Aamulla käytiin molempien koirien kanssa pikatreeneissä hallilla. Otin Lillinkin mukaan, kun sillä alkaa juoksu hetkenä millä hyvänsä, että ehti senkin kanssa vielä vähän harjoittelemaan. Itse asiassa sen juoksut on toista kuukautta myöhässä, piti alkaa jo helmikuun lopussa. Iitullekin tekee ihan hyvää harjoitella oman vuoron odottamista. Oli melko äänekästä odottamista joo. Neiti huusi ja räyhäs hihnan päässä tauotta, melkoinen räyhä-roope. Kun ryhmään joskus päästään, taitaa olla äänekkäin kaveri hallissa...
Lillin kanssa viilattiin keppejä, kas kun aloitus tahtoo tuottaa välillä pään vaivaa. Kun vaan maltoin antaa koiralle tilaa, enkä tunkenut itse liian lähelle, se aloitti joka kerta ihan oikein. Nyt jätin myös käsiavun täysin pois ja juoksin vain rinnalla. Avot, Lilli pujotteli tosi hienosti. Oonkohan mä liikaa husinut, enkä ole luottanut siihen että se osaa, kun se kerran näemmä osaa. Otettiin myös paria viime harkoissa ollutta kuviota, jotka silloin meni jotenkin töksähtäen. Nyt kun olin saanut niitä mielessäni sulatella, ne meni tosi hienosti. Mulla vaatii moni uusi kuvio aika pitkän sulattelun ennen kuin oma koordinaatio on kärryillä, että miten oikein pitää mennä.
Iitun kanssa otettiin myös keppejä. Ensin oli pikkuneidillä liikaa intoa, eikä se malttanut olla kuulolla. Mutta kun se rauhoittui, rupes siltäkin homma sujumaan kivasti. Kesken treenien tuli seurakaveri halliin ja siitähän meteli nousi. Kyllä näkee, ettei Iitu ole porukassa harjoitellut, sellaisen metelin se nosti. Otettiin vielä pari kertaa keppejä niin, että vieras ihminen istui hallin nurkassa. Oli kyllä hyvä, että Iitu sai vähän häiriöharkkaa. Se teki sille ihan hyvää. Vois kyllä toistekin mennä hallille vaikka ovensuuhun keppejä treenaamaan niin, että hallissa on muitakin koiria.
Eilen oli se näyttelykurssin teoriaosuus. Siinä ei mitään sen kummempaa. Itse harjoittelu mua kiinnostaa kovasti, koska se toteutetaan naksuttimen ja kosketuskepin avulla. Sen verran asiasta innostuin, että pitihän mun sitä naksuharjoittelua tänään jo kokeilla. Nyt mä sitten itseäni ihmettelen, miksen ole aikaisemmin naksutinta ottanut näyttelyharjoitteluun mukaan. Naksulla sai heti merkattua esim. sen hetken, kun Iitu katsoi ravatessa eteenpäin. Aika monta kiekkaa sai pihassa kyllä ottaa ennen kuin sen kaaliin meni, että palkka tulee eteenpäin katsomisesta, mutta kyllä se sen sitten loppujen lopuksi oivalsi. Sen huomion tein, että naksun käyttö myös rauhoitti Iitua. Vaikka se kotipihatreeneissä menee hienosti, sillä on häntä hieman koholla merkkinä siitä, että kierroksia löytyy. Tehtiin pari treenikertaa naksun kanssa ja kummallakin kerralla häntä pysyi alhaalla. Jospa se siitä, kehässäkin joskus...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti