mene perille, kun se toimii niin kuin pitääkin kaikessa muussa. No, suurempi merkitys on sillä, että se toimii kaikessa muussa. Sehän se tärkeintä on, että jokapäiväisessä elämässä koira tottelee ja toimii. Mutta, olis se kiva käydä joskus vähän näyttelyissäkin niin, että sais sitä itse esitettyäkin. No, meillä tulee Vaasan jälkeen pakostakin taukoa, kun koira ei ole parhaassa mahdollisessa turkissaan ja taukoillaan ainakin elokuun erkkariin asti. Tai katotaan nyt, miten turkki kasvaa ja miten huvittaa. Tänään alkaa Touhutassun näyttelykurssi: teoriatunti + muistaakseni kolme kertaa käytännön harkkaa. Odotan kurssia mielenkiinnolla, koska kouluttaja on koulutettu ongelmakoirakouluttaja ja luulisin saavani hyviä vinkkejä, miten Iitulaisen sais kehässä ruotuun. Katotaan, miten käy...
Tänä aamuna käväistiin Iitun kanssa taas agilitya treenaamassa. Oliskohan me käyty kuus tai seitsemän kertaa nyt treenaamassa. Kaikkiin muihin esteisiin ollaan tutustuttu paitsi A:n, keinuun ja puomiin. Tai ollaan me puomin alastulokontaktia treenattu, muttei vielä koko estettä. Mullahan ei ole hirveästi kokemusta agilitystä. Lilli on eka agikoirani ja sen kanssa on kaikki saanut tehdä vaikeimman kautta. Siksi en ihan oikeasti tiedä, miten hitaasti tai nopeasti kannattaisi edetä tällaisen energiapakkauksen kanssa. No kuitenkin, olen pari kertaa ottanut sen kanssa jo lyhkäisiä radanpätkiäkin, ja hyvin se kyllä meni. Edelliskerralla tein puolikaaren muotoisen hyppy-hyppy-putki-hyppy-radan, ja Iitu meni sen ihan loistavasti. Mulla on muistikuva, että Lillin kanssa samassa vaiheessa jankattiin kahta peräkkäistä hyppyä. Tänään kokeilin muuri-putki-hyppyviritelmää. Putki oli kaarella ja tein sen jälkeen sokkarin, ja Iitu pysyi hyvin kärryillä :) Se on vaan niin tajuttoman nopea, että vaikka putki oli kaarella, mulle tuli tosissaan kiire leikata sen eteen, ennen kuin se tuli putkesta. Siis mä oon lirissä sen nopeuden kanssa vielä monet kerrat. Lopuksi otettiin vielä keppejäkin ja Lilliin verattuna Iitu menee jo tässä vaiheessa kepit paremmin kuin Lilli parin kurssin jälkeen. Tosin Lillin hyväksi on sanottava, että emäntäkin oli silloin aloitteleva ja solmussa keppien kanssa eli osaan ne kepit nyt opettaa paremmin. Mutta hauska tuolle Iitulle on agilitya opettaa, kun se selvästi oppii ja on innoissaan. Siitä se omakin motivaatio nousee, kun toinen pursuaa intoa...:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti