Tokopulinaa

Taas luvattoman pitkä edellisestä päivityksestä. Jokin uupumus kirjallisella rintamalla siis, mutta koitetaan ryhdistäytyä.

Viime keskiviikkona oli tokon ykkösluokan viimeinen kerta Iitun kanssa. Muuten menee aikalailla niin kuin pitääkin, mutta en ymmärrä, miksei Iitu opi perusasentoa. Asiahan taitaa olla niin kuin agilityssakin eli jos jokin menee toisin kuin on suunnitellut, syytä on etsittävä itsestä. Mulla ei kuitenkaan ole pienintäkään  hajua, miksi se ei opi. Perusasentoa ollaan opiskeltu aika pienestä pitäen. Namin avulla houkuttelen sen kierähtämään sivulle ja itse asiassa se tuleekin hyvin - niin kauan kuin kädessä on nami. Jos kädessä ei ole namia, niin evvk. Iitu seuraa kättä niin kauan kuin pitäisi tehdä se kiepsautus. Siinä vaiheessa se huomaa, että eihän tuolla akalla oo namia ja jatkaa matkaansa eteenpäin eikä seuraa mun kättä. Mun pään päälle voii viime harkoissa kuvitella jättimäisen kysymysmerkin. Siis ei ymärrä... Mä kokeilen seuraavaksi vaihtaa liikkeen suoritustapaa niin, että Iitu kiertää takaani viereen. Jospa se olis helpompi käsittää kuin pyörähdys. Hmmm... Muuten ekaluokan jutut meni hienosti ja pääsisimme vaivattomasti kakkosluokalle. Tuohon perusasentoon jumittaa luokanvaihto eli jäämme siis luokalle.... Aion tosin pitää nyt pienen tauon tokojutuissa ja treenata perusasennon sellaiseen kuntoon, että päästään sinne kakkosluokalle. Se edellyttää, että liike tehdään ilman namiapua ja sitähän Iitu ei osaa. Seuraaminen menee hyvin, varsinkin ilman hihnaa. Käännöksiä ei olla vielä juurikaan treenattu, mutta suoraa mennään hyvin. Hyppyä Iitu ei aristele, vaan menee yli reippaasti mikä ei kurssillamme ollut todellakaan itsestäänselvyys kaikille koirille. Iitulle jopa tarjottiin esikuvan tehtävää aroimmille koirille. Aika hyvin...

Pääsiöisen alkupäivinä tein pienen kiertomatkan ja poikkesin samalla katsomaan shelttien erkkaria Juvalle. Ihanaa seurata toinen toistaan hienompia shelttejä kehässä, eikä itse tarvinnut jännittää omaa vuoroaan vaan sai keskittyä täysin katseluun. Ja paljon oppii näyttelyn seuraamisesta, kun katselee miten handlerit koiraansa esittää: saa vinkkejä miten pitäisi tai miten ei pitäisi esittää. Tosi opettavaista kertakaikkiaan. Iitun kasvattajalla oli hieno päivä kehässä. Onnittelut siitä Kaisalle.
Me ollaan Iitun kanssa virallisessa kehässä kahden viikon päästä Vaasassa, olettaen ettei se tiputa enää yhtään karvaa. Kipuraja alkaa olla lähellä. Vaasan näyttelyä silmällä pitäen käytiin tänään mätsärissä treenaamassa kehäkäytöstä. Meni hyvin ja ei niin hyvin... Kenguruloikat näyttäisi olevan taaksejäänyttä historiaa. Viimeksikään Iitu ei loikkinut, mihin olen tosi tyytyväinen. Tassut pysyivät nytkin maassa. Muuten liikkuminen tahtoo olla hätäistä, tohottavaa menoa. Pienellä on kiire eteenpäin eikä millään malttaisi ravata emännän vierellä. Sitä siis on treenattava. Ja seuraavaan mätsäriin aion ottaa sellaiset herkut joukkoon (kokeilen maksaa), ettei Iitu näe mitään muuta kehässä kuin meikäläisen. Paikallaan olo on nimittäin ajoittain vähän levotonta pään pyörimistä. Kokeillaan mitä ylihyvät herkut auttais siihen vaivaan. Seuraava mätsäri oliskin sitten viikon päästä. Ja ens viikolla aiotaan talviloman kunniaksi käydä useamman kerran hallilla treenaamassa vaihteeksi agilityn alkeita. Nyt on ollutkin parin viikon tauko niissä treeneissä. Tarkoitus olisi ruveta harjoittelemaan pikkuhiljaa kontakteja.